Mitähän tähän sanoisi?

Elämän päätöksiä on ainakin ollut luvassa. Lupaan oppia rakastamaan itseäni, vai voiko sitä oppia? Toivon joskus löytäväni rakkauden, mutten tule saamaan sitä. Ei ole sen aika, koska en vielä rakasta itseänikään. Rakkaus on vaikeaa, tiedän sen vaikka en tiedä. En ole ihastunutkaan keneenkään. Oikeastaan olen. En tiedä. Mitä tähän sanoisi?

Teen niitä asioita, joita haluan. Vihdoinkin haluan sanoa itselleni.

Vahvuuteni on kuitenkin se, että tiedän, mikä on minulle hyväksi ja mikä ei. Haluan oppia kuuntelemaan itseäni enemmän, koska tiedostan jo itsessäni asioita. En halua enää paahtaa itseäni piippuun ja nukkua huonosti. Kuka sitä edes haluaisikaan, kysynpä vaan. Olen

Olen itsenäinen enkä takerru muihin. Itsenäisyys on positiivinen asia, mutta eritäytyneisyys, sosaaliset vaikeudet ja yksinäisyys eivät. Olen viettänyt liikaa aikaa vain itseni kanssa ja jättänyt soittamatta ystävälle, vaikka siihen olisikin tilaisuus. Kaipaan seuraa, olen sosiaalinen olento. Mitä tähän nyt sanoisi?

Mitä haluan tehdä tällä hetkellä.

Konkreettisesti haluan tehdä aina jotain kivaa, vaikkapa vanhasta uutta tai askarrella. Vanha kenkälaatikko taipuu lehtileikkeistä, koristeista ja muista osista liimailemalla kauniiksi päällystetyksi boksiksi. Vie aikaa ja vaivaa.