Syön nykyään aamiaisen aika samalla kaavalla, treenit tulee viikonloppuisin aamiaisen ja lounaan väliin ja mietin kaiken tarkkaan, kuvailen ruokiani sen kummemmin niitä miettimättä. Kamalaa syömishäiriöisen touhua, siltä se ainakin vaikuttaa. Helppoa olisi laittaa vain delete-nappulasta kuvat pois. Ainahan se aamiainen, päivän ihanin hetki, on..
Ruokahihhuli olen edelleenki kun kuvailen ruokiani. :) Eräänlaista terapiaa sekin, koska joskus mielessäni oli vain aina. Tietysti elämässäni on tärkeämpiä asioita, kuten säännöllisesti ja melko lailla saman kaavan mukaan päivästä toiseen, mutta enää en koe huonoa omaa tuntoa sunnuntaisista herkutteluhetkistä, sillä ne eivät mene överiksi, kuten joskus aikanaan. Tai ainakin harvemmin menee.
Mietin kuitenkin toisinaan, että kontroilloin liikaa ja olen armoton, vaikka en anna minkään enää mennä överiksi. En ahmi, napostele tai. Oon vaan siirtänyt sen sieltä älyttömyydestä järkevämpään suuntaan. Voin silti myöntää, että en pysty vieläkään suhtautumaan ruokaan ihan huoletta, mietin vain miksi joskus osasin syödä vain sen kummemmin miettimättä mitään.
Joskus pökkelökokki on entistäkin pökkelömpi, kun tavoitteenani on saada ihanaa treenin jälkeistä ruokaani. Olen onnellinen, etten enää liiku överimääriä ja tee mitään typerää, varsinkaan nälkäisenä. Tänään en vieläkään keksinyt mitä tein, mutta pikakelauksena.
Hävitin punajuuret jonnekin enkä saanut uunijuureksia kuten eilen?!?
Ei ollut enää kikherneitä hummukseen.
Tarjolla oli vain valmista punajuurihummusta.
Kvinoa, jota keitin puuroutui. Ostin eri quinoaa/kvinoaa kuten ennen. Tuloksena tosi ruma tonnikala-papusalaatti.
Hummus oli niiiin hyvää, että santsasin vähän. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti