Kävin tänään koululla ja lähdin työharjoittelupaikasta. Aloitin lounaskahvilassa viikko sitten. Luulin, että homma alkaisi rullaamaan paremmin kuin Picnicissä mutta olin taas väärässä. Tuntuu, että valitsen paikan kuin paikan koulun tai työkokeilun harjoittelun aina väärin. Eikö minua ole jo rankaistu ihan tarpeeksi? Stressiä, pelkoa, ahdistusta ja typeriä aloittelijan virheitä. Ala on ihan ok ja koulussa oli tosi jees toisinaan, sain sieltä yhden ystävän, kaikki meni hyvin koulun ajan mutta kurssin loputtua jäljellä on vielä työssäoppiminen, joka yskii heti alkuunsa.
Tässä on MarjutB, joka on aina 25-vuotias ikityötön. Mietin, mitä tekisin kesällä. Kävin testissä koululla, sitten kirjastossa ja lähdin Itikseen. En löytänyt mitä halusin, mutta kaikkea muuta. Tulin kotiin ja en tiennyt yhtään mitä syön, oli vain nälkä. Lopuksi päädyin tekemään jotain hyvää: tofutäytteisen tortillan ja "meksilolaista salaattia" juuressipseillä.
Entinen duunikaveri soitti viikonloppuna ja halusin nähdä tänään, mutta puhelimen akku loppui. Menin Itikseen myös etsimään koulukaveriani.
That's life. Mutta ehkä pärjään. Nukun entistä paremmin yöni. Kyllä minulla blondattujen hiusten alla on jotain järkeäkin. En ole tyhmä. Vanhat ystävät. Kaipaan heitä. He ovat yhdessä toisinaan, mutta minua ei kukaan osaa kysyä mukaan, koska en ota yhteyttä. En jaksa. En kehtaa.
Viikon musiikit aloittaa Zen Cafe ja parhaat kokoelma Jättiläinen.
Rakkaalleni, sille, jota kaipaan ja haluan: Piha ilman sadettajaa
Aamun aloitus: Aamuisin
Tämä maanantai: Huonot päiväsi
Minä itse: Ihminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti