Saavuin Lieksan taajamaan, en sentään ladalla kuten Neljä Ruusua esittää kappaleessaan Juovuksissa Lieksassa. Ei pahemmin ladoja näy katukuvassa saapuessani pienellä taajamajunalla eli kiskobussilla Lieksan rautatieasemalle. Saavuin iltapäivällä Lieksaan vaihdettuani ensin isomman IC-junan Helsinki-Joensuu-väliltä pieneen taajamajunaan. Lunta oli sitäkin enemmän. Kuinka klassinen joulupostikorttimaisema odottikaan! Helsingistä lähdin aamulla klo 7.12 ja alla oli pelkkää sateista lumetonta maata. Myöhemmin kuulin, että lunta satoi Helsinkiinkin. Viime jouluna sitä ei ollut, jopa Lieksassakin oli todella vähän. Nyt tuntui ja näytti joululta!
Lieksassa aion olla jonkin aikaa ja joulun. Työkeikkoja ennen loppiaista ei ole, mutta uusi vuosi ja kaikenlaiset asioiden hoitamiset vievät taas Helsinkiin. Virastot ja moiset laitokset kuten työkkäri, viettävät lomaa ja asioita ei saa sen nopeammin hoidettu. No, ehkä ensi vuonna.
Tässä muistelmiani viime joululta 2013, jolloin olin vanhempieni kanssa Helsingin asunnollani, koska tarvitsin myös apua tavaroiden pakkaamiseen alkavaa putkiremonttia varten. Veljeni toinen (vuonna 2014 kolmas) joulu pois Suomesta. Vähän haikeaa ja erilaista.
Pakkausta, siivousta ja siistimistä, joulukoristeiden sijoittelua ja pakkausta vielä kerran. Romua ja rojua notkui vaikka missä.
Äiti teki kaikenlaisia hyviä jouluruokia, joita uskaltauduin syömään hyvillä mielin. Porkkanalaatikko ja bataattilaatikko ovat suosikkejani, lanttulaatikkoa inhoan eikä perunalaatikkokaan uppoa jos se on imelletty. Paljon suklaata, erityisesti tummaa, raaka ja stevialla maketettuja kunnon "hifistely"-suklaita. Pipareita, joululimppua. Kaunis kattaus ja oma jouluinen keittiö, voi kun minulla sellainen on!
Lahjaksi sain mm. oman kahvakuulan, hartaasti toivomiani CD-levyjä kuten Aerosmithin viimeisimmän albumin ja Pink Floydin The Wall erikoispainoksen, vaatteita ja viimeisimmän pienen pinkin furbyn.
Vuonna 2013 on taas aika Pohjois-Karjalan. Junamatka menee nopeasti. Aika ,miettiä kuinka alkaisin pitämään blogia muillekin, mutten sitten jaksakaan. Piirtelen pöllö-kuvaa ilman mallia. Olen niin onneton keksimään aiheita ilman mallia ja tuntuu, että en jaksa piirtääkään. Voi tätä taiteilijan elämää, vaikka taiteilija en olekaan.
Ihanaa kun joulu vihdoin saapuu! Käymme aina aikaisin hautausmaalla ennen monen muun saapumista, sitten odottelemme Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Jokainen joulu on samankaltainen, mutta fiilis on kiva ja lempeä, vaikka vähän kireä mm. ahdistavien asioiden vuoksi-. Lapsuuden huolettomuus ei ole enää läsnä, mutta samat perinteet tuntuvat mukavilta, jopa lahjojen saaminen ja antaminen ilman isoa materialismin hulluutta.
Lahjaksi toivoin eniten seinäkalenteria ja CD-levyjä/vinyyleitä sekä pari kirjaa, mutta niiden oikea hankkiminen jäi tältä kertaa, joten posti tuo ne jälkeenpäin. Sain luonnollisesti paljon vaatteita ja kosmetiikkaa sekä pöllö-tavaroita. Eniten innostuin kuitenkin vanhempien Thaimaan-tuliaisista, jotka sain vasta nyt joulupaketissa: furby-kännykkäkoru ja -hiusklipsi sekä kitara-avaimenperä, jossa lukee kuulemma tilanpuutteen vuoksi MARA eikä Marjut. Pidän tuosta Mara-kitarasta, koska se on joidenkin ihmisten kutsumanimi minulle. :)
Nyt käyn lumisella lenkillä ja juon paljon kahvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti