Joulua vuonna 2013 ja 2014

Saavuin Lieksan taajamaan, en sentään ladalla kuten Neljä Ruusua esittää kappaleessaan Juovuksissa Lieksassa. Ei pahemmin ladoja näy katukuvassa saapuessani pienellä taajamajunalla eli kiskobussilla Lieksan rautatieasemalle. Saavuin iltapäivällä Lieksaan vaihdettuani ensin isomman IC-junan Helsinki-Joensuu-väliltä pieneen taajamajunaan. Lunta oli sitäkin enemmän. Kuinka klassinen joulupostikorttimaisema odottikaan! Helsingistä lähdin aamulla klo 7.12 ja alla oli pelkkää sateista lumetonta maata. Myöhemmin kuulin, että lunta satoi Helsinkiinkin. Viime jouluna sitä ei ollut, jopa Lieksassakin oli todella vähän. Nyt tuntui ja näytti joululta!

Lieksassa aion olla jonkin aikaa ja joulun. Työkeikkoja ennen loppiaista ei ole, mutta uusi vuosi ja kaikenlaiset asioiden hoitamiset vievät taas Helsinkiin. Virastot ja moiset laitokset kuten työkkäri, viettävät lomaa ja asioita ei saa sen nopeammin hoidettu. No, ehkä ensi vuonna.

Tässä muistelmiani viime joululta 2013, jolloin olin vanhempieni kanssa Helsingin asunnollani, koska tarvitsin myös apua tavaroiden pakkaamiseen alkavaa putkiremonttia varten. Veljeni toinen (vuonna 2014 kolmas) joulu pois Suomesta. Vähän haikeaa ja erilaista.

Pakkausta, siivousta ja siistimistä, joulukoristeiden sijoittelua ja pakkausta vielä kerran. Romua ja rojua notkui vaikka missä.

Äiti teki kaikenlaisia hyviä jouluruokia, joita uskaltauduin syömään hyvillä mielin. Porkkanalaatikko ja bataattilaatikko ovat suosikkejani, lanttulaatikkoa inhoan eikä perunalaatikkokaan uppoa jos se on imelletty. Paljon suklaata, erityisesti tummaa, raaka ja stevialla maketettuja kunnon "hifistely"-suklaita. Pipareita, joululimppua. Kaunis kattaus ja oma jouluinen keittiö, voi kun minulla sellainen on!

Lahjaksi sain mm. oman kahvakuulan, hartaasti toivomiani CD-levyjä kuten Aerosmithin viimeisimmän albumin ja Pink Floydin The Wall erikoispainoksen, vaatteita ja viimeisimmän pienen pinkin furbyn.

Vuonna 2013 on taas aika Pohjois-Karjalan. Junamatka menee nopeasti. Aika ,miettiä kuinka alkaisin pitämään blogia muillekin, mutten sitten jaksakaan. Piirtelen pöllö-kuvaa ilman mallia. Olen niin onneton keksimään aiheita ilman mallia ja tuntuu, että en jaksa piirtääkään. Voi tätä taiteilijan elämää, vaikka taiteilija en olekaan.

Ihanaa kun joulu vihdoin saapuu! Käymme aina aikaisin hautausmaalla ennen monen muun saapumista, sitten odottelemme Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Jokainen joulu on samankaltainen, mutta fiilis on kiva ja lempeä, vaikka vähän kireä mm. ahdistavien asioiden vuoksi-. Lapsuuden huolettomuus ei ole enää läsnä, mutta samat perinteet tuntuvat mukavilta, jopa lahjojen saaminen ja antaminen ilman isoa materialismin hulluutta.

Lahjaksi toivoin eniten seinäkalenteria ja CD-levyjä/vinyyleitä sekä pari kirjaa, mutta niiden oikea hankkiminen jäi tältä kertaa, joten posti tuo ne jälkeenpäin. Sain luonnollisesti paljon vaatteita ja kosmetiikkaa sekä pöllö-tavaroita. Eniten innostuin kuitenkin vanhempien Thaimaan-tuliaisista, jotka sain vasta nyt joulupaketissa: furby-kännykkäkoru ja -hiusklipsi sekä kitara-avaimenperä, jossa lukee kuulemma tilanpuutteen vuoksi MARA eikä Marjut. Pidän tuosta Mara-kitarasta, koska se on joidenkin ihmisten kutsumanimi minulle. :)

Nyt käyn lumisella lenkillä ja juon paljon kahvia. 

Marjut kokkaa: välipaloja

Mikä tahansa on haitallista, jos sitä ei syö kohtuudella tai liikaa.  Olen kärsinyt liikasaannista ja puutosoireista, tietenkin. Välipaloja, miksi ihmeessä? Mitä sen pitää olla? Pään sekaisuutta lisää tietotulva siitä mikä on oikein ja väärin. Mikä sitten on minulle parasta? Ainakin se, että aterioiden väliin jää korkeintaan neljä tuntia väliä. Syön aina, kun tulee nälkä ja oikeastaan se tuleekin helposti, mutten apa koko hommaa kerralla tai syö muutenkaan vain kerran päivässä.

Mitä syödä, kun kaikkialla toitotetetaan proteiinien hyvyyttä, mutta olen juuri vähentänyt maitorahkan ja raejuuston mättämistä? Tai sitten ongelmaa kaksi: mietin liikaa ruokaa ja olisi vain helppoa syödä sitä, mikä on hyvää, mutta oikeasti, saan oikeasti kicksejä paprikasta ja mantelitahnasta enemmän kuin pullapalasta, joka tekee välittömästi vatsanväänteet ja vihaiseksi sekä verensokerin matalaksi. Tykkään rouskutella raakaa porkkanaa ja kaalia dippaillen niitä rahkaan, tahiniin, hummukseen tai vaikkapa tomaattisalsaan.

Tosi harvoin syön chiansiemenvanukasta välipalaksi, mutta tämä on törkeän hyvää. Useammin kehiin. Appelsiiniä ja mantelimaitoa, proteiinijauhetta ja appelsiini.

Jokaisella niillä on minulle ollut erilaisia merkityksiä:

Välipalapatukka. Jonain päivänä saan tehtyä näitä itse, koska ostamani ovat hinnakkaita. Pidän tosi paljon taateli- ja mantelipatukoista sekä laadukkaimmista proteiinipatukoista. Nautin niitä tuoreiden vihannesten ja hedelmien kera.

Kouluun ja töihin olen kuljettanut mukanani välipalapatukoita ja hedelmiä, jotka ovat käteviä eväinä. Raw Bite -sarja on raakalaatua ja ei sisällä lisättyä sokeria tai makeutusaineita eikä myöskään ns. huonoa rasvaa. Hifistelyä, mutta ihanaa. Proteiinipatukka sisältää riisiproteiinia.
 

Ihastuin aikoja sitten brittiläisen Pulsin-sarjan punaiseen goji-vadelma-raakasuklaa ja pähkinä-taateli-raakasuklaa-patukoihin sekä pariin energiapatukkaan ja proteiinipatukkaan, joissa proteiinin lähde on luomu-herneproteiinia. Ei se superfoodeilla rikastaminen voita mustikkavälipalaa, ei sillä. Mm. kaakaota, vaniljaa ja maapähkinöitä tarjolla. Samaa suuntaa ovat myös on Raw Bite ja Lifefood. Kumpiakin ostan Punnitse & Säästä sekä Ruohonjuuresta, ainakin.

Muut "hippivälipalapatukat" esim. Lifefood, Cocovi Supersnack ja yllättävää kyllä Leaderin Barebar, ovat luonnollisesti makeita taatelin ja vaihtelevien ainesten kanssa. Näissä on myös jotain pähkinää tai raakakaakaota hyvien rasvojen lähteinä.

Ostamani Raw Bitet cashew, vanilla berries, apple cinnamon ja suosikkini protein.

Proteiinipitoisemmissa ei ole aina parhaimpia tarjoilla. Hyvätkin aineet on sitten pilattu huonoilla kovetetuilla öljyillä tai kamalilla makeutusaineilla/sokerilla/glukoosi-fruktoosisiirapilla. Quest Nutritionin hintavat proteiinipatukat ovat kuitenkin loistavia, ja niiden laamakeutusaineet eivät turvota vatsaani. Pienempien patukoiden kanssa voin nauttia myös jonkun hedelmän tai porkkanan, niin saan tarpeeksi energiaa nassuun. Raw Bite Protein on kuitenkin myös taatelisiskostensa veroinen.

Oma välipalamixini onkin välipalapatukka "mix"

Joskus olen sortunut ostamaan valmiita pähkinä-rusinasekoituksia, mutta useimmiten teen ne itse. Rusinoita enemmän pidän ehdottomasti mielipiteitä jakavista goji- ja mulperimarjoista. Pähkinöistä joukkoon eksyy melkein aina sekoitus tai mantelit, saksan- ja cashewpähkinät.

Dippailtavat vihannekset ja hedelmät.

Parhaimpia ovat lehtiselleri, porkkana. Harvemmin parsakaali, kukkakaali, tomaatti, kesäkurpitsa jne. Joskus teen palsternakkaranskalaisia/tikkuja uunissa välipalakseni, toisinaan sekaan porkkanaa ja punajuurta. Teen yleensä kaveriksi ateriakastikkeeksi sopivaa tomaattisalsaa, hummuksia, pestoja ja hernedippejä. Joskus dippaan. Sopii mainosti myös lisäkkeeksi tai iltapalasi.

Sen resepti on yksinkertainen: valkosipulinkynsi/kynsiä, tomaattimurskaa/sosetta, yrttejä ja muutama tuore tomaatti sekaisin.

Yleensä teen peston, hummuksen ja erilaisen dippitahnan (mm. herne tai parsakaali-avokado) jämistä, kuten vaikka ylijääneistä kikherneistä. Olen vähentänyt parmesanin osuutta tahnoista, laittanut enemmän pähkinöitä. Pinjansiemenet ovat must, mutta tosi kalliita. Lisäksi ostan tosi usein kyllä valmista hummusta (stockan punajuurihummus on ihanin sekä Silva-merkkinen, jossa öljynä on camelinaöljyä). Resepti on siis suun mutikassa tehty! Vielä kirjoitan sen ylös kauniiksi tuunaamaani keittokirjaani.

Sekä tietenkin joka aamun tapaan smoothie. Smoothie on paras ennen treenejä jos käyn treenaamassa ennen päivällistä. Olen Mara voimakas, puhtia antaa kaikenlaiset jauheet, proteiininlähde. Sopii muutenkin. Ihan sama oliko se vaikka vihreä lehtikaaleineen ja avokadoineen, mantelimaidolla ryyditetty mustikkasmoothie, ananasta ja porkkanaa sisältävä aurinkoinen piristys tai sitten mitä tahansa. Jonkun värinen. Tärkein ainesosa on proteiininlähde ja marjat. Love it.

Mikään ei voita ikinä mustikoita ja kotimaisia omenoita!!!! Silloin tällöin ne raejuuston kanssa ovat niin mainiota.

Luukku 5: pikkujoulut

Olen odottanut puhelua tulevasta työkokeilusta/työstä ja haastatteluista enenmmän kuin kuuta nousevaa. Aina saan pettyä: ei töitä, ei töitä keikkafirmalta ei mistään. Jatkettava hakua. Päivät kuluvat siivotessa ja kuntosalilla.

En ole siis koskaan kokenut firman pikkujouluja. Nyt vuorossa on Finnbodyn eli kuntokeskukseni pikkujoulut. Pisteitä on useita ja käytän niitä aikaa tuhlatessani lähes kaikkia jokin päivä ja aktiivisesti.

Ensimmäinen adventti ja joulukuu kutsuu

Ihan hullua se kuin onkin, joulu on jo ovella. Namusia ei ole ripustettu joulukuusen oksille. Joulukuusta ei ole. Ahdistus työttömästä joulukuusta on päänsisällä vahvemmin kuin se, että joulu on kohta. Mutta koska olen päättänyt ja halunnut, että vuosi 2014 on elämäni paras vuosi ja muutosten aikaa, olen ajatellut positiivisia asioita ja kuinka on aikaa, halua ja intoa värkkäillä. Oi materialismin iloa mutta muutakin. Harvat ja valitut saavat minulta joulukortteja ja lahjoja.

Olen viime vuosina löytänyt joulunodotuksen riemun uudelleen ja tänä vuonna haluan iloita siitä enemmän. Ihanaa paketoida lahjoja, askarrella, leipoa ja niin edelleen. Piparkakkumausteen, steariinin, kuusenneulasten ja glögin tuoksut ovat vastustamattomia ja sellaisia asioita, jotka koen lisäävän hyvänolontunnetta tekemisten lisäksi.

Minulle joulu ja adventit merkitsevät joulunodotusta. Sitten päänpohdiskelua ja möläytyksiä, muilta kitinää ja kiistelyä siitä mikä on joulun oikea merkitys, kristillinen vai epäkristillinen. Nyt tukkikaa kärsänne pikku opossumit, kuten lukion englanninopettajamme sanoi. Ymmärretty?

Wasted Years

Lopetin Iron Maidenin kokeilun melkein vuosiksi. Kuuntelin hyvin paljon lukioaikoina. Lopulta Iron Maiden kyllästytti ja lopetin kuuntelemisen melkein kokonaan. Kesällä 2013 en mennyt edes keikalle Helsinkiin, vaikka olisin halunnut. en ollut maailman suurin fani enää. Lukiossa kuuntelin Iron Maidenia.

Olipa yliarvostettu tai maailman täydellisin bändi, ovat sanoitukset aina osuneet kuin nenä päähäni, hyviä elämänviisauksia tai muita tarinoita. Ei maailman isoin heavy bändi voi olla väärässä.

Suosikkikappaleeni Iron Maidenilta ovat 22 Acacia Avenue sekä suuri klassikko Wasted Years, jonka sanomaa suosittelen jokaisen pohtimaan päässään. Tietysti kuuntelemaan kappaleen, joka ei muuten ole pelkkää laukkaa ja heavy-poljentoa vaan rauhallisemmasta päästä.

From the coast of gold, across the seven seas,
I'm traveling on, far and wide,
But now it seems, I'm just a stranger to myself,
And all the things I sometimes do, it isn't me but someone else.

I close my eyes, and think of home,
Another city goes by, in the night,
Ain't it funny how it is, you never miss it til it's gone away,
And my heart is lying there and will be til my dying day.

So understand
Don't waste your time always searching for those wasted years,
Face up, make your stand,
And realize you're living in the golden years.

Too much time on my hands, I got you on my mind,
Can't ease this pain, so easily,
When you can't find the words to say, it's hard to make it through another day,
And it makes me want to cry, and throw my hands up to the sky.

So understand
Don't waste your time always searching for those wasted years,
Face up, make your stand,
And realize you're living in the golden years.





Asiaan liittymätön jälkikirjoitus: Eddie on idolini. Ihan törkeän mahtava hahmo.

Satopihlajani

Helsinki ja Pihlajisto saivat lunta perjantaina. Nyt on aika ja voin aloittaa hymyssä suin ja kuunnella joululauluja. Hyviä on vaikka millä mitalla, samoin kuin esittäjiä, varsinkin niitä, joiden musiikkia en muuten kuuntele (kuten Jari Sillanpää). Tänä vuonna on kolmas joulu sen yhden ajan aikana. Minun juttuni. Lupasin, että vuonna en masennu, harmittele ja itke. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Itkin ja näin kamalia painajaisia ja lentämistä.

Aamulla en kuitenkaan enää muistanut puoliakaan unistani ja keittelin puuron ja blendasin smoothien. Aamiaisen jälkeen kokkailin valmiiksi lounasta, jonka söisin sitten spinning-tunnin jälkeen. Laitoin uuniin jännää hummus-kuorutteista siikaa: ostin palan hyvää siikaa kokeeksi K-Marketin tuoretiskiltä ja käytin viimeiset papu-kikhernemixit päälle, resepti oli vähän detox-tyylinen Hanna Skytältä. Rakastan ruoanlaittoa ja liikuntaa, ne poistavat stressiä. Liikunta poisti stressiä, mutta lauantaina aamupäivästä spinningissä huomasin, mikä on kuntoni ja mitä sen eteen on tehtävä. En edelleenkään osaa vetää supernopeaa tempoa hengästymättä ja luovuttamatta. Silti on lajini, jossa haluan kehittyä ja en suomi enää itseäni, jos jokin ei mene hyvin. En enää hätäile.

Viimeiseksi Sylvian joulu.

Cradle of Love

Sataa lunta ja räntää. Ei kovin romanttista. Ensimmäiset lumet näin pari viikkoa sitten satamassa tultuani takaisin Helsinkiin Maarianhaminan/Tukholman reissultani. Oli maagista.

Billy Idolin Cradle of Love soi. Kivoja kasari- ja rakkausviboja. Rehellisesti sanottuna olen 26-vuotias enkä ole ikinä rakastunut. Musiikki antaa voimaa ja olen aina ollut sen pauloissa. Musiikki on rakkauteni. Pystyn kuitenkin rakastumaan rakkauslauluihin.

Kuinka romanttinen tuo sää ulkona onkaan?

Kaikki nämä kappaleet ovat jostain syystä hyvin rock-slovareita, koska en voi asialle mitään, että pidän tällaisesta musiikista.

Aloitetaan rakkauslaulujen fiilistely klassisesta päästä. Tietysti räntäsadetta ja rakkautta ajatellessani ensimmäisenä mieleeni tuli November Rain. Jos kertaisin kaikki hyvät laulut ja soittolistani, olisi lista aivan liian paisunut, joten päätin typistää niinkin huikeasti kuin top kolmosen. Nämä ovat niitä hienoimpia tekeleitä.

Guns N' Roses - November Rain

Thin Lizzy - Rosalie

Journey - Wheel in the Sky

Detox eli ja pohdiskelu siitä, suoliston hyvinvointi, ja pohdiskelu miksi syön mitä syön

Olen liikkunut ja jumpannut ahkerasti viime aikoina, kun töitä on ollut vähemmän. Haluaisin myös lisätä salitreeniä tuntuvasti, vaikka muut olisivatkin sitä mieltä, että se on turhaa jumppapainotteiselle ihmiselle/aiheuttaa lisää syömis, rauhoittumis- ja uniongelmia tai ylikuntoa, joita olen vuosien saatossa kärsinyt. Toinen koulukunta taas toisaalta suosii vain sitä itse bodausta ja pitää kevyttä lenkkeilyä turhana touhuna. Lihaksia minun on tosi vaikea kasvattaa, laihtuminen oli aikanaan tuskan takana mutta helposti lihominen ja nesteiden kerääntyminen vatsaan on taas luonnollista minun kehotyypilleni.

Olen myös miettinyt jumppien vastapainoksi puhdistumista, näin sanottua detoxia, mutta siinä liikunnan suositellaan olevan enemmän kevyttä ja kehoa huoltavaa, kuten lenkkeilyä, uintia ja pilatesta. Ei siis tosiaankaan rankkaa juoksua ja voimaharjoittelua raskailla painoilla. Asahi ja uinti ovatkin eräitä parhaimpia virkistäytymiskeinojani. Ruoan suhteen olen oppinut syömään lähinnä sitä mitä mieli tekee, vaikka suklaata ja maitotuotteita ryöpsähtää turhan usein kurkusta alas: nämä eivät toimi minun vatsalleni, vaikka aikanaan vannoinkin raejuustokaurapuuron nimeen. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, sen tiedän, sillä ortoreksia oli hengenvaarallinen ja pääsen siitä luultavasti yli vasta vuosien päästä. Ylipainoa on tullut tuntuvasti, mutta mieluummin yritän keskittyä detoxiin enkä siihen mikä on sopivaa laihduttajalle.

Olen myös rauhoittanut iltaisin, harrastanut ahkerasti mainitsemaani pilatekseen perustuvaa asahi-terveysliikuntaa, lueskellut (paitsi kärjistäviä tieteiskirjoja ei voi sanoa rauhoittaviksi, kiitos Naomi Klein!) ja sen huomaan parhaiten hyvillä yöunilla. Kepeää iltalukemista vinkiksi: vanhoja Enid Blytonin viisikkokirjoja. Kädentaitoja ja ompelua sitten lisää.

Vatsani on ollut silti jotain aivan muuta, joka vaatisi parannusta. En saanut lääkäriltä lähetettä allergiatesteihin tai keliakiakokeisiin, mutta vatsaa vaivaa ja mourii noin joka toinen ruoka-aine ja kaikki viljat. Aikaisemmin  toteamiani ongelmia huikeat kuitumäärät, hiilareiden mättäminen ja ruoallaleikkimishistoria: ahmimis- ja lohturuoka lukioiaikoina, viha omaa kroppaa kohtaan ja sitten laihdutusinnostus: laihduttaessani olin liian tiukka ja en syönyt hiilareita enkä rasvaa, en ikinä edes suklaapalaakaan, protskupatukoita, light-tuotteita (joita vielä nykyisinkin "hädän iskiessä" ja nopeasti turvaudun noihin moskiin mutta sokerimuroihin ja juotavaan jogurttiin en vahingossakaan). Seuraavaksi iski sitten kamala pakkomielteinen "terveys"(oikeasti epäterveellisyys- ja kalorivahtaaminen)"vahtaaminen ja lopulta se, että syön liikaa hiilareita/viljatuotteita/hedelmiä sekä hyvin hyvin suuri kuitujen saanti. Viljatuotteita opettelin puputtamaan liikaakin ja pääni sisällä surrasi kavalasti jos jätin vaikka treenien jälkeen yhdenkin gramman liian vähän jotain viljatuotetta pois. Nykyään en jaksa kaloriteoriaa, se onkin vähän turhan suuressa osassa terveysvouhotuksia, koska kaikki ruoka ei imeydy sen huomaa jo ärtyvä ja herkkä vatsani/suolistoni.

No kuka on täydellinen, ortho? En ainakaan minä mutta hyvä niin. Suklaa on törkeä synti samoin kuin aspartaamilla makeutetut juomat, jotka haluaisin heittää ruokavaliostani pois. Sokeri ja makeutusaineet saavat vatsanväänteet ja päänsärkyä. Tavallista kokista en pysty ärtyvän paksusuolen ja huonon vatsan takia ollenkaan juomaan saati sitten vielä aspartaamilla makeutettua versiota.

Kuituja pitäisi syödä, mutta vatsa oireilee niistäkin samoin kuin noin joka toisesta kasviksesta. Yritän totutella vatsaani sietämään esim. ihanaa bataattia ja sipulia sekä valkokaalia, jotka aiheuttavat sellaisenaan aivan mielettömät kaasut vatsassa. Syön kasviksia, hedelmiä ja marjoja valehtelematta noin pari kiloa (pari kiloa ylimääräistä on nyt vatsassani sen kamalan laihaläski-kauden jälkeen) eli kuitumäärä on massulleni huikea, kun tähän lisätään vielä gluteenittomat viljatuotteet. Laihuusongelmien jälkeen aloin raejuusto- ja rahkamättäjäksi. Maidon ja muun prosessoidun maidonmättäminen ei ole ollut ravitsemustieteilijöiden mukaan oikeasti kamalan hyväksi, "sillä kärsiihän kalsiumin saanti". Mutta tiedän: lehmänmaitotuotteet paitsi joskus vuohen- ja lampaanmaito, mourivat mahaa.

On aika detoxille ja puhdistautumiselle, johon tulee mukaan myös ruokaa. Kuinka selviäsinkin ilman viljatuotteita tai kahvia? Vai onko se sitä?

Bataattimuusi- ja "ranskalaiset" ovat lempiruokaani. Broilerimunakupit ja kookosjauhotetut sipulirenkaat lisänä, parepaa ei olekaan Tämä ei aiheuta kaasuja vatsalleni juuri koskaan, vaikka sipuli silloin tällöin tuntuukin. Sipulin poisjättäminen on kauhuni.

Vegeilyä ja täysjyväriisiä sekä vihannecomboilua. Härkäpavut ovat ihania, mutta saattavat nekin aiheuttaa ongelmia. Kirosana, koska rakastan seesamtahnapohjaista kikhernedippiä eli hummusta.

 

Mietin myös ekologisia ja vatsalle sopivia juttuja versus mitä ajatellaan: esim. onko nyt niin hienoa syödä enemmän ylistettyä mm. "jenkeistä tuotua bataattia, koska se on parempaa kuin suomalainen peruna perustuen verensokeriarvoihin ja peruna kun nyt on vain ravintokelvotonta" tai "koska speltti  ja ruis ovat gluteenipitoista, suomalainen lähituottajan spelttihelmi tai ruisleipä on kamala asia, mutta kaukaa tuotu gluteeniton luomumakaroni tai riisi on hyvä asia, koska se ei aiheuta vatsavaivoja tai heilauta verensokeria niin rajusti". Ja oikeasti, minua kiinnostaa ravitsemusterapia!

Detoxia ennen osallistuin Fit Me:n luennolle ja olipahan hyvä kokemus.

Tiesin kyllä jo etukäteen asioita, että ongelmia pään sisällä aiheuttaa myös kuormitettu suolisto. Tiedän mm. liiallisen proteiinin.

Pitääkö sitä proteiinia, esim. purkki rahkaa sitten ottaa joka aterialla tai välipalalla, heräsi monelle kysymys. Ei? Joskus voin vaihtaa rahkapurkin tai munakokkelin kouralliseen pähkinöitä ja (kuivattuja)hedelmiä tai marjoja. Eipä tällainen jumpparityttö tarvitse sitä protskulisää?

Avukseni otan pari kirjaa, sekä suomalaisen että ulkomaalaisen kirjoittajan. Ulkomaalainen on Briteissä asuva ruotsalainen, että hänen näkemyksensä eivät sinänsä hirveästi olleet erilaisia, kuin mitä kuvittelin. Suomalainen Hanna Skyttä on kuitenkin enemmän mieleeni, ja myös kirjoittanut kirjan Fuel Food - syö kroppasi kiinteäksi. On ehkä typerää alkaa kiinteyttämään ja syömään terveellisesti ja hyvin syömishäiriötaustaan vedoten, mutta tietoisuuteni on kasvanut. Enkä ole ikinä pitänyt eineksistä sen kummemmin kuin höttöhiilareista, mutta olen kyllä kaikenmaailman ravintosuositusten viidakossa mennyt jos jonkinlaiseen ansaan, kokeillut dieettejä.

Detox mielletään usein laihduttajien painonhallintakeinoksi. Tätä se ei ole. Kyse on myös muustakin kuin ruokavaliosta.

1. Viljatuotteita ja hiilihydraatteja haluaisin ehdottomasti vähentää. Kalorit eivät merkitse minulle enää oikein mitään, ruoankoostumus jne. on edelleenkin tärkeä. Ortoreksia on niin kamala päähänpinttymä, että tuntuu, kuinka jonkun vieläkin miettimään liikaa ruokaa ja annanko itselleni armoa tarpeeksi syödä vapaasti kun muutenkin lisäaineet tuntuvat aina olevan pannassa.

2. Vaikka tekisinkin aina mitä haluan, antaisin armoa itselleni. Onnellisuus-kirja on myös lukemisissa, hieman kevyempää kuin viime aikaiset luennot kapitalismista ja muusikoiden elämäkerrat (ei sillä, että Michael Monroen uusitussa painoksessa olisi vikaa, hox pox!).

3.  "Kamala onks nyt niin vaikeeta syödä roskaruokaa?!? -ruokani" -tyyli. Olen tehnyt roskaruoasta terveellisempiä versioita kuten munakoiso, palsternakka tai muut kasvisviipaleet sämpylänä samoin uunista, sipulia, kurkkua, tomaattia ja salaattia, tomaattimurska-tuore-tomaatti-sosetta dippinä, majoneesin sijaan vuohenmaitojogurttia, porkkana-hapankaali-coleslawia, palsternakka-porkkana-ranskalaisia. Muiden kommentit siis. Eikö minun pitäisi nauttia hampurilainen hampurilaisena pullasämpylän kera, syödä uppokäristettyjä prosessoituja ranskalaisia tai syödä kakku runsaalla sokerilla ja voilla taateliraakakakun sijaan? Tähän en osaa vastata.

4. No entäpä budjetti, onko hirveä juttu kun tietoisuus on tietoisuutta eikä kukaan voi oikeasti tietää, syönkö luomuruokaa vai enkö. Äidin tuomat Lieksan mustikat ja metsämansikat kyllä tiedän olevan tosi Super ja edullista, mutta onko turhaa tuhlata rahaa mukamas luomuun lihaan, tofuun tai makaroniin, jonka alkuperämaa on ties mistä.

Paleo- eli kivikautinen ruokavalio ei ole vielä ollut kokeilussa, mutta haavenain olisi kokeilla edes muutama päivä, varsinkin maidotonta, koska olen syönyt läpi elämäni aivan karmeat määrät maitotuotteita ja saattanut sen takia herkistyä niille. Mieltäisin itseäni vireämmäksi kun verensokeri ei laskisi?

Voihan perjantai ja pyhäinpäivä

Pyhäinpäivä ja ns. halloween-päivä oli ihan mukava, vaikka olin yksin ja join iltapäivällä monta kuppia kahvia keittiössäni kuunnellen mm. Quiet Riotia, siivoten joka paikan ja samalla näperellen omia sapuskoitani. Ihanista halloween-juhlista työpaikalla on vuosi samoin kuin kuvista, joissa esiinnyin halloween-noitana. Olin aika hurjassa kunnossa näköinen henkisesti että fyysisesti. Vuosi on mennyt eteenpäin hurjasti ja suurilla muutoksilla. Onneksi hyvään suuntaan, ainoa kaipaus on se.

Halloween-noita vuodelta 2013, töiden jälkeen olin rauhallisella tuulella.

Perjantai oli ensin mukava ja sitten ahdistava. Hukkasin omaisuuden ostamalla seutulipun. Hymyssä suin lähdin aamulla töihin Espooseen asti ja tein kaiken. Oli mukava ilmapiiri ja mahtavia työtovereita, mutta jälleen kerran lopulta tuli se töks. Ja sitten olen taas työtön seuraavan kuukauden.

Halusin ja olin valmistautunut näkemään töiden jälkeen ystävääni, mutta mitä tapahtuikaan? Olin Espoossa ja yhtäkkiä jossain keskellä siellä. Huvittavaa, että asuin joskus viisi vuotta sitten sen paikan keskuksen slummi-alueella, mutten oikein muuta tiedä kyseisestä paikasta. Onneksi tajusin olevani jossain. Ystävälläni ja minulla loppuivat akut sitten kerta heitolla ja yhteydenotto oli vaikeaa. Damn it!

Illan ajatus oli ihan karmea. Itketti ja itketti se palaute. Tiedän, etten sovi ravintola-alalle yhtään. Olen tehnyt ruokapalvelu- ja lounasravintolan apu- ja tiskivuoroja siis. Olin ensimmäistä vuoroista ylpeä ja meni hyvin, mutta nyt päin hanuria. Silti kehityin! Mutta kun se olisi intohimoni kehittyä. Haluan kahvilaan töihin, mutta mitä on tehtävissä.

Negatiiviset asiat sikseen. Nukuin sitten väsyneenä 12 tuntia ja aamulla oli ehkä lievä tokkura, koska nukuin aika roimasti, mutta ihan hyvä toisaalta... olin kuitenkin myöhemmin virkeänä, join lasin sitruunavettä ja kokkailin ihanaa aamiaista. Aika perus minulle: chiansiemenkaurapuuroa ja marja-banaani-proteiinismoothie. Sitten seurasi tietysti spinning-tunti, jossa parissa kohtaa tein liian suuria harppauksia, mutta onnistuin. Oli täyttä työtä, hikeä ja menoa se. Ohjaaja on ehdottomasti yksi kuntokeskuksen parhaimmista. Tunnit ovat loistavia.

Ostin aika rumannäköisen kurpitsan K-Marketista. Pieni hokkaido-kurpitsa tuunattuna olisi ollut parempi?

Messuja ja sellaista

Tukholman matka vei paljon rahaa ja en viitsisi satunnaistyötä tekevänä tuhlailla rahojani. Musiikki-, kirja- ja ruoka/viinimessut on silti tullut käytyä usein läpi niinä vuosina kun olen asunut Helsingissä.

Muistan vuosia sitten Musamessujen osastolla menemissyyn olleen Pyhien Teppojen keikka, josta olimme Roosan kanssa ihan innoissaan. Silloin tuhlasin rahaa ihan mielettömästi, ostin vain Viiskulman levykaupan pisteestä c-kasetin, Helloweenin Pink Bubbles Go Apen. Myyjä tosin antoi toisen ilmaiseksi, koska olin ihan säälittävä: "minulla on vain vitonen" (minulla tosiaan oli vain vitonen). Sain sitten messuextraksi toisen kaupan päälle. Silloin valitsin vielä Judas Priestin livekasetin.

Ruokapuolelle jäin vielä vähäksi aikaa kuuntelemaan paasausta kokki Teresa Välimäen ja jonkun tanskalaiskokin paleoruokavaliosta. Myönnän, että olen itse myös kokeilleeni ja yrittäneeni, joten ajattelin "ei vittu taas tuota paskaa". :) Viereiseltä kojulta kun tarttui taas paha asia, maitotuote, luomu-yrttituorejuustoa. Wirniä.

Tällainenpäivänäintiivistettynä

Kämppiksiä Pohjanmaalta on vähän aikaa kolme: ystäväni ja kaksi koiraa kumpaakin sukupuolta. Naaraspuolinen on melko vauhdikas ja ahne, luonteeltaan ad/hd, jotain samaa kuin minussa. Uros on huomionkipeä ja vikkelä. Ystäväni on ystävä,.. kaiken kokenut ja enemmän. Heidän elämänrytminsä on vähän erilaisempi kuin minun, jos työkuvioita ei lasketa.

Heräsin aina niin aikaisin lauantaiksi, vaikkei olisi kiirettä. Ehkä turhan aikaisin, jos mietin kuinka aikoisin olla illalla ulkona. ULKONA. En ole käynyt siellä aikoihin. Lonkerotuoppia furbyjen kanssa kilistelevä Marjut oli yhtä yleinen näky joskus kuin kuntokeskusten jumpissa pyörinyt Marjut.

 Nyt on tullut herättyä siihen nähden, ettei ole aikaisia aamutöitä, aivan liian aikaisin. En osaa vaan nukkua aamuisin kauan, vaikka kuinka saisi. Nukun periaatteessa paljon, joskus 10 tuntia, mutta jokin mättää. Uniongelmat eivät ole pahimmasta päästä, mutta en koe itseäni aina täysin tyytyväiseksi nukuttuani. Etsin aina syyt riittämättömästä levosta ja liikuntakoukusta. Haluan rentoutua ja palautua liikunnasta enkä paahda enää, koska ei kiinnosta, en jaksa ja pyhitän tärkeät lepopäivät. Siksi asahi on mitä mainion aamu- sekä iltaharjoitus. Asahi on vielä parempaa kuin pilates. Joogaa en ole kokenut omaksi jutukseni, vaikka voisikin ottaa joitakin liikkeitä vaikkapa omaan elämääni. Asahissa minulla on vieläkin opeteltavaa: olemaan hidas. Hidastan ja hidastan tahtia.

Keittelin aamupuuron ja blendasin smoothien uudella tehosekoittimellani. Aamiaisen jälkeen suuntasin kuntokeskuksen Ogelin pisteeseen spinningiin ja asahi-terveysliikuntatunnille, jonka jälkeen jäin vielä odottamaani luentoon suoliston hyvinvoinnista. Tässä voisi löytyäkin tietoa siihen, mitä ongelmia kohtaan. Tiedän, että sekopäisyyteni, syömishäiriötausta, AD/HD sekä muistihäiriöt rajoittavat elämääni: juoksin taas liian kiireellä tunnille ja en löytänyt avaimiani lähtiessäni. Onneksi ystäväni oli sitten päivällä vastassa kämpillä. Kun tulin kotiin, huomasin laittaneeni avaimet treenikassin pohjalle. Juuri näin! :) En onneksi rähjännyt tai vauhkonnut, koska olen rauhoittanut ja hidastanut tahtia.

Hyvinvointia, joka lähtee suolistosta!

Tiesin ja kerroin kyllä elämäni ja vatsani ongelmat sekä miten olen täydellinen ongelmapesäke. Vatsani on aina pallona, söin mitä tahansa.

Joko olisi aika ostaa se tehosekoitin?

Olen venyttänyt sen ostamista jo kauan, aina olen unohtanut sen tai sitten en jaksa raahata sitä kaupasta, hinta on liian kallis jne. Suruttelen kuitenkin joka aamu tehosekoittimella smoothiet. Hei, laskuihin ja ruokaan, menee rahaa liikaa, joten pärjään pelkällä sauvasekoittimella?

Keitin tänä aamuna kaurapuuron sijaan kvinoapuuroa yli puoli tuntia, nuo kvinoasuurimot osoittautuivat paremmaksi puuroon kuin aterialisäkkeeksi. Sekoitin vielä sauvasekoittimella vadelmia ja chiansiemeniä joukkoon, mutten tietenkään saanut siitä yhtä coolin näköistä kuin ruokablogien tuoreet aamiasreseptien puurot.

Niin ja mitä mokasin? Olin laittanut kaikki miljardit ainekset (lehtikaali, parsakaali, viherjauheet, (proteiini)jogurtti, mantelimaito, raakakaakaojauhe, marjajauhe, inkivääri, lehtiselleri, puolikas greippi) smoothieta varten, sitten koko sisältö ryöpsähti lattialle. Nälkä oli jo kova, mutta tein sinnikkäästi uuden annoksen, mutta heitin greipin pois.. pahanmakuista ällöterveellistä smoothieta tarjolla.

Punavihreää piilomainontaa.

Ei se mitään. Olipahan muuten kivaa tekemistä, vaikka työpäivää ei ollutkaan.

Se tärkein asia: musiikkimakuni

Profiili
Last.fm, joka oli alunperin tosin tarkoitettu audioscrobblaukseen ja ilmaiseen musiikin kuuntelemiseen internetissä. Sitten hommasta tuli maksullinen. Last.fm:n ja audioscrobblaus yhdistyivät, tuli siis profiili.

Minulla oli vuosia iPod, jonka kuuntelut. Nykyajan älypuhelimella kuunteleminen on helppoa, koska kuuntelut saa siirrettyä siten profiiliin. En tosin enää oikein kuuntele puhelimella, koska akku loppuu todella nopeasti ja ikivanha iPod Classicini ei toimi, joten kuunneltua musiikkia näyttää profiilissani olevan hyvin vähän. Kuuntelen ilmaista musiikkia Spotifyn, Groovesharkin ja YouTuben kautta ollessani tietokoneellani, kotonani vieläkin CD-levyjä. Kerään CD-levyjä ja vinyyleitä, joskin budjetin nimissä, joten harvinaisuuksia en omista. Ehkä joskus. Vinyylisoitinta ei edes ole vaan haluaisin vanhempieni vanhan soittimen, saisin sen, mutta sen kuljettaminen on iso möhkäle.

Tässä ei tietenkään ole koko musiikkimakuni, vaikka bändejä tuolla on satoja kuunneltua. Edes top 50 ei tunnu kertovan mitään, koska kuuntelen musiikkia kausittain ja korkealta löytyy bändejä, joita en ole kuunnellut vuosiin.

Kysely top 10 bändit!

1	The Hellacopters			12,504
2	D-A-D			9,142
3	David Bowie			6,382
4	Rory Gallagher			5,653
5	The Doors			5,031
6	Led Zeppelin			4,031
7	Guns N' Roses			3,865
8	The Hives			3,472
9	Melody Club			3,408
	22-Pistepirkko 1. The Hellacopters 2. D-A-D 3. David Bowie 4. Rory Gallagher 5. The Doors 6. Led Zeppelin 7. Guns N' Roses 8. The Hives 9. Melody Club 10. 22-Pistepirkko

Siivoa elämäsi

Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni joskus. Siivoan kuitenkin liikaa. Nyt on aika siivota ja unohtaa huonot asiat elämässäni.

Haluan jostain kunnon töitä. Keikkatyö alkuun on kuitenkin ihan ookoo, kunhan saan lisää työvuoroja. Jos ei onnista, ajattelin alkaa taas kokoaikatyöttömäksi lusmuksi ja harjoittelijaksi johonkin paikkaan. Kyllä, 26-vuotiaana vailla mitään. Minä kykenen kuitenkin töihin, siitä olen hyvin ylpeä.

Ehkäpä kämppäkin on joskus siisti, kun kokkailen koko ajan keittiössä. Ehkä kaksioni toinen asuinhuone on siisti, kunhan saan siivottua. Luovuudesta ja kädentaidoista en luovu, voi mikä fraasi tuo onkaan, tuolla huoneessa aina.

"Siivous on mielisairaus", on sanonut parikin ihmistä. Avaduin tästä lääkärillekin ja minulle määrättiin masennuslääkkeitä. Oi ihanaa! Selvisinkö pulmistani yksin? En. Ystäviä tarvitsen lisää, niitä minulla on kourallinen. Enää en ole yksinäinen ja painiskele yksin ongelmieni kanssa: minulla on hyviä ystäviä. Ne, joita näin aikanaan paljon ja hengailin heidän kanssaan ja moikkailin, he ovat ehkä tuttuja, mutteivat välttämättä ystäviäni. Joskus harrastin kemutteluakin, mutta se ei kuulu nykyisiin harrastuksiini. Liikunta ja kuntosali kyllä, suunnittelen ruokani tarkkaan ja tämä aiheutti
närää ihmisissä, koska kylkeen minulle tuli ongelmia syömisen kanssa. Haluan löysätä tätä otetta, en ruoa hallita elämääni, mutta ne jotka minulle eniten motkottivat, eivät tienneet, että oikeasti söin ja vielä säännöllisesti mutta muu osa olikin liirumlaarum. Siivoa turhat muiden närkästyneet mielipiteet aivoistasi. Tiedät mitä oikeasti teet. Naks.

Siivoa vain turhat asiat roskiin ja jätä. Banaanikärpäset fyysisesti pois, roskat ja tähteet. Jätä ne koriste-esineet, jotka ovat osa minääsi. Jätä vaikka puolet roskista, jos et aina jaksa siivota.

Red devil smoothie ja spinning

Pidän aamupuuron kanssa nautittavasta smoothiesta. Kumpaakin rakastan yleensäkin, koska syön aina aamiaisen. Smoothiet sopivat erityisen hyvin, jos lähden aamiaisen jälkeen polkemaan spinning-pyörää tai salille/jumppaan, mutta nyt mieleni teki jotain muuta. Chiansiemenkaurapuuro sulaa lempeästi ja hyvin, ja proteiinipitoinen hiilaritankkaussmoothie sopii sen kaveriksi. Minulla on ongelmana ollut syödä ihan liikaa hiilareita nähden proteiineihin ja hyviin rasvoihin. En tarvitse niin paljon ja pöhöytyminen, huono pyöristyminen ja nesteiden kierto kehossani on alkanut sen kamalan syömisongelma-paaston jälkeen. Yritän kuunnella kehoani: mitä se viestii, väsynkö, olenko energinen, kuinka verensokeri pysyy tasaisena ja niin edelleen. Aamulla treenatessa hiilareita liikunnan ympärille ja illaksi ei oikeastaan mitään. Mietin kauhistellen, kuinka olen joskus syönyt pakkomielteisen hullusti vaikkapa ison annoksen leipää illalla (ollen silti tosi laiha) kuinka "asiaan kuului ja lääkäri käski". Nykyisin vihreä smoothie dippivihanneslautanen tai munakas sekä teekuppi ovat vastapainona aamiaiselle ja sen jälkeiselle treenihetkelle.

Tämän aamun pahis-smoothieen ja puuron päälle tuli mansikoita, vadelmia sekä kiistellyistä superfoodeista inka- ja gojimarjoja. Aika punaiselta näytti aamiainen muutenkin, vaikka pistin sekaan hieman vehnänorasjauhetta. Lopetin rahkan ja makeutusaineilla maustetut skyrit lähes kokonaan, kesän ajan raejuustolla höystetty kaurapuurokin vaihtui keitettyyn kananmunaan tai herajauheeseen. Mitä ihmettä?

Sitten lähdin hymyssä suin polkemaan sisäpyörää.

Spinning eli sisäpyöräily miksi tykkään siitä?
Olen ensinäkin jollain lailla masokisti, koska pidän liikunnasta, jossa on intervalleja eli raskaita ja palautuskohtia sekä poistutaan aika ajoin mukavuusalueen ulkopuolella. Liikunnasta pitää nauttia, silloin käyn yleensä uimassa/vesijuoksemassa, höyty kävelen tai käyn pilateksessa ja asahissa. Jälkimmäinen on maailman parasta liikuntaa spinningin jälkeen, vaikka hitaudesta ei tulisi ensimmäisenä mieleenkään liikuntasuoritus.

"Eikös sitä voisi pyöräillä normaalipyörällä ulkona. Tuollainen sisällä pyöräileminen on ajanhukkaa eikä kuluta energiaa ja ole hyödyllistä".
Ei, se on aivan eri asia. Pidän siitä, että joku ensinäkin ohjaa ja huutelee, neuvoo ja kannustaa. Pidän ryhmäliikunnasta ja tietysti on kiva hyötyliikkua ja lähteä vaikkapa pyörälenkille ulos yksin tai kaverin kanssa. Pointtina on kuitenkin intervallit, se liikunnan erilaisuus kuin luonnossa. Sisäpyöräilyssä Eräs ohjaaja sanoi, että jokainen voi tehdä omanlaisensa treenin, aivan kuten lenkkipolulla tai kuntosalilla vaihdellen itselle sopivilla painoillaan. Ohjajana hän kuitenkin halusi meidän kaikkien siirtyvän pois omalta mukavuusalueeltaan, jolloin on mahdollisuus myös kehittyä tässä suhteessa. Spinnaus voi olla harrastus aivan kuten liikunta yleensäkin. Minulla oli pitkä tauko tuosta, koska lopetin homman lähinnä siksi, että treenasin liikaa ja olin todella laiha. Mutta nyt tänä vuonna uhmasin itseäni: halusin takaisin, koska rakastin kyseistä lajia.

Lauantai on lauantai

Lauantai on aina lauantai, vaikka nyt osa-aikatöissä tuleekin putkia. Työttömyys ahdistaa ja masentaa, enkä osaa nauttia vapaista. Jotenkin haluan ansaita vapaani aivan kuten palkkan. "Sitten kun saan rahaa, tuhlaan sen..." -materialistinen fraasi. Onneksi en koe niin suurta ahdistusta elämäntilanteestani kuin kaksi vuotta sitten tähän aikaan. Se oli hirveää, ei ollut edes osa-aikaisia töitä ja pääni löi tyhjää. Olin jossain vaiheessa pahemmassa jamassa.

Lauantai on aina kivaa, kun sen vapaan on ansainnut.

Tällainen oli kuitenkin kiva lauantaini.

Aamulla syön aina ihanan aamiaisen. Chian- ja hampunsiemenillä ryyditetyn marjaisan kaurapuuron sekä viher- ja proteiinijauheilla terästetyn banaanismoothien. Energisöidyn tästä valtavasti.

Sitten siivoan. Siivoan paljon ja koko ajan. Hullua. Rennolla otteella kuitenkin.


Sitten vähän kuntosalille ryhmäliikuntatunnille, josta nautin suuresti.

Loppuilta menikin kaikenlaisten askarteluiden kanssa.

Mietteitä

Syön nykyään aamiaisen aika samalla kaavalla, treenit tulee viikonloppuisin aamiaisen ja lounaan väliin ja mietin kaiken tarkkaan, kuvailen ruokiani sen kummemmin niitä miettimättä. Kamalaa syömishäiriöisen touhua, siltä se ainakin vaikuttaa. Helppoa olisi laittaa vain delete-nappulasta kuvat pois. Ainahan se aamiainen, päivän ihanin hetki, on..

Ruokahihhuli olen edelleenki kun kuvailen ruokiani. :) Eräänlaista terapiaa sekin, koska joskus mielessäni oli vain aina. Tietysti elämässäni on tärkeämpiä asioita, kuten säännöllisesti ja melko lailla saman kaavan mukaan päivästä toiseen, mutta enää en koe huonoa omaa tuntoa sunnuntaisista herkutteluhetkistä, sillä ne eivät mene överiksi, kuten joskus aikanaan. Tai ainakin harvemmin menee.

Mietin kuitenkin toisinaan, että kontroilloin liikaa ja olen armoton, vaikka en anna minkään enää mennä överiksi. En ahmi, napostele tai. Oon vaan siirtänyt sen sieltä älyttömyydestä järkevämpään suuntaan. Voin silti myöntää, että en pysty vieläkään suhtautumaan ruokaan ihan huoletta, mietin vain miksi joskus osasin syödä vain sen kummemmin miettimättä mitään.

Joskus pökkelökokki on entistäkin pökkelömpi, kun tavoitteenani on saada ihanaa treenin jälkeistä ruokaani. Olen onnellinen, etten enää liiku överimääriä ja tee mitään typerää, varsinkaan nälkäisenä. Tänään en vieläkään keksinyt mitä tein, mutta pikakelauksena.

Hävitin punajuuret jonnekin enkä saanut uunijuureksia kuten eilen?!?
Ei ollut enää kikherneitä hummukseen.
Tarjolla oli vain valmista punajuurihummusta.
Kvinoa, jota keitin puuroutui. Ostin eri quinoaa/kvinoaa kuten ennen. Tuloksena tosi ruma tonnikala-papusalaatti.


Hummus oli niiiin hyvää, että santsasin vähän. :)

Musiikki ja kappaleet, jotka ovat osa minua

Nämä kertovat minusta

Crashdïet - Native Nature

Blondie - Sunday Girl

Joy Division - She's Lost Control

The Soundtrack of Our Lives - Nevermore

The Hellacopters - Carry Me Home

The Hellacopters - How Could I Care?

Mitähän tähän sanoisi?

Elämän päätöksiä on ainakin ollut luvassa. Lupaan oppia rakastamaan itseäni, vai voiko sitä oppia? Toivon joskus löytäväni rakkauden, mutten tule saamaan sitä. Ei ole sen aika, koska en vielä rakasta itseänikään. Rakkaus on vaikeaa, tiedän sen vaikka en tiedä. En ole ihastunutkaan keneenkään. Oikeastaan olen. En tiedä. Mitä tähän sanoisi?

Teen niitä asioita, joita haluan. Vihdoinkin haluan sanoa itselleni.

Vahvuuteni on kuitenkin se, että tiedän, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Haluan oppia kuuntelemaan itseäni enemmän, koska tiedostan jo itsessäni asioita. En halua enää paahtaa itseäni piippuun ja nukkua huonosti. Kuka sitä edes haluaisikaan, kysynpä vaan. Olen

Olen itsenäinen enkä takerru muihin. Itsenäisyys on positiivinen asia, mutta eritäytyneisyys, sosaaliset vaikeudet ja yksinäisyys eivät. Olen viettänyt liikaa aikaa vain itseni kanssa ja jättänyt soittamatta ystävälle, vaikka siihen olisikin tilaisuus. Kaipaan seuraa, olen sosiaalinen olento. Mitä tähän nyt sanoisi?

Mitä haluan tehdä tällä hetkellä.

Konkreettisesti haluan tehdä aina jotain kivaa, vaikkapa vanhasta uutta tai askarrella. Vanha kenkälaatikko taipuu lehtileikkeistä, koristeista ja muista osista liimailemalla kauniiksi päällystetyksi boksiksi. Vie aikaa ja vaivaa. 

R.I.P. Tommy Ramone

Thomas Erdelyi (tai unkariksi Erdélyi Tamás, kuten wikipedia kertoo) eli Tommy Ramone
oli Ramones-yhtyeen järjestyksessä toinen rumpali.

Nyt saa riittää

Mietin monen muun ihmisen tapaan ensimmäisenä negatiivia asioita itsestäni, jos pitää kuvailla itseään. Ainakin melkein. On vaikeaa etsiä ja kertoa parhaimmat puolet itsestään.

Mietin aina, miksi minä olen omiin oloihin vetäytyvä ja lähden kaikista tapahtumista, kuten keikoista tai baarista liian aikaisin. Mukavuuden haluisuutta, tingin jatkobileistä, ystävistä tai muusta virkistäytymisestä siksi, että haluan nukkumaan aikaisin? Muutama vuosi sitten juoksin baareissa ja valitin omia negatiivisia puoliani viimeiseen ystävieni mielenterveyden rikkomiseen asti. Halusin silti olla mukana ja tingin välillä siitä mukavuudesta roikkumalla yli pilkkuun juurikin baarissa ja jatkobileissä tai missä sitten olikaan. Se ei tehnyt minua onnelliseksi. Kokeilin rauhoittumista, kädentaitoja iltaisin, rohtoja, liikuntaa saaden kaupan päälle miinus kaksikymmentä kiloa painoa. Nekään eivät tehneet minua onnelliseksi. Päätin aina "nyt saa riittää". Sitten se asennemuutos kesti aina lyhyen aikaa.

Nyt päätin, että siitä tulee pysyvä. KIROSANA.

Mietin aina, miksi olen yksinäinen, mielenvikainen, syömishäiriöitä läpi käynyt, maanisdepressiivinen suluissa, hajamielinen, kummallinen, itseäni mollaava, siivouspakkomielteinen, pakko-oireinen, koulukiusatuksi aikanaan alistunut, tyhmä, hitaampi oppija kuin muut, minä-minä-minä-keskeinen ja välillä tunnun luovuttavan haaveideni eteen, kun menee huonosti.

Välillä kuitenkin mietin, että olen hyvä tyyppi, jos jaksan nähdä ihmisiä ja tuon heille parhaimmat puoleni esiin. Olen ihan mahtava, minulla on kaunis hymy, olen valloittava, tiedän paljon musiikista ja voisin tehdä siitä vaikka blogin, olen hyvä kädentaidoissa, olen tosi luova, olen reilu, olen omaperäinen hyvällä tavalla, erotun massasta hyvällä tavalla, olen oikeudenmukainen, olen valmis tekemään töitä tavotteideni eteen loppujen lopuksi, ja vaikka olisin keskittymishäiriöinen en ole koskaan jättänyt suuria töitä kesken esim. käynyt jokaisen kouluni loppuun ja tehnyt työni valmiiksi, olen rehellinen ja suora, olen vastuullinen, olen iloinen hyvällä tavalla. Kaiken kaikkiaan minä olen minä itse, en ehkä samanlainen suomalainen kuin joka tulee kadulla vastaan. Parhaimmalta ystävältäni kuultua tiedän, että erotun häntä näkiessäni hyvällä tavalla. Minä näyn ja kuulun metrien päähän, jos se häiritsee jotain niin sitten häiritsee.

No, pointti oli siinä. MarjutB kiittää itseään.

Lauantain annan armoa itselleni

Olen hengaillut iltoja koulukaverini työpaikalla eli kahvilassa viihdyttämässä häntä iltavuoroina. Teen yleensä extrapitkiä päiviä, vaikka ei mitään kahtatoista tuntia, aikaisesta aamusta yli neljään kuitenkin... Pitää kuitenkin etsiä joku työkokeilupaikka jostain kahvilasta, koska kesätyöt eivät onnistu harjoittelupaikassani ja muutenkin kesätyöt ovat kiven alla, terveisin koko elämän työttömänä ollut.

Se missä elämäni on aika paljon terveellisten elintapojen, syömis- ja liikaliikkumisongelmista eroonyrityspäätösten, siivoushimon, rauhoittumisongelmien ja töidenlöytämis- ja stessaamisongelmien ympärillä, yritän löytää itseni kanssa. En ole hirveästi ollut yhteyksissä vanhoihin ystäviini, mikä olisi helppo tuomita ja antaa vinkki "syö vain mitä haluat ja ala juosta uudelleen ulkona". Alkoholia en enää hirveästi saa kurkusta alas, mutta ystäviäni olen valmis tapaamaan, käymään hyvien yhtyeiden keikoilla ja valmis joustamaan uni- ja päivärytmistäni silloin tällöin. Mutta ei heti. Elämän pienillä muutoksilla.

Viime viikonlopun tsemppi: päätin, että tämä on minun ulkonäköni, lihoinpa tai laihduinpa, olinpa sitten söpö, kaunis, ruma ja turhaan kuntosalin jumpissa käyvä ihminen. Minä, päälläni useinmiten rokkikuteet ja jokin hattu, mukana roikkumassa vähintään viisi eri kassia ja koristetta kuten furbyja. Näistä olen saanut kaikenlaista mielipidettä, mutta antaa olla. MINÄ OLEN MINÄ MARJUT.

Kirjoitan CV:n, tyrkytän itseäni töihin. Siihen olen saanut hyviä neuvoja enkä halua kieltäytyä niistä. Olen kieltäytynyt myös muistakin neuvoista joskus, mutta työn etsintään olen panostanut.

Kesällä pidän hyvät illanistujaiset ystävilleni, käyn kotona vanhempieni luona maaseudulla eli Lieksassa, soudan järvessä veneellämme, syön grillattuja vihanneksia, marjoja, jäätelöä ja makkaraa hyvällä omalla tunnolla, uin uimahallissa, uimalassa ja järvessä, luen monta kirjaa, käyn Ilosaarirockissa talkootöissä, ompelen ja tuunailen vaatteita! Siinäpä kesän suunnitelmia, aion toteuttaa ne kaikki, koska tiedän toteuttavani ne. Eikä ole liian haasteellinen itselleni.


The Hellacopters - By the Grace of God

Paljon liikuntaa, jopa liikaakin

Olen aina liikkunut paljon: lenkkeillyt (tosin rankka juoksu ei ole ikinä onnistunut, joten en ole mikään kestävyysurheilija), uinut, pyöräillyt hyötyliikuntana, tanssinut... Todella aktiiviseksi aloin kuitenkin vasta muutaman vuoden sisään, lopulta ostettuani kuntosalin jäsenyyden. Aluksi halusin ehdottomasti laihtua, mutta myöhemmin en enää keskittynyt ollenkaan ulkonäkööni vaan liikunta ja syöminen muuttuivat pääasiaksi, pakkomielteeksi, hulludeksi ja ylikunnoksi. Lihasta en oikeastaan saanut vaan kuihduin aika olemattomiin. Laihduin niin paljon, etten enää ollut tyytyväinen ulkonäkööni. Muutuin pakkomielteisestä laihduttajasta paljon liikkuvaksi, joka olisi muiden silmissä voinut syödä mitä vaan lihomatta, mutta mitä minä söin? Hyvin askeettisesti ja näennäisen terveellisesti, lopulta tajusin. Muiden silmissä olin anorektikko, itse tiesin syöväni mutta pakkomielteisesti, epäreilusti ja liian hallitusti. Laskin, että pystyin syömään 2600 kaloria päivässä lihomatta, sinänsä paljon, mutta yritin liikkua senkin edestä. Karkkia tai pullaa en sallinut itselleni (nykyisin niitä ei muuten enää teekään mieli, niiistä tulee vain huono olo ja keksin itse omat terveysherkkuni, kuten tumman suklaan, banaanipirtelön tai viikunat cashewpähkinöillä - ja nautin siitä!). Tietenkin liikunnan avulla voi lisätä tarvetta ruokaan

Yhtäkkiä kamera on täynnä ruoka- ja treenikuvia...

 

...keikkakuvien sijaan.

Jossain vaiheessa päiväni kuluivat perinteisten kotiaskareiden ja kädentaitotöiden ohella siivotessa ja juostessa . Olin pitkiä aikoja työttömänä ja masentuneena, mutta helpottaakseni masennusta ja yksinäisyyttäni päätin alkaa kuntoilemaan.

Kuntosalilla ja jumpissa juokseminen on hyödytöntä, jos ei lepää, nuku ja syö tarpeeksi. Olen oppinut nämäkin asiat vain kokemuksella, vaikka toinen puoli päästäni sanookin äly hoi. Muiden kuunteleminen on tärkeää, sen olen oppinut, mutta myös itsenikin.

Pidän aikatauluttamisesta ja suunnittelen treenejä ja ruokia etukäteen. En kuitenkaan halua tästä tulevan enää pakkomiellettä ja hulluutta. Minä voin sanoa joka solustani, että sairain vaihe on elämästäni ohi. Kerran syömishäiriöinen aina syömishäiriöinen? Niin varmaankin. Mutta haluan parantua, selvitä. En aio kuitenkaan lopettaa rankkaakaan liikuntaa, vaikka mikä olisi. Lopetin spinningin, mutta luultavasti palaan siihen joku päivä. Tiedän, kun minä olen valmis. Kevät 2014 on muutenkin muutosten kevät: olen päättänyt alkaa pitämään itsestäni ja kropastani.

Tällä viikolla liikuin paljonkin, maanantaina ja torstaina liikuntaa tuli vain hyötyliikuntana töissä, joskin melko rankkaa sellaista. Tiistaina kokeilin vain puolen tunnin pituista sportfit-jumppa-nimikkeistä tuntia. Kuntolehdissä kohuttu crossfit ja sportfit crosstraining eivät olleetkaan sama asia kuin luulin, mutta ei se mitään, kannatti kokeilla. Kuntokeskuksessamme on mielestäni aika "tavistallaajille" sopivia jumppia, eikä niinkään äärimmäisen kuolettavia ja raskaita. Siis pääpiirteissään. Ja puoli tuntia riitti! Seuraavaksi käymäni jumppa oli pidempi, nimellä "tehomuokkaus". Voisi sanoa ehkä helpoksi mutta tehokkaaksi. Siinä tehdään vuorotellen lihaskuntoliikkeitä ja sykkeenkohotusliikkeitä, esimerkiksi maastavetoja seuraa nopea askellus steppilaudalle tai punnerrusliikettä seuraa burbeehypyt. Tuota rääkkiä on siis melkein tunti tarjolla. Hiki valui jo muutenkin mopatessani lattioita työpaikalla, sitten juoksin metroon ja menin hikoilemaan jumppatunnille lisää.  Hullua, sanoisi ystäväni, minä sanon että ihanaa. Sen jälkeen, ei sen aikana.

Liikunnasta huolimatta ruokavaliokin vaikutttaa. Painoa on tullut turhankin paljon takaisin ja vatsanseutu on karmea. Hieman pömpöttävä vatsa ahdistaa. vaikka ulkopuolisten silmissä olen hyvä. Tiedän, ruoka mietityttää, en välttämättä jumppaa optimaalisesti jne. Syön yli kulutukseni Mitä tapahtuu, kun en enää voi lopettaa ylensyömistä? Eikö lenkki enää kulje, en jaksa nostaa painoja tai kahvakuula ei nouse? Tätä mietin.

Mitä teen jatkossa?

Kävin tänään koululla ja lähdin työharjoittelupaikasta. Aloitin lounaskahvilassa viikko sitten. Luulin, että homma alkaisi rullaamaan paremmin kuin Picnicissä mutta olin taas väärässä. Tuntuu, että valitsen paikan kuin paikan koulun tai työkokeilun harjoittelun aina väärin. Eikö minua ole jo rankaistu ihan tarpeeksi? Stressiä, pelkoa, ahdistusta ja typeriä aloittelijan virheitä. Ala on ihan ok ja koulussa oli tosi jees toisinaan, sain sieltä yhden ystävän, kaikki meni hyvin koulun ajan mutta kurssin loputtua jäljellä on vielä työssäoppiminen, joka yskii heti alkuunsa.

Tässä on MarjutB, joka on aina 25-vuotias ikityötön. Mietin, mitä tekisin kesällä. Kävin testissä koululla, sitten kirjastossa ja lähdin Itikseen. En löytänyt mitä halusin, mutta kaikkea muuta. Tulin kotiin ja en tiennyt yhtään mitä syön, oli vain nälkä. Lopuksi päädyin tekemään jotain hyvää: tofutäytteisen tortillan ja "meksilolaista salaattia" juuressipseillä.

Entinen duunikaveri soitti viikonloppuna ja halusin nähdä tänään, mutta puhelimen akku loppui. Menin Itikseen myös etsimään koulukaveriani.

That's life. Mutta ehkä pärjään. Nukun entistä paremmin yöni.  Kyllä minulla blondattujen hiusten alla on jotain järkeäkin. En ole tyhmä. Vanhat ystävät. Kaipaan heitä. He ovat yhdessä toisinaan, mutta minua ei kukaan osaa kysyä mukaan, koska en ota yhteyttä. En jaksa. En kehtaa.

Viikon musiikit aloittaa Zen Cafe ja parhaat kokoelma Jättiläinen.

Rakkaalleni, sille, jota kaipaan ja haluan: Piha ilman sadettajaa
Aamun aloitus: Aamuisin
Tämä maanantai: Huonot päiväsi
Minä itse: Ihminen

This is easter

Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen olen pääsiäisen vanhempien kanssa. Kuusi vuotta sitten vietin viimeistä kevättä Lieksassa, 2009 olin jo muuttanut pois kotoa. Silloin pääsiäinen meni Tavastialla  Hanoi Rocksin katsomassa Hanoi Rocksin jäähyväiskeikkoja Tavastialla. Silloin tapasin juuri 18-vuotta täyttäneen tulevan parhaimman ystäväni ja tapahtui kaikkea muuta.. muun muassa. Jostain syystä seuraavina vuosina olin aina jollain keikalla, ja taisipa olla yleensä Michael Monroe bändeineen usein olla asialla vieläpä juuri Tavastialla. En enää muista kaikkia vuosia, mutta Lieksaan en päässyt.

 Pääsiäinen ei ole ehkä yhtä perinteikäs ja sitä ei välitetä ehkä niin paljon kuin vaikkapa joulusta, mutta vanhempani pitävät paljonkin pääsiäisen pyhistä sekä koristeista. Lapsena olin innostunut pienestä pääsiäislomasta ja olin kiinnostunut myös sen kristillisestä merkityksestä. Pääsiäisenä olimme aina yhdessä mummon luona/myöhemmin (myöhemmin paikasta tuli kesämökkimme) ja kannoimme isot kasat ruokaa ja askartelutarvikkeita koko tuvan täyteen. Olipa sitten uskontoon liittyvä, kristillinen tai epäkristillinen juhla, ihan miten vain, minulle se oli joulun perheen yhteisolojuhla ja söimme paljon kaikkea hyvää.

Ja ne vuodet mitä olen tässä Helsingissä asunut, olen aina mököttänyt pitkän perjantain sisällä kotona, koska mikään ei ole auki. Vuosi sitten aloitin pääsiäisen jälkeen kankaanpainotyön Uusixin pajalla, mutta nyt vietän pääsiäislomaa koulun/kurssin työharjoittelupaikan ollessa kiinni. Pitkä perjantai meni yllättäen kuntosalitreeneillä aamusta, vaikka minunhan ei pitäisi moisia edes harrastaa. Lauantai aamu meni taas zumbatessa ja poikkesimme vanhempien kanssa keskustassa. Pihlajiston ostarilla moikkasin naapureita aurinkoisessa säässä ja huomasin Alepan viereen tyhjään tilaan tulevan vihdoinkin jotain (oikeastaan tiesin siitä jo sunnuntain palmumarkkinoilla, mutta kuitenkin): itsepalvelukirppis! Kirpparit ovat suuuuuuuri rakkauteni, vaikka tavaraa minulla on liiankin paljon.

Ihanaa olla positiivisella mielellä
+ sää on valoisampi ja kevät
+ pääsiäisloma
+ vanhemmat
+ kiirettömyys
+ äidin tekemää ruokaa tarjolla
+ pesukone on käytössä
+ kämppä on pian valmis, siivottu ja järjestelty juhlien jäljiltä
+ paljon kaikkea uutta tavaraa = materialistin taivas

Kämppä on täynnä ruokaa ja ruokatarvikkeita enkä aina osaa päättää mitä haluaisin syödä, joten syön ne kaikki yhdessä! Esimerkiksi uunibataattia/punajuurta, vuohenjuustosalaattia ja (löysin Bio insiden luomukasvis)pizzaa. Uunissa valmistuu myös superyllärikakkua ja jossain vaiheessa ehkä kokeilen Fuel korvapuusteja tai pakurileipää.

Ihanaa vain olla eikä tarvitse juosta tiskikoneen perässä tai täyttämässä patonkia tärkeällä punaisella minuutilla. Näin kärjistäen, ei se työharjoittelu ole niin kamalaa.

Voimaa musiikista

Vuosi vuodelta vanhenen ja muutun omissa silmissäni harmaammaksi, äkäisemmäksi ja yhä kauemmaksi lapsuus- ja teini-iästä, jolloin on mielestäni hyvä aika aloittaa uusi harrastus, musiikin ympärillä se on jonkin soittimen soittaminen. En ole vieläkään saanut sormiani pianoon tai kitaraan, joiden soittamista leikin jo pienenä lapsena. Äitini kertoi minun soitelleen "rappupianoa" ja haaveelleni pianon soittamisesta ennen kouluikää. Sitten, kouluiässä minä typerys en aloittanutkaan soittamaan.
Monet sanovat, ettei koskaan ole liian myöhäistä aloittaa uutta harrastusta. Hyvä musiikki kestää kuitenkin ajan hampaan.

Musiikki on asia, jota ilman en pärjäisi. Moni muu voi ollakin samaa mieltä kanssani.

En ollut minkään yhtyeen erityisen fanaattinen fani ennen lukioikää, vaikka mm. Red Hot Chili Peppersistä, tuosta  ensimmäisestä ei-niin-nolosta-suosikista, pidin jo kauan.

Mietin ihania voimabiisejä, suosikkeja tai jotain muuta nostalgiaa.

Aamu:
Aamulla voi kuunnella mitä tahansa, rakkausveisuja, iloista tai piristävää. Ihania, hyviä tai muuten vain sopivia ovat esimerkiksi:
Zen Cafe - Aamuisin
Mattias Hellberg - Wait for the Morning
Mattias Hellberg - Coffee & Croissant
Cream - I Feel Free

Iloinen päivä

Sweet - Wig-Wam Bam
The Hellacopters - Carry Me Home
The Fratellis - Whistle for the Choir

Mietteitä ja sellaista

Kävin haastattelussa lempikahvilassakin Onneksi koulukaveri oli sentäs pienen tauon jälkeen palannut takaisin, tai miten voisi sanoa, ja rohkaisi kysymään paikkaa.

Robert Dahlqvist ei oikeastaan ollut vakuuttava keikkana. Siis kyse ei ollut henkilöstä, keikasta tai edes keikkapaikasta.

Kulttuurimatkailu Espooseen piristi silti. Kävin Espoossa ensimmäistä kertaa muutamaan vuoteen. Kun muutin pois kotoa, jouduin asumaan ensimmäiset kuukaudet Espoon keskuksessa, yhdessä Suomen rumimassa ja kamalimmassa "lähiössä" ja mennessäni lähijunalla oli Leppävaarasta toivoin aina, että olisin asunut siellä. Kävin hyvin usein Sellossa kaupassa.. Oi niitä aikoja. Silloin kävin kotitalouskoulua ja olisin halunnut ravintola-alalle. Ehkä jotain samaa kuten silloin, viisi vuotta sitten.

Epäsäännöllisesti säännöllistä liikkumista

Pidin itseni vuoksi liikunta- ja ruokapäiväkirjaa, koska olen ollut liiankin. Liikun edelleenkin hurjan paljon, jopa lepopäivinä aherran siivoamaan tai koulupäiväni saattaa sisältää liikkumista paljonkin. Liikunta ei ole minulle kuitenkaan enää pakkomielle, mutta hyvänolontuottaja. Nautin myös pienestä itseni rääkkäämisestä, vaikka kivoja liikuntamuotoja, kuten kävely ja uinti harrastan silloin tällöin. Hyötyliikuntaa on tullut töistä ja kouluäpäivistä. En ole vielä toistaiseksi hullaantunut käymään kuntosalilla viittä kertaa viikossa, joten joku fitness-tyyppi saattaisi naureskella minulle ja mm. ruokavaliolleni. Teen ehkä lihaskunto-osuudet väärin, mutta itse pidän tällä kaavalla. Pidän paljon ryhmäliikunnoista. Zumbaa

Mielestäni on tärkeää, että nauttii. Minulta kysytään tietenkin usein, että treenaan turhaan tai väärin, koska olen ollut hyvinkin laihassa kunnossa, mutten ole halunnut lotkauttaa korvaani niin. Minulle tärkein liikuntaharrastus, spinning jäi viime syksynä. Tuota lajia harrastin aika suuretkin määrät ja laihduttaessani innostuin todenteolla. Nyt rankin rääkki on ollut lähinnä lihaskuntopainotteinen TRX-naruharjoittelu ja kuuluu liikuntaohjelmaani.

Esimerkiksi tällainen viikko:
Maanantai: treenivapaa
Tiistai: Asahi
Keskiviikko: Jalkatreeni ja keppipainotteinen jumppa
Torstai:
Perjantai:
Lauantai: TRX
Sunnuntai: Jalka- ja keskivartalotreeni

Viikko 1:
Maanantai:
Tiistai:
Torstai:
Perjantai:
Lauantai: Uinti
Sunnuntai: Ylävartalo- ja keskivartalotreeni

Viikko 2:
Maanantai: Vapaata
Tiistai: Asahi
Keskiviikko: Circular-kiertoharjoittelu ja ylävartalotreeni
Torstai: Zumba ja kasaridancemix kuntokeskuksen erikoispäivänä!
Perjantai: Vapaa
Lauantai: TRX
Sunnuntai: Uinti

Viime viikko oli muistaakseni:
Maanantai: Vapaa
Tiistai: Asahi
Keskiviikko: Jotain liikuntaa
Torstai: Body
Lauantai: Zumba
Sunnuntai: Ylävartalo- ja keskivartalotreeni

Suunnittelu olisi sinänsä aika hyväksi, koska välillä on ongelmaksi tullut liikuntapäivät putkeen ja lepopäivät samoin eli olisi parempi tehdä vaikka lihaskuntoa joka toinen päivä, lepopäiviä väliin ja siihen liikuntoja mistä tykkään.

Syksyllä kiintein treenipäivä oli kaksi päivää, maanantain "rasvanpolttojumppa" + ylävartalotreeni sekä tiistain asahi. Asahi on mielestäni tärkein, koska se on rauhoittava, palauttava ja hyvänmielen sekä itseni kuuntelemisen tunti. Perinteistä joogaa ja pilatesta, joista asahi on saanut vaikutteita, en ole kokeillut kuin muutaman kerran.

Nyt on vuorossa viikko oikeastaan kaikkea muuta, koska päätin, että lähden perjantaina mahdollisesti ulos. Asahia tulee kyllä ehdottomasti. :)

Viikkoa pulkassa ja tälleen

Maanantai oli tuskaisen ahdistava ja itkettävä päivä, kiusana oli kaikenlaisia yskäkohtauksia. Lopulta kokeilin varovasti viikonlopun.

Ensin huonoja:
- Ahdistava maanantai
- Kärsivällisyys ja nälkäkohtaukset koulussa kovalla koetuksella, mutta onneksi selvisin niistä
- Poissaolopäivät koulusta
- Rahanmenoa ei voi estää mikään
- Sain nyt enemmän rahaa ja päätin ostaa lempibändini D-A-D:n keikalle lipun, mutta keikka onkin loppuunmyyty. En pääse välttämättä keikalle.

Viikon plussia:
- Maanantain angstiin auttoi aina parhaan ystävän puhelu
- Kela maksoi jotain rahaa vihdoinkin
- Tiistain Muksujen kokous ja pitkästä aikaa hyvät naapurikontaktit
- Ihana virkistävä lauantai, hyvät hankinnat
- Sunnuntain virkeä herääminen, uimassa käyminen taas pitkästä aikaa
- Malmin työväenteatterin esitys Pyykkärit, jonka kävin katsomassa rakkaiden naapureideni kanssa
- Siivousurakka ehkä hellittää (joskus)

Viikon hankinnoiksi en saanut vieläkään toimivaa termarimukia.

Tällaista näin

On mukavaa, kun olen nukkunut hyvin ja herännyt tai ollut heräämättä kellon soittoon sopivaan aikaan, kuitenkin aikaisin aamulla, olen innostunut ja virkeä. Ja hullu: valmiina aamutreeneihin. Aamulla on kuitenkin aina sudennälkä, joten puurolle täytyy varata aika enkä tee mitään tyhjällä vatsalla. Kahvia en juo toivon mukaan liikaa, mutta aamiainen on aina saatava. Keittelen yleensä rauhassa puuron ja mitä muuta mieleni tekee, mutta kiireiden välttämiseksi puuron tykötarpeet varaan aina illalla valmiiksi ja siivoan pöydän, koska ahdistun epäsiisteydestä. Näin on kiva herätä aamiaspöytään.

Kivana päivänä eli vapaapäivänä aloitan yleensä aamiaisella, rytmitän sen niin, että parin tunnin päästä lähden salille ja/tai ryhmäliikuntaan. Treeneistä tultua ja itseään hieman rääkättyä ihana valmistaa hyvää lounasta, joskin sen tekemiseen menee aina turhan paljon aikaa treenien päättymisestä, koska haluan saada ravintoa hyvässä suhteessa.

Urheilla jos jaksat pysyt kunnossa
ja nukut hyvin
hoida lasku lähikauppaan
niin saat suuret alennukset
jokainen markka jonka maksat veroja
auttaa sinua myös
lukita muista ovet ja auto
kesällä yö on valoisa yö

Viiltävä tuuli käy aamuisin
kiiltävään porttiin ja koivuihin

Onneksi olen ollut paljon positiivisemmalla mielellä oikeasti kuin Zen Cafen Aamuisin -kappaleessa. Yhtyeen musiikki toimii kuitenkin erityisen hyvin aamuisin ja koska remontin aikana tietokone on sattuneesta syystä ruokapöytään ahdettuna, on musiikki kädenulottuvilla ja läsnä jopa ruokaillessa.

Joka tapauksessa muista enää parin päivän jälkeen tarkalleen kaikkia päiviä treeneistä ja ruokailuista, paitsi yleensä poikkeuksetta lauantain, jolloin treenaan aina aamulla sekä tiistaisin käyn illalla asahissa. Tässä kuitenkin hyviä reseptejä ja ruokaa!

Aamiainen: lempimysliä banaanilla ja jogurtilla
Yleensä aamutreeniä ennen syön kaurapuuroa, mutta nyt mieleni teki mysliä ja maustamatonta jogurttia. Lempimyslini Alaran Date with Cocoa olikin lopussa ja söin viimeisen erän tuota ihanaa mausteista kookos-banaani-taateli-pähkinä-mysliä sekä päällä vielä lempipähkinöitäni eli tiikeripähkinöitä. Pienin sekaan puolet isosta banaanista, koska myslimäärä oli jo tarpeeksi täyttävä. Loput banaanit otin sitten treenien jälkeen lisähiilarina. Join kahvin lisäksi Cocowellin kookosvettä, joka olisi kuulemma toiminut palautusjuomanakin.

Kävin salilla ylävartalo- ja keskivartalotreenin ja yllärinä päädyin kokeilemaan kiertoharjoittelua, joka on yhdistelmä vähän kaikkea. Salitreeni on kuitenkin aivan eri asia tässä suhteessa.

Ihanan ja virkeän olon sain ainakin. Otin mukaani puolet banaania ja Pro Feelin kaakaojuoman, johon olen ehkä turhan paljon ihastunut: ei ole niin "pro" kuin vaikka oikea herajuoma, mutta koska en treenaa tulostavoitteisesti, en ole mikään megahysterinen. Vinkkejä saan kyllä kuinka syön liian vähän ja saan proteiineja väärässä suhteessa, mutten itse ole toistaiseksi jaksanut välittää kommenteista, koska olen kuunnellut omaa kroppaani eniten.

Lounas: tonnikalariisiä
Tonnikala oli välillä ekologisista ja kyllästymissyistä inhokkilistallani, mutta kun kokeilin kerran salaattina Rainbow'n öljytonnikalaa, alkoi kyseinen proteiinipitoinen mättö maistumaan taas. Varsinkin maissilla maustettu mexican osoittautui hyväksi, ja nyt rakensin oman mexicana-riisiseoksen. Laitoin tosin mukaan enemmän aasialaistyyppisiä (Findusin spicy wok!) vihanneksia ja hieman pakastemaissia. Kun olin salilla, uuni keitti/haudutti täysjyväriisin samalla maukkaaksi. Sekaan pilkoin palan kesäkurpitsaa ja chilimausteseosta. Päälle ruoka sai vielä mukaan avokadoa, koska rakastan kala-avokado-yhdistelmää.

Välipalaksi olisin halunnut jotain hedelmäsalaattia ja rahkaa, mutta huomasin, että täytyy hoidella omia asioita ja tiskata tiskivuorta tämän remonttihässäkän keskellä, joten tein kiireisen hyvän ratkaisun: pari hedelmää (omena ja mandariini) sekä ihana Raw Bite -sarjan Vanilla Berries -patukka. Kyseinen patukka on ehkä maailman maistuvin kaikista välipalapatukoista, joita olen maistellut. Taatelin seassa on pähkinää, karpaloa ja rusinaa.

Päivällinen: persiljahirssiä ja kasvispyöryköitä!
Apetitin sivuilta löysin vinkin: kasvispyöryköitä. Ihastuin Apetitin kasvispyöryköihin ikihyviksi ja ovat valmispakasteena nopea, ravitseva ja herkullinen ruoka, mutta ole mielestäni huono eineseväs.

Tein reseptiin kuitenkin vähän muunnelmia, koska kaapissani ei ollut couscousia/bulguria, mutta jyväisää viljaa eli hirssiä kylläkin. Edellä mainitut ja kvinoa ovat mielestäni ihania kasvisruoan lisukkeita, ovat hyviä proteiinin- ja kuidunlähteitä ja pitävät kylläisenä, ainakin jos ovat täysjyvävaihtoehtoja.

Eli ruoka meni näin: keitin hirssin vedessä, jonka maustoin mausteilla joita keksin. Silppusin tuoretta persiljaa sekaan ja maustoin kastiketta vielä miedolla tomaattikastikkeella (Santa Marian tacokastike on oikeasti hyvää, sisältää valkosipulia ja sipulia eikä tarvitse nähdä kyyneleitä).

Lisäksi pilkoin porkkanaa ja kurkkua sekä hapankaalia. Apetit-ruokaehdotuksissa oli kasvispyöryköiden kanssa mainostettu tzatziki-kastike. Olen yleensä vähän roskaruokatyyliin napannut Estrellan Tzatziki-dipmixin mukaan ja sekoittanut sen kermaviiliin. Mielestäni hyvä ja maistuva kastike pyöryköille ja riisille.

Ilalla onkin sitten aikaa siivota ja siivota... no, oikeastaan olisi aika vihdoinkin askarrella, piirrellä tai lukea vihdoinkin kesken jäänyt Leo Tolstoin Anna Kareninan lukeminen. Illat luen yleensä lehtiä tai piirtelen jotain, kitaani upposi kyllä nopeasti pari palaa suklaatakin, teki niin mieli. Onneksi suklaa oli hyvää, CocoVin Superchoco gojia.

Itapalaksi maistui yksi rukiinen perunapiirakka ja vaikka olenkin jankuttanut itselleni paistopisteiden ja kaupan piirakoiden olevan niin pahasta, mutta kuka nyt ei voisi vastustaa tuoksuvaa piirakkaa? Kunhan ehdin käymään kotona, treenaan sitten karjalan-, peruna- ja porkkanapiirakoita oikealla reseptillä. Päällysteenä piirakalla on ikuinen rakauteni yhdistelmä: raejuustoa ja avokadoa.

Nyt aamulla heräsin ensimmäisen kerran kuuden aikaan ja muistan nähneeni koko ajan unta tuoremehusta ja teatterista.. sitten nukahdin taas ja heräsin vähän ennen puoli kahdeksaa, jolloin yleensä lauantaiaamuisin olen valmiina puuron ja kahvin kanssa miettimään aamutreenejä. Tulipahan nukuttua ainakin 10 tuntia eli minulle aika paljon. No, virkeä ja hyvä olo ainakin!

Aamiaiseksi keitin kaurapuuroa ja sekaan laitoin kuivattua inkivääriä, tiikeripähkinöitä ja . Kera viilipurkin ja kahvin facebookailin ja tsekkailin ihmisten statuksia perjantain humalatiloista (not my cup of tea anymore!).

Lounaaksi lohta uunibataatin ja -vihannesten kera
Lohi on yksinkertaisesti niin ihanaa, että sitä on saatava aina välillä mahdollisuuksien mukaan. Kokeilin S-Marketin vakuumihyllyltä savukirjolohifilettä, joka maistui ihan hyvältä kuin tuoretiskin. Lämminsavulohi on tietysti parempaa. Joka tapauksessa lohi ja päälle pinjansiemenet ovat mitä mainion yhdistelmä Aamupuurossani oli tiikeripähkinöitä ja pussukka olikin jo lopussa, joten viimeinen koura meni sinne pinjansiementen kanssa.

Bataatit, keittojuurekset, ruusukaalit ja punajuuri muhivat uunissa valmiina kun tulin takaisin. Loraus öljyä ja mausteita sekä hunajasta ja voista tekemäni "maustenappi" kasvisten päälle ja tarjoilulautaselle. Sekaan vielä taas kerran tuoretta ja hieman kuivaa inkivääriä.

Välipala: nyt sitä hedelmäsalaattia!
(Kuivatun)granaattiomenansiemeniä, pensasmustikoita, appelsiinia, persimon, viinirypäleitä ja päälle chiansiemenlöllöä ja manteleita. Himoitsin päälle vaniljarahkaa, mutta kun olin nappaissut suuhuni edellisiltana purkillisen Skyrin vaniljarahkaa, oli tyytyväinen pelkkiin siemeniin päällä. Onneksi sain proteiinipommit sitten muualla.

Päivällinen: penne carbonara ja italialainen mozzarellasalaatti huonolle kotikokille.

Ihastuin Tigerin lintukuvioon ja eväsboksin lisäksi päätin hommata ruokailualustankin samaa settiä. Maksoi huikean euron.

Vahingossa kauratäyteinen päivä

Koulun jälkeen päätin tehdä jotain hyvää ja kävin Itiksen Citymarketissa hakemassa muutaman päivän ruoat, hintaa ruokakassille tuli tietenkin ihan kivasti. Mukaan tarttui mm. tomaattimurskaa, kidneypapuja, tofua, kaurarieskaa, proteiinijuoma, bataatti, salaattisekoituksia, kivennäisvettä, pensasmustikoita. Unohdin toki ostaa mm. maitoa ja pinaattia, joista olisin halunnut tehdä seuraavan päivän smoothien.

Kauraa päivään mahtui ihan kivasti, koska (jouduin ottamaan eväät kouluun) lounassalaatissa oli riisi-kaurasekoitusta, ilalla söin tosiaan kauratortillan ja iltapalaksi tein sitä hyvää muhennosta.

Omenoita ei ollut Skyrin uuniomenarahkalle kaveriksi, mutta päätin tehdä vanilja-Skyristä herkkua. Laitoin hyvin vähän jokaista ainesta: kaurahiutaleita, Bionan hamppukeksinmuruja sekä Ekolosta ostettuja ihania sokerittomia spelttikeksejä.

Tajusin, että söin aika paljon kauraa päivän aikana. Kaura on kyllä lempiviljani (tattarin ohella :)).

Iltapalaksi hyväke. Ja palanen tummaa suklaata, ei saa kertoa.

Kylmä talvi kun on

Kevät lähenee, vaikka tammi-helmikuu onkin pahinta talven aikaa. Helsingissä se tosin on ollut vaihtelevaa säätä, mutta valoisaa piisaa... Herään yleensä aikaisin, melkein aina ennen kellon soittoa, mutta sen yli en tietenkään. Tärkeintä on kuitenkin levätä ja nukkua sopiva määrä. Viime aikoina olen nukkunut kivasti ja huomannut olevani virkeämpi verrattuna vaikka viime vuonna samaan aikaan. Nälkä sen sijaan on aina joka aamu, joten heräämisen jälkeen on kiva syödä kiireettä puuroa tai mysliä. Kun olen nukkunut hyvin yön yli, kuten eräs päivä, tiesin, että tulee ihana päivä, vaikka kuinka möyrivät remonttimiehet olisivat ovellani. Porauksen ja muut remontista johtuvat äänet eivät onneksi ole vieras viikonloppuisin. Silloin elän sumppuntuneena toiseen huoneeseen, mutta keittiössä pääsen käymään laittamassa ruokaa ja jääkaapilla. Ei tarvitse elää ilman niitä, mikä onni!

Koulu, liikunta ja treenit kulkevat tasatahtia ja opettelen. Syön säännöllisesti, maksimissaan neljän tunnin välein, isoja ja pieniä annoksia kerrallaan, riippuu vähän mistä vinkkelistä katsoo. En karta rasvaa, vaikka joidenkin mielestä ruokani näyttää kevyeltä, koska harvemmin vedän tuplaburgeria tai pihviä ranskalaisten kera, kolme palaa leipää kolmen perunan ja oliiviöljylorauksen, puolikkaan avokadon sekä paistetun kanapihvin kera saatan kuitenkin vetää hymynaama>. Koulussa/koulutuksessa on ihanaa syödä kunnolla ja laadukasta ruokaa, parempaa kuin kouluruoka yleisesti on, koska kurssin toinen piste on ravitsemisalan ammattioppilaitoksessa. Kahvilatyöntekijä minusta pitäisi kuitenkin tulla.

En treenaa ehkä toisten mielestä sopivalla tavalla enkä syö sen mukaan niin, että laskisin hiilareita ja vaikka proteiineja. Minä tiedän sen, koska minulla on liian terveellisyyteen pyrkinyt, ongelmallinen syömishäiriö, ortoreksia. Laiha kuin mikä, mutta onneton kuin mikä. Tosin en ole onneton, Minä rakastan ruokaa ja liikuntaa, mutta tasapaino pään ja vatsan sisälle tarvitaan. Nyt se alkakoon, tänä kylmänä talvena. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.

Vielä on puoli vuotta 26-vuotissynttäreihin eli sen verran pysytään lähellä nuoruuden lähdettä ja kaksikymppisyyttä. Tytöttelyä ja nuoruutta se ei estä ulkonäössäni, mutta tänä vuonna aion hankkia jo alkavan kevään aikana tyytyväisyyttä itseeni, ulkonäkööni ja kroppaani.

Sellainen päivä, päivitän huvikseni itselleni

Odotin rahoja tammikuussa alkaneeseen koulutukseen yli kuukauden, olipa aikakin saada rahaa. Pidin tammikuussa joulun jälken viikon lomaa painohommista ja kaikenlaisiin byrokratioihin sitä törmäsinkin. Täytän varmaankin ikuisuuden lappuja "työtön", "työkokeilu" tai "koulutus", otin "kuntouttavasta" viikon lomaa ja heti oli virastoissa pasmat sekaisin, kun otin lomaa. Työtön oli laitettu jollekin väärälle päivälle eikä Kela sitten tiennyt mitä tehdä. Hei anteeksi, jos joku virkailija ei ole laittanut lausuntoa yhdeltä päivältä, voi sentään, niin eihän sitä sitten voida maksaa ja rahojen saaminen viivästyy. On tämäkin elämää. Tiistain pelastus saada kuitenkin rahaa. Opiskelen siis tavallaan työmarkkinatuella "noloo työkkärin kurssil", mutta saan vähän enemmän rahaa kuin opintotuki. Saan äidiltä rahaa maltillisesti, joten minut voi tuomita lellipennuksi, joka ei osaa käyttää rahojaan.

Eilen oli aivan törkeän väsyttävä päivä ja sain itkupotkuraivareita, mutta päätin hoitaa tilanteet aikuismaiseen tapaan. Väsytti, kiukutti enkä ollut saanut vielä rahaa, teki mieli kaikkea, tiskipöytä oli siivoamatta.. Onneksi puhelu parhaimalle ystävällekin lämmittää.

Illalla palkitsin itseni kahvilatuotteella: Cafe Picnicin patongilla (paahtopaisti) ja tein itse hyvää salaattia yksinkertaisesti. Barista/kahvilatyöntekijä kiittää.

Manic Monday

Maaninen maanantai saapui. Enää se ei ollut niin maaninen, kuten aiemmin. Pyörin sängyssä viiden jälkeen heräten siis liian ajoissa, mutta yhtäkkiä nukahdin uudelleen ja nukuin kuitenkin. Heräsin siihen, että päässäni soi koko ajan Zen Cafen biisi Aamuisin sekä Älä tee, joten avasin ensimmäisenä tietokoneeni ja laitoin nämä biisit soimaan. Keitin pannullisen kahvia ja keräsin tiskattavia astioita ja kävin vielä vessassa, joka on oma numeronsa, koska asuntoni vessa ei ole putkiremontin takia käytössä.

Ensimmäinen päivän miinus: alakerran vessa ja sauna menevät remonttiin tässä putkiremonttioperaatiossa, joten joudun menemään vessahädän takia jatkossa toiseen rappuun. Roudasin sankot täyteen vettä ja tiskasin muutaman astian. Seuraavaksi kaadoin kahvia kuppiin ja aamupalantekoon.

Päivän ihana aloitus: keitin lempiaamiaisruokaani, kaurapuuroa rauhassa ennen kuin remonttimiehet alkoivat rymistellä asunnossani. Laitoin oikein hyvää aamiaista: maca-jauheista maitopirtelöä ja puuron sekaan palan tummaa suklaata, manteleita, kuivattuja hedelmiä ja ananaspaloja sekä yllärinä porkkanan, joka mielestäni sopi hyvin hedelmien kanssa yhteen.

Päivän käyntiinlähteminen: onneksi tänään oli vuorossa Roihuvuoripäivä eli matka taittui helpommin ja toinen asia oli, että vaikka kamala teoriapäivä olikin tiedossa, oli koulua vasta yhdeksäksi. Ehdin rauhassa pukea päälleni, laitoin vaalean mekon, kivan rockhenkisen tähtikuviollisen sinisen paitaboleron, hopeat helmet kaulaani ja päälle puolalaistyylisen kivan hatun. Käsikoruja ja kynsilakkaa saan käyttää teoriaviikolla, joten asustin itseni kivaksi ja suihkautin päälle hieman hajuvettä.

Teoriaa ja koulua: puolet porukasta työskenteli koulun kahvilassa mutta ikävä kyllä minulla se tarkoittaa teoriapäiviä. Kävimme läpi tulevia anniskelupassiasioita eli alkoholipuhetta. Sisältö ei onneksi ollut oikeastaan tylsää. Onneksi tauoilla pääsi jaloittelemaan eikä ollut muutenkaan niin kamalaa kiemurrella tuolissa kuten vaikka parina viime viikkona...

Lounaaksi kävin ostamassa tuttuun tapaan koulun henkilöstöravintolassa, onneksi ei kalliin hintaista. Tänään ruokana oli yhtä lempiruokaani, lohta ja perunoita, salaateissa oli valinnanvaraa, mm. punajuurisalaattia.

Lähtiessäni törmäsin onneksi vihdoinkin Jassuun, joka on ollut koulussa jo kauan. Minä tulen vain olemaan vähän aikaa, mutta ehkä pääsen vielä opiskelemaan tarjoilijaksi.

Koulun jälkeen seuraava etappi oli Kela, koska raha-asiani ovat taas ihan retuperällä. Yleensä pitää soitella työkkäriin tai muualle ja oikaista lausuntoja tai vastaavaa. Ja kyllä, haluaisin töitä, ettei tarvitsisi taistella rahoilla. Nyt ongelmana oli, että  typerä Kela maksoi viime kuulta huikeat 52 euroa eikä ollenkaan niitä, mitä olin ollut työkokeiluissa ja työmarkkinatukeen oikeutetussa koulutuksessa. Lausuntojen ja rahannyhtämisen kanssa on aina yhtä taistelua. Toivon niin mielettömästi, että pääsisin joskus opiskelemaan ja työllistymään alalle, ettei aina tarvitsisi elää tukihelvetissä.

Kelasta (Itiksen) kävin vielä ostoksilla Saiturinpörssissä. En voinut vastustaa ostoksiani, koska löysin pari furby-vihkoa ja puuvärit! Furby-mania jatkuu. Löysin myös oikeasti hyvän lounaseväsrasian sekä patonkeja. Cittarin ostokset olivat sitten ruokaa: ´mm. viiliä, vihanneksia, mandariineja, salaattia, kidneypapuja, proteiinijuomia ja sen sellaista.

Ilta meneekin siten koulutehtävien kanssa. Aiheena ne alkoholit! Huomenna on tiistaisen tapaan vuorossa asahia ja ehkä askartelen muutaman ystävänpäiväkortin. En ehdi vieläkään käydä vierailulla Punavuoressa, mutta eiköhän tästä.

Hei, olenko kokenut viime aikoina onnistumisia?

Onnistumisia:

Kädentaidot:

Niille minulla ei enää ole aikaa, koska minähän siivoan, harrastan liikuntaa ja suunnittelen ruokiani 24/4. Mutta nyt olen tehnyt kaikenlaista kivaa, mm. tuunannut vihkoja ja tehnyt pari musiikkikollaasia. Hauskin on ihana koristeltu pahvilaatikko. Mutta missä ovat kuvat?

Pimeä vuodenaika. Mistä saisin VOIMAA...!?

Musiikki:

Pääsin vihdoinkin keikalle. Se on onnistuminen. Imperial State Electric soitti mitä mahtavimman keikan ja suuri musiikillinen ihailun kohteeni Nicke Andersson

Ruoka:

Tein oikeasti hyvää wokkia treenien päätteeksi enkä riehunut sudennälkäisenä keittiössä vaan tein rauhassa ja harkiten. ENkä käyttänyt pelkkä pakastevihanneksia vaan leikkelin ja valmistin kaiken itse. Sekoitin kaikki mahdolliset nuudelipastat, joita oli vain kourallinen jäljellä, sekoitin inkiväärillä, fenkolilla, kesäkurpitsalla, juureksilla ja paprikalla wokia kookosöljyyn ja kera. Samanlaisen setin tein seuraavan kerran pelkästään.

Woksuosikkini lauantailta oli oikein hyvää!

Sunnuntain ihana herkullinen aamiainen. Rauhallinen aamiainen on ollut kateissa koulutuksen takia, mutta kun on viikonloppu, saan vihdoinkin keittää puuroa. Tein hyvää talkkunapuuroa johon sekoitin pienen määrän tattarirouhetta (sitä oli niin vähän jäljellä, joten täydensin ;)). Kera kreikkalaisen jogurtin ja hunajan sekä viinirypäleiden ja hedelmälastujen nautin siitä niin paljon.

Viikolla mieleni teki monta kertaa mieli mozzarellajuustoa (olkoonkin vääränlaista se suomalainen) tomaatilla ja rucolalla. Ostin sitten eräs päivä helmipaketin, josta tein ensin ihanan salaatin kasviskeiton seuralaiseksi. Seuraavaksi kokeilin Pirkan välimerentahnaa, joka muistuttaa hieman punaista pestoa. Viimeisimmäksi sunnuntai-illan iltapalaan upposivat loput mozzarellahelmet. Maittoikin ihanasti basilikalta tuoksuvana saunan jälkeen.

Illallakin voi leikkiä hyvää yötä hiilarimanialla (laitoin krutongeiksi kuivahtaneen ruisleipäpalan :D) ja mozzarellasalaatilla.

Uusi viikko alkaa! Tutustumista kaviloihin, tietojen keräämistä ja loppuviikosta kahvien valmistamista.

D-A-D Tavastialla

Jälleen oli aika suuren musiikkiriemun, koska suosikkiyhtyeisini lukeutuva D-A-D soittaisi Tavastialla. Tuttu keikkapaikka ja kaikki liput loppuunmyyty, vaikka jonottamista ei tarvitsisikaan. Silti odotin keikkaa aina paniikkipäissäni, kuten yleensäkin jonkin hyvän keikan lähestyessä. Maleksin ensin Kampissa ja Tavastian lähistöllä Roosan ja myöhemmin yksikseni kauan ennen ovien avautumista. Kannatti kuitenkin olla ajoissa paikalla, koska sisäovien (jotka vievät lavan eteen) avautuessa ihmiset kyllä marssivat melko nopeasti kilpaa eturiviin. Pääsin tietenkin siihen mihin halusin: keskeltä hieman oikealle Stiggen puolelle.

Uutta levytystä ei bändiltä ole tullut kahteen vuoteen, mutta vuosi 2014 on juhlavuosi: D-A-D täyttää nyt 30 vuotta ja Tavastian keikka oli osa kiertuetta. Juhlalevy/kokoelma on kuitenkin tullut ja tätä levyä en viitsinyt köyhäillessäni pyytää edes lahjaksi, vaikka musiikkikeräilijänä ja friikkinä olisi pitänyt ostaakin. Paitojen ja muun merch-kaman osalta ei ollut oikein tarjolla mitään uutta enkä edes kiertuepaitaa ostanut

Itse keikka oli kyllä sitten ihan odotettava. Tsekkailin settilistaa lavan reunasta ennen keikkaa. Omaa suosikkiani Scare Yourselfiä settilistalla ei näkynyt, mutta monia muita mahtavia kylläkin: hauska ja toiminnallinen basisti-Stiggen päävokaaleilla hoitama Ridin' with Sue, laulaja-Jesperin ikuinen uhobiisi I Won't Cut My Hair sekä klassikkolevyn klassikko Jihad. Encoreen mahdutettiin ne tuon klassikkolevyn klassikkobiisit Laugh 'N' a 1/2 sekä Sleeping My Day Away. Pienessä klubissa on aina niin iso miinus nähdä Stiggen päässä "dynamiittikypärä", jonka olen pari kertaa nähnyt festivaalikeikoilla.

Keikka oli viihdyttävä kuten aina. Näkemistäni Tavastian keikoista en osaa vertailla ja perustella sen enempää, suuri anteeksipyytö siitä. Ei ollut huono vaan päinvastoin mutta ei toisaalta sellainen tajunnanräjäyttävinkään. Keikkapilvessä olin kuitenkin monta päivää tämän jälkeenkin. Aamulla jouduin menemään kouluun ihan pää sumussa, tietenkin oli vielä keittiöpäivä, mutta hyvin se meni. Sleeping My Day Away on tarttuu päähän aina ja sekin soi.

Hiphoraa, Satopihlaja

Viikonloppu meni hujahtaen kaikenlaisten asioiden keskellä ja lepäämättä. Nyt on aika levätä, kurkku on vähän kipeänä käheänä. Taloni on rakennettu 70-luvun alussa ja Satopihlajan talot ovat ensimmäisiä taloja koko alueella, joten putkiremontti on paikallaan. Putkiremontti on minulle siitä stressaava, että vuokralaisena on vaikeaa lähteä evakkoon mihinkään, koska joutuisin maksamaan tuplavuokraa eli toisestakin asunnosta. Onneksi vuokra tulee kuitenkin puolittumaan remonttikuukausiksi. Autuaita ovat naapurini, jotka menevät pakoon putkiremonttia muualle minun kärsiessäni kahdessa huoneessani.

"Por por por" kuuluu viereisestä huoneesta! En uskalla katsoa mitä tapahtuu.

Kämppäni 50 neliötä on kaventunut pienemmäksi. Muuten asuntona neliöt on käytetty hyvin hyödyksi ja pohjaratkaisu mahtava: monet kaksiot on rakennettu "pötköiksi", mutta ei minun asuntoni. Kaksioni sisältää kaksi huonetta ja keittiön erikseen, joten keittiö ja vessa menevät remonttiin, mutta pystyn asumaan kahdessa muussa huoneessa. Sisustuksessa ei tosin ole enää jäljellä mitään kivaa: ihana lampunvarjostin, keittiön pöytä, koristeet, ne kaikki ovat paketissa siinä missä keräilyesineeni ja musiikkitallenteet. Julisteita, kuvia ja seinäruusukkeita on kaikennäköistä tarttunut seinilleni, mutta nekin piti repiä pois. Keittiötä koristivat mm. Jim Morrison, Def Leppard (aito kasarijuliste!) ja Red Hot Chili Peppers. Marjutin rockluola on kuihtunut. Olohuoneessa, jonne siirsin myöhemmin sänkyni ja nukuin yöni siellä, on tavaraa liiaksi asti. Siivosin, järjestelin ja siirtelin tavaroita kuukausikaupalla putkeen, energiaa kului varmaan enemmän kuin yhdelläkään jumppatunnilla.

Dion sekä muut kuvat ja julisteet lähtevät remonttialueiden seiniltä pois.

 

Ja uutinen on, että ystäväni muuttaa takaisin Helsinkiin Kirkkonumen perukoilta. Nyt ehdimme toivottavasti nähdä enemmän, vaikka elämä pienen lapsen äitinä onkin vaikeampaa aikatauluttaa kuin minun ikisinkun menokoppani.

Eipä tässä ihmeempiä muuten sitten olekaan. Lauantaina kävin kuntosalilla TRX (tehokas jumppa, jossa tehdään lihaskuntoliikkeitä roikkuvilla "naruilla")-treenissä, imuroin lisää, piirtelin illat, söin joka aterialla suklaata, jota olen kerännyt pahvilaatikkoon: tuunattu DIY-craftbox eli Mara's chocolate box on pullollaan kaikkea hyvää. Leivoin paljon joulun jäänteistä. Kookoskakut ja mustikkapiiraan aion viedä töihin, vaikka pelkkä suklaa ja karkkia tuntuu siellä menevän enemmän.