Kevät lähenee, vaikka tammi-helmikuu onkin pahinta talven aikaa. Helsingissä se tosin on ollut vaihtelevaa säätä, mutta valoisaa piisaa... Herään yleensä aikaisin, melkein aina ennen kellon soittoa, mutta sen yli en tietenkään. Tärkeintä on kuitenkin levätä ja nukkua sopiva määrä. Viime aikoina olen nukkunut kivasti ja huomannut olevani virkeämpi verrattuna vaikka viime vuonna samaan aikaan. Nälkä sen sijaan on aina joka aamu, joten heräämisen jälkeen on kiva syödä kiireettä puuroa tai mysliä. Kun olen nukkunut hyvin yön yli, kuten eräs päivä, tiesin, että tulee ihana päivä, vaikka kuinka möyrivät remonttimiehet olisivat ovellani. Porauksen ja muut remontista johtuvat äänet eivät onneksi ole vieras viikonloppuisin. Silloin elän sumppuntuneena toiseen huoneeseen, mutta keittiössä pääsen käymään laittamassa ruokaa ja jääkaapilla. Ei tarvitse elää ilman niitä, mikä onni!
Koulu, liikunta ja treenit kulkevat tasatahtia ja opettelen. Syön säännöllisesti, maksimissaan neljän tunnin välein, isoja ja pieniä annoksia kerrallaan, riippuu vähän mistä vinkkelistä katsoo. En karta rasvaa, vaikka joidenkin mielestä ruokani näyttää kevyeltä, koska harvemmin vedän tuplaburgeria tai pihviä ranskalaisten kera, kolme palaa leipää kolmen perunan ja oliiviöljylorauksen, puolikkaan avokadon sekä paistetun kanapihvin kera saatan kuitenkin vetää hymynaama>. Koulussa/koulutuksessa on ihanaa syödä kunnolla ja laadukasta ruokaa, parempaa kuin kouluruoka yleisesti on, koska kurssin toinen piste on ravitsemisalan ammattioppilaitoksessa. Kahvilatyöntekijä minusta pitäisi kuitenkin tulla.
En treenaa ehkä toisten mielestä sopivalla tavalla enkä syö sen mukaan niin, että laskisin hiilareita ja vaikka proteiineja. Minä tiedän sen, koska minulla on liian terveellisyyteen pyrkinyt, ongelmallinen syömishäiriö, ortoreksia. Laiha kuin mikä, mutta onneton kuin mikä. Tosin en ole onneton, Minä rakastan ruokaa ja liikuntaa, mutta tasapaino pään ja vatsan sisälle tarvitaan. Nyt se alkakoon, tänä kylmänä talvena. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen.
Vielä on puoli vuotta 26-vuotissynttäreihin eli sen verran pysytään lähellä nuoruuden lähdettä ja kaksikymppisyyttä. Tytöttelyä ja nuoruutta se ei estä ulkonäössäni, mutta tänä vuonna aion hankkia jo alkavan kevään aikana tyytyväisyyttä itseeni, ulkonäkööni ja kroppaani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti