"Joulu on kulutusjuhlaa, rokaten sukkia tuhlaan...".
Mietin, miksi ihmeessä jouluna pitäisi tuhlata paljon? Monet tuntuvat syövänsä ja elävänsä yli varojensa jouluna.
Onneksi en stressaa joulusta. Kaikesta muusta kyllä ja normaalia herkempänä ja räjähtävämpänä (still explosive!) luulisi. Tietenkin olen ärsyyntynyt, kun kämppäni paikat eivät ole tiptop, en ole saanut häädettyä banaanikärpäisiä ja riisihäröjä (kyllä yäks, niitä on yhä täällä) saadakseni rauhaa ininästä.
Punajuuria
Porkkanoita
Herneitä
Banaaneja
Appelsiineja
Spelttijauhoja
Grahamjauhoja
Pipareita
Viikunoita
Kanelitankoja
Glögiä
Graham-, speltti- ja mantelijauhoja
Kivennäisvettä
Hunajaa
Taateleita
Viikunoita
Suklaata!!! Tuunasin pahvilaatikosta hienon. Saan ehkä kuvan joskus, jos laitan nettiin kuiva askarteluista ja muista räpellyksistäni.
Joululyhty
Tulitikkuja
Paristoja
Suklaita, joita ostin on mm.
Lind 85% cocoa
Biotrend (Lidl), Reilun Kaupan tumma suklaa
Cavalier Stevia
Cavalier konvehdit
Dammenberg tummasuklaanapit
Panda suklaarusinat
Fazerin parhaat konvehdit (ei se Sininen vaan ne konvehdit ööh?).
No entäs toivelistani?
Terve elämä ja mielenterveys
Oppisopimuspaikka
Rohkeutta ja voimia päätöksentekoon
No... lahjamaniasta oikeasti:
jotain furbyja
n. 100 erilaista CD-levyä tai oikeastaan vinyyliä
Askartelu- ja taidetarvikkeita
maanantai 23. joulukuuta 2013
torstai 19. joulukuuta 2013
Luukku 19. avautui kulttuuriareena Glorian kunniaksi
Helsingin kulttuuriareena Glorian kotisivuilla lukee sana yksityistilaisuus. Aika kova juttu, koko U6 viettää p. Unohdin tietenkin ottaa kuvia ulko-ovesta ja koristeluista, oli ihan kivannäköistä glögimaljoineen ja muine joulukoristeluineen.
Aikaisemmin olin käynyt Gloriassa keikoilla ja nyt oli outoa olla keskellä kirkasta päivää kädessä alkoholitonta juomaa. Nyt luvassa oli tietysti myös musiikkiesityksiä sekä ruokailu ja merkittävien henkilöiden palkitseminen.
Tilaisuus alkoi ruokailulla. Ruoka ei olisi maittanut siihen (n. klo 10 aamupäivästä) aikaan, mutta pakkohan se oli syödä jotain lounaaksi. Tarjolla oli todella hyvää ruokaa. Maistelin maukasta tofujuuresvuokaa, rosollia ja perunalaatikkoa. Kehuin henkilökunnalle ruokaa, joka oli kuulemma valmistettu heidän oassa keittiössään. Tofun seassa oli öljyä ja juurekset rouskuivat kivasti, eli ei siis kuivaa mautonta ruokaa, kuten monet maistamani vastaavat tofuruoat (puhumattakaan jos olisimme mussuttaneet Palmian ruokaa :D).
Iltapäivällä yhden jälkeen homman päätyttyä päädyin erään nyt jo entisen uusixlaisen kanssa vähän juttelemaan ja piipahtamaan kaupungilla, niin no lähinnä matkalla rautatieasemalle kumpikin. Joulutähti-kukka käsissä ajauduin Stockmannin kauniin jouluikkunan kautta tavaratalon sisälle hommaamaan lisää tavaraa. Akateemisen ja musiikkipuolen päätin säästää myöhemmäksi ja tuloksena oli ruokaostoksia ja muutama yleishyödyllinen tylsä tavara kuten säilytyspussit. Kurpitsansiemensämpylöitä, kanapestosalaattia ja erilaisia suklaita tarttui ruokapuolilta mukaan. Jonot olivat arvatekin valtavat. Päätin sitten vielä lähteä extempore-kuntoilemaankin, tosin aika kevyeen jumppaan eli ei mitään himotreeniä.
Huomenna on viimeinen työpäivä ennen ansaittua joulutaukoa. Sitten onkin aika stressailla, puuhailla kaikkea (esim. kädentaitoja!), nauttia joulusta, suunnitella tulevaa ja piipahtaa päiväristeilyllä Tallinnassa. Joulumieltä ei vielä toistaiseksi ole suuremmin, kämpän siivous on puolitiessään enkä ole saanut annettua hankittuja joululahjoja, mutta en jaksa stressata tällaisista asioista. Huomenna kaikki työkaverit saavat itse tekemäni joulukortit ja jotain pientä pähkinäpurtavaa. Rentoa menoa siis.
Aikaisemmin olin käynyt Gloriassa keikoilla ja nyt oli outoa olla keskellä kirkasta päivää kädessä alkoholitonta juomaa. Nyt luvassa oli tietysti myös musiikkiesityksiä sekä ruokailu ja merkittävien henkilöiden palkitseminen.
Tilaisuus alkoi ruokailulla. Ruoka ei olisi maittanut siihen (n. klo 10 aamupäivästä) aikaan, mutta pakkohan se oli syödä jotain lounaaksi. Tarjolla oli todella hyvää ruokaa. Maistelin maukasta tofujuuresvuokaa, rosollia ja perunalaatikkoa. Kehuin henkilökunnalle ruokaa, joka oli kuulemma valmistettu heidän oassa keittiössään. Tofun seassa oli öljyä ja juurekset rouskuivat kivasti, eli ei siis kuivaa mautonta ruokaa, kuten monet maistamani vastaavat tofuruoat (puhumattakaan jos olisimme mussuttaneet Palmian ruokaa :D).
Apetta!
Musiikkiesityksiä oli tosiaan, pidin ranskankielisistä esityksistä, jossa tulkittiin mm. Edith Piafia
Iltapäivällä yhden jälkeen homman päätyttyä päädyin erään nyt jo entisen uusixlaisen kanssa vähän juttelemaan ja piipahtamaan kaupungilla, niin no lähinnä matkalla rautatieasemalle kumpikin. Joulutähti-kukka käsissä ajauduin Stockmannin kauniin jouluikkunan kautta tavaratalon sisälle hommaamaan lisää tavaraa. Akateemisen ja musiikkipuolen päätin säästää myöhemmäksi ja tuloksena oli ruokaostoksia ja muutama yleishyödyllinen tylsä tavara kuten säilytyspussit. Kurpitsansiemensämpylöitä, kanapestosalaattia ja erilaisia suklaita tarttui ruokapuolilta mukaan. Jonot olivat arvatekin valtavat. Päätin sitten vielä lähteä extempore-kuntoilemaankin, tosin aika kevyeen jumppaan eli ei mitään himotreeniä.
Huomenna on viimeinen työpäivä ennen ansaittua joulutaukoa. Sitten onkin aika stressailla, puuhailla kaikkea (esim. kädentaitoja!), nauttia joulusta, suunnitella tulevaa ja piipahtaa päiväristeilyllä Tallinnassa. Joulumieltä ei vielä toistaiseksi ole suuremmin, kämpän siivous on puolitiessään enkä ole saanut annettua hankittuja joululahjoja, mutta en jaksa stressata tällaisista asioista. Huomenna kaikki työkaverit saavat itse tekemäni joulukortit ja jotain pientä pähkinäpurtavaa. Rentoa menoa siis.
Superia foodia
Sain vinkin, etten kommentoisi ja puhuisi ruoasta koko ajan. Tämä on ihan minun ja ympärillä olevien ihmisten hyväksi. Olen yrittänyt, mutta vaikeaa.
Syön minulle supereita ruokia, vaikka voisin paljon liikkuvana hotkia vaikka donitseja ja pizzaa. Kaikella on kohtuutensa, mutta olen aina mielelläni syönyt paljon vitamiinipitoisia ruokia enkä tyhjää höttöä. Tietenkin listallani on ollut mm. sipsejä Syön toisinaan pizzaa tai paljon valkoista sokeria, mutta hyvin hallitusti ja usein varioin niitä omiin juttuihini. Jouluna tai milloin vaan on kiva syödä kaikkea turhaa, mutta minulle tulee parempi olo ruoista, jotka sisältävät elimistölle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineta. Tulen yksinkertaisesti paremmalle tuulelle. On vaikeaa elää liian terveellisesti ja vahtia, että syön tarpeeksi, mutta kunhan pääsen yli syömisen ajattelemisen kahleista, on superfoodien syöminen hyvä juttu.
Vaikka käyn paljon ekokaupoissa ja olen tutustunut moneen muodin mukaiseen superfoodiin, kuten gojimarjoihin, olen löytänyt oman kanta-asiakastuotteeni, joista tulee hyvä fiilis enkä vaihtaisi niitä mihinkään. Tässä minun tällä hetkellä käyttämiäni "superoodeja":
Avokado
Joskus menee pala, joskus kokonaan, mutta varma asia: tämä rasvainen hedelmä on terveellinen. Maistuu erityisesti iltapalallani leivän ja raejuuston kanssa.
Juureslastut
Näitä herkkuja on saatava viikottain! Mm. Pirkka, Chipsters luomulastut ja Rips Vege Chips ovat tuttua. Syön hyvin usein pääruoan kanssa täydentäen kasvisosuutta. Maistuu tietysti dipattunakin.
Cashewpähkinät
Saatava lähes päivittäin, niin hyviä ovat.
Raejuusto
Ostan poikkeuksetta samaa Rainbow 2% laktoositon, en yleensä suostu ostamaan muuta. En ole kehonrakentaja, mutta sopii kenelle tahansa hyvän proteiinipitoisuutensa vuoksi. Kasvisruokien kanssa maistuva proteiinilisä, muuten olen tykännyt syödä iltaisin proteiininlähteenä. Voisin ehkä palata syömään aamuisin kaurapuuron kanssa?
Steviasuklaat sekä raakasuklaa/kaakao ja raakakaakaonibsit
"Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistukseen käytettyjä raaka-aineita ei ole kuumennettu yli 46 asteen. Näin suklaassa on jäljellä myös arvokkaat ainesosat kuten entsyymit, vitamiinit ja fytoravinteet, jotka tuhoutuvat korkeiden valmistuslämpötilojen ja prosessoinnin yhteydessä"
Myös muut suklaat menevät aina, mutta erityisesti raakasuklaa on ollut suuri hitti. Raakasuklaata ei tarvitse edes syödä kilokaupalla, ja syötyäni enemmän raakasuklaata ei edes tee mieli suuria määriä. Raakasuklaan lisäksi olen ihastunut Stevialla makeutettuihin suklaisiin, erityisesti Cavalierilla löytyy ihania suklaita, joissa on. Tumma raakakaakaojauhe on viikottaisessa käytössäni smoothieissa.
Syön minulle supereita ruokia, vaikka voisin paljon liikkuvana hotkia vaikka donitseja ja pizzaa. Kaikella on kohtuutensa, mutta olen aina mielelläni syönyt paljon vitamiinipitoisia ruokia enkä tyhjää höttöä. Tietenkin listallani on ollut mm. sipsejä Syön toisinaan pizzaa tai paljon valkoista sokeria, mutta hyvin hallitusti ja usein varioin niitä omiin juttuihini. Jouluna tai milloin vaan on kiva syödä kaikkea turhaa, mutta minulle tulee parempi olo ruoista, jotka sisältävät elimistölle tärkeitä vitamiineja ja kivennäisaineta. Tulen yksinkertaisesti paremmalle tuulelle. On vaikeaa elää liian terveellisesti ja vahtia, että syön tarpeeksi, mutta kunhan pääsen yli syömisen ajattelemisen kahleista, on superfoodien syöminen hyvä juttu.
Vaikka käyn paljon ekokaupoissa ja olen tutustunut moneen muodin mukaiseen superfoodiin, kuten gojimarjoihin, olen löytänyt oman kanta-asiakastuotteeni, joista tulee hyvä fiilis enkä vaihtaisi niitä mihinkään. Tässä minun tällä hetkellä käyttämiäni "superoodeja":
Avokado
Joskus menee pala, joskus kokonaan, mutta varma asia: tämä rasvainen hedelmä on terveellinen. Maistuu erityisesti iltapalallani leivän ja raejuuston kanssa.
Juureslastut
Näitä herkkuja on saatava viikottain! Mm. Pirkka, Chipsters luomulastut ja Rips Vege Chips ovat tuttua. Syön hyvin usein pääruoan kanssa täydentäen kasvisosuutta. Maistuu tietysti dipattunakin.
Cashewpähkinät
Saatava lähes päivittäin, niin hyviä ovat.
Raejuusto
Ostan poikkeuksetta samaa Rainbow 2% laktoositon, en yleensä suostu ostamaan muuta. En ole kehonrakentaja, mutta sopii kenelle tahansa hyvän proteiinipitoisuutensa vuoksi. Kasvisruokien kanssa maistuva proteiinilisä, muuten olen tykännyt syödä iltaisin proteiininlähteenä. Voisin ehkä palata syömään aamuisin kaurapuuron kanssa?
Steviasuklaat sekä raakasuklaa/kaakao ja raakakaakaonibsit
"Raakasuklaa on suklaata, jonka valmistukseen käytettyjä raaka-aineita ei ole kuumennettu yli 46 asteen. Näin suklaassa on jäljellä myös arvokkaat ainesosat kuten entsyymit, vitamiinit ja fytoravinteet, jotka tuhoutuvat korkeiden valmistuslämpötilojen ja prosessoinnin yhteydessä"
Myös muut suklaat menevät aina, mutta erityisesti raakasuklaa on ollut suuri hitti. Raakasuklaata ei tarvitse edes syödä kilokaupalla, ja syötyäni enemmän raakasuklaata ei edes tee mieli suuria määriä. Raakasuklaan lisäksi olen ihastunut Stevialla makeutettuihin suklaisiin, erityisesti Cavalierilla löytyy ihania suklaita, joissa on. Tumma raakakaakaojauhe on viikottaisessa käytössäni smoothieissa.
Mikä on tärkeintä? Vastaus: aamiainen.
Lempimysliä (Alara date with cocoa), hedelmälastuja ja päälle vielä banaania maituotuotteiden kera. Kuvassa on vielä kookosvettä virkistämään aamua.
keskiviikko 18. joulukuuta 2013
18. päivä joulukuuta & mietelauseita liikkumisesta sekä ruoasta
"Jatkuvasta liikkeellä olemisesta on tullut henkilölle Marjut pakkomielle. Liikunta sen sijaan ei enää ole, rauhoittuminen näkyy hänestä jo päällepäin". Sanat, jotka voisin kuvitella jonkun kuvailevan minua ja suhdettani liikuntaan.
Mietin, mistä alkoi vaihe jolloin olin entisen sohvaperunan sijaan turhankin aktiivinen. Luulen, että vaihe alkoi hiljalleen syksyllä 2012 ja totta kai aluksi oli takana into olla tyytyväinen itseensä ja ulkonäköönsä sekä voida hyvin ja elää terveellisesti.
Muutuin liian laihaksi, koska ensin leikin ruoalla (kokeilin hiilihydraatittomuutta ja mm. go fat gota, en suosittele kenellekään) ja myöhemmin kun aloin syödä enemmän, mutta kevyesti ja kasvis/proteiinipainotteisesti, huomasin aineenvaihduntani olevan aivan jotain muuta kuin entisensä. Niin. Pieni ja laiha, mutta söin
Muiden mielestä olen liian laiha: minulle sanotaan, että söisin enemmän kun olen niin laiha ja liikkuisin vähemmän. Aloinko liian aktiiviseksi, ylikuntoiseksi laihuuden takia? Vai aloinko liikkumaan onnellisuuden ja hyvän olon takia? Nykyisin ulkonäkö on minulle yksi asia muiden joukossa, enemmän olen keskittynyt itse liikuntaan ja ruokaan.
Olen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että olen tehnyt vaikeita päätöksiä liikunnan suhteen. Lopetin spinningin ja zumban, koska tajusin niiden kuluttavan suuresti mm rasvavarastojani, koska olen vieläkin hyvin hoikka. Fyysinen työ on lisännyt energiantarvettani saman verran kuin urheilevalla puolta painavammalla miehellä. Sen takia salitreeneistä ei ole minulle hyötyä, koska liikun yli kulutukseni. Mutta rakkaus liikuntaan tulee aina pysymään: minusta on mukavaa ja aivan ihanaa käydä joka päivä pienellä kevyellä lenkillä ja kerran viikossa rauhallisemmassa joogan tyyppisessä asahissa. Liikunnalla ja hyvällä ruoalla on mukava palkita itseään. Aina pitää antaa armoa itselleen, sallia kaikkea roskaa, olla laskematta tyydyttääkö suupala X energiantarpeen ja onko treenisapuskassa X tarpeeksi proteiinia. Mutta tämä on vaikeaa. Uskon kuitenkin olevani vielä armollisempi itselleni ja myös muunkin kuin liikunnan suhteen. Kunhan tajuan tämän, huomaan, että murehtiminen ja stressaaminen ja häslääminen.
Armahtaa, tehdä siltä miltä itsestään tuntuu. Kun olen onnellisimmillani voin vain rauhoittua illalla hyvän kirjan ääreen tai askarrella jotain kivaa. Itse en voisi jättää touhuamista, siivoamista ja . En pysty edes illalla makaamaan koomassa vaan siivoilen tai vaikka tuunailen/askartelen jotain. Huomaan siten yhdeksän aikoihin illalla jo olevani väsynyt sen sijaan, että odottaisin sängyssä unen tuloa ja rauhoittuisin, kuten olen muilta saanut vinkiksi. Sisäinen buddha voisi herätä. Tällainen on yksi D-A-D-yhtyeen promojuliste olohuoneeni seinällä. Siinä bändi on piirretty Buddhan henkeen. Lempiyhtye ja rauha..
Elämästä nauttiminen ja liikuntalajin löytäminen on tärkeää. Minulle sisäpyöräily eli spinning oli todella tärkeä osa aikanaan ja koin aina mahtavan olon kun olin puristanut intervalleja ja hikeä ja painellut treenireppuselässä. Kotona tein aina hyvää ruokaa ja relasin loppuillan.
Minulla on vaikeita pakko-oireita liikkumisen ja tekemisen suhteen. En ole saanut koskaan kunnollista diagnoosia AD/HD:sta, mutta vasta aikuisella iällä olen. Lapsena olin temperamenttinen, suurisuinen ja räjähtävä, kotona häirikkö mutta koulussa hiljainen ja kiusattu. Ehkä se alisti minut sitten monen asian kautta tähän elämäntilanteeseen.
Mietin, mistä alkoi vaihe jolloin olin entisen sohvaperunan sijaan turhankin aktiivinen. Luulen, että vaihe alkoi hiljalleen syksyllä 2012 ja totta kai aluksi oli takana into olla tyytyväinen itseensä ja ulkonäköönsä sekä voida hyvin ja elää terveellisesti.
Muutuin liian laihaksi, koska ensin leikin ruoalla (kokeilin hiilihydraatittomuutta ja mm. go fat gota, en suosittele kenellekään) ja myöhemmin kun aloin syödä enemmän, mutta kevyesti ja kasvis/proteiinipainotteisesti, huomasin aineenvaihduntani olevan aivan jotain muuta kuin entisensä. Niin. Pieni ja laiha, mutta söin
Muiden mielestä olen liian laiha: minulle sanotaan, että söisin enemmän kun olen niin laiha ja liikkuisin vähemmän. Aloinko liian aktiiviseksi, ylikuntoiseksi laihuuden takia? Vai aloinko liikkumaan onnellisuuden ja hyvän olon takia? Nykyisin ulkonäkö on minulle yksi asia muiden joukossa, enemmän olen keskittynyt itse liikuntaan ja ruokaan.
Olen tyytyväinen ja ylpeä itsestäni, että olen tehnyt vaikeita päätöksiä liikunnan suhteen. Lopetin spinningin ja zumban, koska tajusin niiden kuluttavan suuresti mm rasvavarastojani, koska olen vieläkin hyvin hoikka. Fyysinen työ on lisännyt energiantarvettani saman verran kuin urheilevalla puolta painavammalla miehellä. Sen takia salitreeneistä ei ole minulle hyötyä, koska liikun yli kulutukseni. Mutta rakkaus liikuntaan tulee aina pysymään: minusta on mukavaa ja aivan ihanaa käydä joka päivä pienellä kevyellä lenkillä ja kerran viikossa rauhallisemmassa joogan tyyppisessä asahissa. Liikunnalla ja hyvällä ruoalla on mukava palkita itseään. Aina pitää antaa armoa itselleen, sallia kaikkea roskaa, olla laskematta tyydyttääkö suupala X energiantarpeen ja onko treenisapuskassa X tarpeeksi proteiinia. Mutta tämä on vaikeaa. Uskon kuitenkin olevani vielä armollisempi itselleni ja myös muunkin kuin liikunnan suhteen. Kunhan tajuan tämän, huomaan, että murehtiminen ja stressaaminen ja häslääminen.
Armahtaa, tehdä siltä miltä itsestään tuntuu. Kun olen onnellisimmillani voin vain rauhoittua illalla hyvän kirjan ääreen tai askarrella jotain kivaa. Itse en voisi jättää touhuamista, siivoamista ja . En pysty edes illalla makaamaan koomassa vaan siivoilen tai vaikka tuunailen/askartelen jotain. Huomaan siten yhdeksän aikoihin illalla jo olevani väsynyt sen sijaan, että odottaisin sängyssä unen tuloa ja rauhoittuisin, kuten olen muilta saanut vinkiksi. Sisäinen buddha voisi herätä. Tällainen on yksi D-A-D-yhtyeen promojuliste olohuoneeni seinällä. Siinä bändi on piirretty Buddhan henkeen. Lempiyhtye ja rauha..
Elämästä nauttiminen ja liikuntalajin löytäminen on tärkeää. Minulle sisäpyöräily eli spinning oli todella tärkeä osa aikanaan ja koin aina mahtavan olon kun olin puristanut intervalleja ja hikeä ja painellut treenireppuselässä. Kotona tein aina hyvää ruokaa ja relasin loppuillan.
Minulla on vaikeita pakko-oireita liikkumisen ja tekemisen suhteen. En ole saanut koskaan kunnollista diagnoosia AD/HD:sta, mutta vasta aikuisella iällä olen. Lapsena olin temperamenttinen, suurisuinen ja räjähtävä, kotona häirikkö mutta koulussa hiljainen ja kiusattu. Ehkä se alisti minut sitten monen asian kautta tähän elämäntilanteeseen.
sunnuntai 15. joulukuuta 2013
Laiskotellen lauantai ja sunnuntai
Jätin taas asioita hoitamatta ja käymättä läpi. Perjantain jälkeen hyvin nukuttu yö mutta laiskotteleva olo päätti, etten lähtisikään kauan odottamilleni pikkujouluille Bar Bäkkäriin. Näin teki henkilö, joka kävi aikanaan viisikin kertaa viikossa kyseisessä baarissa ja aina jonkun pienen yhtyeen keikalla juoden pari lonkeroa.
Jäi käymättä Uusixin joulubasaarissa ja Sinisen Verstaan, siis parin vuoden takaisen työpajan/työnantajan myyjäisissä. Päädyin kuitenkin ystävän kera tuhlailemaan rahaa Itikseen ja väsyneenä ruokakauppaan. Itiksessä ei Gigantissa ollut mitään sopivaa, Tigerissä oli pakettikortteja ja ihanat muffinsijoulukuusenpallot, joita en voinut vastustaa! Sitten ruokatuhlailuni sai pökköä pesäään kun oli käyttämättä alennuksia Ruohonjuuressa, joka oli palannut Itikseen. Yllättäen huomasin myös, että Punnitse & Säästä oli myös vieressä tullut uudelleen. Kumpikin vanha suosikkikauppani oli siellä! Se onnen tunne.
Vielä kun malttaisin ja haluaisin syödä sen kaiken herkun antaumuksella ja ilolla, mikä minulla ennen oli.
Iltamien sijaan tein jotain muuta ja päätin aloittaa jouluaskartelut. Askartelujen ohella iltaisin selailen nettiä, koska etsin yhä raivokkaasti sopivaa väliaikaista asuntoa Helsingistä, mikä ei ole tosiaankaan maailman helpoin asunto. Peukut pystyyn vielä jos löytyisi asunto, koska kaksi täydellsintä asuntoa eivät sitten onnistuneetkaan. En siis pääse asumaan Töölöön, mutta Hakaniemen sillan alle löytyypi tie?
Ja nyt ulkona sataa lunta! En ole erityisen talvea ihannoiva ihminen, valkea joulu on tietenkin ihana asia.
Jäi käymättä Uusixin joulubasaarissa ja Sinisen Verstaan, siis parin vuoden takaisen työpajan/työnantajan myyjäisissä. Päädyin kuitenkin ystävän kera tuhlailemaan rahaa Itikseen ja väsyneenä ruokakauppaan. Itiksessä ei Gigantissa ollut mitään sopivaa, Tigerissä oli pakettikortteja ja ihanat muffinsijoulukuusenpallot, joita en voinut vastustaa! Sitten ruokatuhlailuni sai pökköä pesäään kun oli käyttämättä alennuksia Ruohonjuuressa, joka oli palannut Itikseen. Yllättäen huomasin myös, että Punnitse & Säästä oli myös vieressä tullut uudelleen. Kumpikin vanha suosikkikauppani oli siellä! Se onnen tunne.
Vielä kun malttaisin ja haluaisin syödä sen kaiken herkun antaumuksella ja ilolla, mikä minulla ennen oli.
Iltamien sijaan tein jotain muuta ja päätin aloittaa jouluaskartelut. Askartelujen ohella iltaisin selailen nettiä, koska etsin yhä raivokkaasti sopivaa väliaikaista asuntoa Helsingistä, mikä ei ole tosiaankaan maailman helpoin asunto. Peukut pystyyn vielä jos löytyisi asunto, koska kaksi täydellsintä asuntoa eivät sitten onnistuneetkaan. En siis pääse asumaan Töölöön, mutta Hakaniemen sillan alle löytyypi tie?
Ja nyt ulkona sataa lunta! En ole erityisen talvea ihannoiva ihminen, valkea joulu on tietenkin ihana asia.
The Joulukalenterin luukku 15. on yksi parhaista jaksoista. Hölkyn kölkyn juomingit!
perjantai 13. joulukuuta 2013
Pyhä Lucia
Perjantai 13. päivä oli kieltämättä erikoinen päivä. Ei kuitenkaan epäonnellisin. Tiedättekö miltä tuntui itkeä, nauraa ja seota ilman erityistä syytä? Kiitos pikkujouluilijoille ja elämälle! Tänään tulee myös hyvä lauantai.
Vatsani on kipeänä.
Vatsani on kipeänä.
Friday 13th & music challenge
Perjantai 13. päivä on epäonnen päivä näin taikauskoisesti. En ole kovin taikauskoinen enkä halua pitää perjantai 13 päivää. Tänä vuonna '13 on näköjään perjantai 13. päivä jo useaan otteeseen. 13 on epäonnen luku ja mm. urheilukilpailuissa kukaan ei tunnu haluavan numeroa kolmetoista itselleen. Niin on elämä taikauskoista. Itse muuten muistan joskus ipanana koulun hiihtokilpailuissa saaneeni tuon numeron
Tässä päivän tärpit:
Muistan kauan inhonneeni mm. Lovexia ja Uniklubia siksi, että bändit olivat aikanaan hyvin teiniangstisten fanityttöjen kansoittamaa ns.. tampererockia ja ihkuttivat samalla bändien omia idoleitaan ja vertasivat näitä kultaisiin 80-luvun rockbändeihin. Näin karkeasti sanottuna. Myöhemmin huomasin kauhukseni, että oikeastaan näitäkin. Sitä paitsi fanit ovat jo kasvaneet tarpeeksi vanhoiksi ja aikuisiksi.
Onko tästä pitäminen oikeastaan noloa? Biisihän on tarttuva kuin liima. Huomaan yhtäläisyyksiä Desmond Childin hittibiiseihin(anteeksi hifistit, jos ovat eri mieltä). Ihan mukavaa musiikkia. Toimi muuten livenä kun yhden kerran näin, silloin lämmittelivät The Arkia.
Tässä päivän tärpit:
- Santa Lucia! Minusta ei tullut Uusixin Luciaa tai mitään, mutta hyvä päivä kuitenkin.
- Glögijuhlat muutamalle työkaverilleni täällä. Glögiä, pipareita, suklaata and something more.
- Hyvää musiikkia. 13. päivälle on tietenkin vuorossa musiikkihaasteen numero 13. Olen kyllä hyvin laiskasti täyttänyt tätä hyvän musiikin haastetta.
Lovex - Take a Shot
Muistan kauan inhonneeni mm. Lovexia ja Uniklubia siksi, että bändit olivat aikanaan hyvin teiniangstisten fanityttöjen kansoittamaa ns.. tampererockia ja ihkuttivat samalla bändien omia idoleitaan ja vertasivat näitä kultaisiin 80-luvun rockbändeihin. Näin karkeasti sanottuna. Myöhemmin huomasin kauhukseni, että oikeastaan näitäkin. Sitä paitsi fanit ovat jo kasvaneet tarpeeksi vanhoiksi ja aikuisiksi.
Onko tästä pitäminen oikeastaan noloa? Biisihän on tarttuva kuin liima. Huomaan yhtäläisyyksiä Desmond Childin hittibiiseihin
torstai 12. joulukuuta 2013
Marjutin torstai, itkua ja naurua
Joulukalenterin luukkuja ja kalenteria tutkin, onpas joulukuu jo pitkällä. Maaginen 12.12., lapsena tuskailin, että miksei se voisi olla 21.12. ja jouluaatto olisi ovella. <hymiö>. 12.12.2013. Viime vuoden päivä oli hauskempi, oli sentäs 12.12.12. Aikaisemmin 12. päivä joulukuuta on minulle kuitenkin ollut se päivä, kun aloitan leipomaan ja sisutamaan joulujuttuja, yleensä en siis aiemmin. Nyt voimani ovat vieläkin puolitiessään, mutta toivottavasti ehdin postittaa pari askartelemaani postikorttia, leipoa viikuna- ja banaanileipää ja siivota sotkut.
Putkirempan väliaikaisasuntoa ei ole vieläkään, olen saanut epäsopivia tai liian kalliita tarjouksia, parille en kelvannut tietenkään työsuhteeni takia. Niin. Mitä helvettiä asun Helsingissä, jossa kaikki muutkin haluavat asunnon?
Olen juossut erinäisistä syistä lääkäreillä ja poliklinikoilla vuosia, mutta mitään oikeaa apua ei aina tunnu löytyvän. Viimeisen vuoden aikaan syyttävä sormi osuu joka paikassa laihtumiseeni, mutta olen sitkeästi niin fyysisen kuin psyykkisen terveyden takia käynyt uudelleen ja uudelleen lääkärissä. Tänään oli vuorossa Meilahden klinikka ja sitä myöten odottelua ja työpäivän puolikas. Tiedän, että minulla on ongelma liiallisen liikunnan ja syömisen kanssa, mutta ärtyynnyin taas niistä kommenteista taas mitä sain. Lääkkeitä ja pakkolepoa ikuisesti.
On ollut kaikenlaista tänään ja viikolla. Päätin jättää työväenopiston teatteriryhmän kesken, vaikka aika paljon se kirpaiseekin. Jotkut voisivat sanoa, että c'mon, onko se nyt mitä halusit, mutta hei, listen to yourself.
Päivällä hyppäsin Meikusta tultuani Arabian kautta Kumpulan Uni-sport-mestaan, koska ohjattu naisten jumppa oli tänään pilatesta ja rentoutusta. <Kiellettyä harrastaa liikuntaa>. Tästä pidin aivan valtavasti, vähän samaa ihanaa terveysliikuntaa kuin joka tiistainen asahi. Avauduin ohjaajalle myöhemmin hieman itkun merkeissä elämästäni ja hän kertoi oman näkökulmansa.
Kävelin sitten Arabian Lifeen etsimään tummaa suklaata ja tabletteja, Tiimarin jätin tällä kierroksella väliin, joten seuraavaksi suuntasin lempiruokakauppaani, K-Marketiin. Ostaessani ensin vihanneksia huomasin tuoretta siemenpatonkia ja kirjolohifiletarjouksen. Olin jättänyt aamulla puolivalmiiksi uuniin kanaa ja riisiä, koska olin tietenkin helvetti suunnitellut syöväni ne. Nyt rikoinkin kaiken, vaikka en vieläkään täysin osaa broken the rules. Päädyin ihanaan lohi siemenpatonkiin ja kaveriksi Jalostajan kasvishernekeittoon, johon olen täydellisen ihastunut.
Unohdin ostaa glögiä ja sekös harmittaa, onneksi on suklaata. Käperryn kohta sänkyyn lukemaan jotain kirjaa, todennäköisimmin Leena Lehtolaista. Ja en siivoa mitään.
Putkirempan väliaikaisasuntoa ei ole vieläkään, olen saanut epäsopivia tai liian kalliita tarjouksia, parille en kelvannut tietenkään työsuhteeni takia. Niin. Mitä helvettiä asun Helsingissä, jossa kaikki muutkin haluavat asunnon?
Olen juossut erinäisistä syistä lääkäreillä ja poliklinikoilla vuosia, mutta mitään oikeaa apua ei aina tunnu löytyvän. Viimeisen vuoden aikaan syyttävä sormi osuu joka paikassa laihtumiseeni, mutta olen sitkeästi niin fyysisen kuin psyykkisen terveyden takia käynyt uudelleen ja uudelleen lääkärissä. Tänään oli vuorossa Meilahden klinikka ja sitä myöten odottelua ja työpäivän puolikas. Tiedän, että minulla on ongelma liiallisen liikunnan ja syömisen kanssa, mutta ärtyynnyin taas niistä kommenteista taas mitä sain. Lääkkeitä ja pakkolepoa ikuisesti.
On ollut kaikenlaista tänään ja viikolla. Päätin jättää työväenopiston teatteriryhmän kesken, vaikka aika paljon se kirpaiseekin. Jotkut voisivat sanoa, että c'mon, onko se nyt mitä halusit, mutta hei, listen to yourself.
Päivällä hyppäsin Meikusta tultuani Arabian kautta Kumpulan Uni-sport-mestaan, koska ohjattu naisten jumppa oli tänään pilatesta ja rentoutusta. <Kiellettyä harrastaa liikuntaa>. Tästä pidin aivan valtavasti, vähän samaa ihanaa terveysliikuntaa kuin joka tiistainen asahi. Avauduin ohjaajalle myöhemmin hieman itkun merkeissä elämästäni ja hän kertoi oman näkökulmansa.
Kävelin sitten Arabian Lifeen etsimään tummaa suklaata ja tabletteja, Tiimarin jätin tällä kierroksella väliin, joten seuraavaksi suuntasin lempiruokakauppaani, K-Marketiin. Ostaessani ensin vihanneksia huomasin tuoretta siemenpatonkia ja kirjolohifiletarjouksen. Olin jättänyt aamulla puolivalmiiksi uuniin kanaa ja riisiä, koska olin tietenkin helvetti suunnitellut syöväni ne. Nyt rikoinkin kaiken, vaikka en vieläkään täysin osaa broken the rules. Päädyin ihanaan lohi siemenpatonkiin ja kaveriksi Jalostajan kasvishernekeittoon, johon olen täydellisen ihastunut.
Unohdin ostaa glögiä ja sekös harmittaa, onneksi on suklaata. Käperryn kohta sänkyyn lukemaan jotain kirjaa, todennäköisimmin Leena Lehtolaista. Ja en siivoa mitään.
perjantai 6. joulukuuta 2013
Joulukalenteri, luukku 6
Hyvää itsenäisyyspäivää Suomi!
On aika ottaa glögimuki eteen ja syödä muutama karjalanpiirakka. Ihanan kotoisaa. Kohta on joulukin.
Löysin kaupasta sokeritonta Marlin glögiä. Vaikka makeutusaineista ja sokerista voi olla montaa mieltä, on minulla syömisövereiden mukana ja ehkä myös itseni kuuntelemisena tullut valkean ja lisätyn sokerin välttäminen. Makeutusaineet ja erityisesti aspartaami turvottavat, mutta aspartaami ei olekaan mielestäni hyvä makeutusaine. Tuo löytämäni on makeutettu sukraloosilla ja asesuflamaani K:lla. Tietenkin syön surutta mm. viikunoita ja banaaneja, joissa sokeria riittää, mutta mehuun tai karkkiin, jossa on sokeria, en yleensä koske (paitsi suklaaseen toisinaan...).
Tänään en tee mitään muuta erityistä kuin olen yksin kotona. Eilen olin Pariisin Kevään keikalla ja huomenna on vuorossa Michael Monroen keikka, jonne sain onkin kummallisen VIP-lipun. Ensimmäistä kertaa en jonota eturiviin moshauspaikalle vaan menen joidenkin luultavammin paljon maksaneiden täti- ja setäihmisten "näin Hanoi Rocksin 80-luvulla" joukkoon. Ihan hullua?
On aika ottaa glögimuki eteen ja syödä muutama karjalanpiirakka. Ihanan kotoisaa. Kohta on joulukin.
Löysin kaupasta sokeritonta Marlin glögiä. Vaikka makeutusaineista ja sokerista voi olla montaa mieltä, on minulla syömisövereiden mukana ja ehkä myös itseni kuuntelemisena tullut valkean ja lisätyn sokerin välttäminen. Makeutusaineet ja erityisesti aspartaami turvottavat, mutta aspartaami ei olekaan mielestäni hyvä makeutusaine. Tuo löytämäni on makeutettu sukraloosilla ja asesuflamaani K:lla. Tietenkin syön surutta mm. viikunoita ja banaaneja, joissa sokeria riittää, mutta mehuun tai karkkiin, jossa on sokeria, en yleensä koske (paitsi suklaaseen toisinaan...).
Tänään en tee mitään muuta erityistä kuin olen yksin kotona. Eilen olin Pariisin Kevään keikalla ja huomenna on vuorossa Michael Monroen keikka, jonne sain onkin kummallisen VIP-lipun. Ensimmäistä kertaa en jonota eturiviin moshauspaikalle vaan menen joidenkin luultavammin paljon maksaneiden täti- ja setäihmisten "näin Hanoi Rocksin 80-luvulla" joukkoon. Ihan hullua?
keskiviikko 4. joulukuuta 2013
Joulukalenteri, luukku 4
Herkkuja herkkuja! Aion järjestää työ/pajakavereilleni jonkinlaiset juhlat Lucian päivänä, joka on myös mystinen perjantai 13. päivä. Vaaleahiuksisena ihmisenä voisinkin leikkiä neitokaista, mutta en sitten tiedäkään asiasta mitään. Palaan aiheeseen sitten 13. päivä. Koen homman ehkä enemmän suomenruotsalaisille kuuluvaksi hommaksi, enkä aio leipoa sahramilla maustettua pullaa.
Proteiini-kookoskakkua jouluksi/illanistujaisiin
Stevian makuista vaniljajauhetta (proteiinijauhoja uhrasin hieman)
Kananmuna
Kookoskermaa purkillinen
Graham- ja soijajauhoja
Hyvin über-marjutmaista?
Proteiini-kookoskakkua jouluksi/illanistujaisiin
Stevian makuista vaniljajauhetta (proteiinijauhoja uhrasin hieman)
Kananmuna
Kookoskermaa purkillinen
Graham- ja soijajauhoja
Hyvin über-marjutmaista?
lauantai 30. marraskuuta 2013
Ruisleipää, lunta ja pöllöjä
VR:llä on joskus pieniä tarjouksia junalippujen hinnoista, mikä on hyvä sellaiset yli 70 euroa suuntaansa maksavalle matkalle. Väli Joensuu-Lieksa pitää vielä ostaa erikseen, mutta koska vanhempani käyvät asioimassa Joensuussa, he lupasivat hoitaa tuon sadan kilometrin välin autokyydillä. Näin saimme kaikki hyödyt itsellemme. Olin ensin tulossa torstai-sunnuntai-itsenäisyyspäivän yhdistelmään, mutta koska 7.12. lauantaina on Michael Monroen keikka -jota ei jätetä välistä-, niin kysyin äidiltä, onko hän huomannut alelähtöjä tälle kuulle. Eipä aikaakaan kun kännykkääni ilmestyi vahvistus parista junalipusta. Perjantai-illan myöhäinen lähtö ja perillä Joensuussa vasta yhdentoista aikoihin, mutta kiva se oli istuskella rauhassa ja puuhailla kaikkea matkan aikana. Revin paperileikkeitä omiin (joskus) tuleviin askarteluihin. Aikomuksenani olisi askarrella jotain jouluksi, mutta koska aikani menee aina ruoanlaittoon ja siivoamiseen, ei sellaiseen ole aina aikaa ellen tsemppaa hieman. Toivottavasti itsenäisyyspäivänä", heräsi kysymykseni.
Töissä perjantai rullasi kaikki normaaliin tapaan, painoin vihdoinkin vakiotöitä joulutöiden ohella. Perjantaifiilis alkoi, tosin ilman alkoholia. En siis ollut menossa työkaverin kanssa Martti Servoa viinan merkeissä, kuten alunperin olin suunnitellut. Pakkasin kotona vielä tavarat käytyäni, ehdin pienelle lenkille ja sitten bussiin. Kävin Hesestä ostamassa katkarapusalaatin ja roudasin suuret kantamukseni junaan. Kaikki ajoissa.
Äiti leipoo tattari- ja karjalanpiirakoita ja itse vain rauhassa oleskelen enkä koske vakioneuroosiini, siivoamiseen ollenkaan. Suunnittelin ja epäsuunnittelin, mitä tekisin seuraavina päivinä. Ehkä opettelisin ottamaan rennommin ja syömään kaikkea, mitä aina haluan. Rentouduin hyvin saunassa ja niin edelleen. Kävin lenkillä lumisateessa ja tulipa siitä ihana olo.
Huomenna alkaa joulukuu, JOULUKUU. Siis kuvittelin vieläkin, että olisi vasta kesä. Aika menee nopeasti. Ensimmäinen adventti ja kynttilät syttymään siis.
Töissä perjantai rullasi kaikki normaaliin tapaan, painoin vihdoinkin vakiotöitä joulutöiden ohella. Perjantaifiilis alkoi, tosin ilman alkoholia. En siis ollut menossa työkaverin kanssa Martti Servoa viinan merkeissä, kuten alunperin olin suunnitellut. Pakkasin kotona vielä tavarat käytyäni, ehdin pienelle lenkille ja sitten bussiin. Kävin Hesestä ostamassa katkarapusalaatin ja roudasin suuret kantamukseni junaan. Kaikki ajoissa.
Äiti leipoo tattari- ja karjalanpiirakoita ja itse vain rauhassa oleskelen enkä koske vakioneuroosiini, siivoamiseen ollenkaan. Suunnittelin ja epäsuunnittelin, mitä tekisin seuraavina päivinä. Ehkä opettelisin ottamaan rennommin ja syömään kaikkea, mitä aina haluan. Rentouduin hyvin saunassa ja niin edelleen. Kävin lenkillä lumisateessa ja tulipa siitä ihana olo.
Huomenna alkaa joulukuu, JOULUKUU. Siis kuvittelin vieläkin, että olisi vasta kesä. Aika menee nopeasti. Ensimmäinen adventti ja kynttilät syttymään siis.
torstai 14. marraskuuta 2013
Marjut mussuttaa
Bloggailen vähän tuota safkablogia tässä itseäni varten ja kaivelin ruokakaappiani. Siivousneuroosi jatkuu läpi elämäni, joten mylläsin hulluna viljatuotteille tarkoitettua keittiökaappiani.
Eilen meni viimeiset haukkaisut Sun Myslin hedelmämyslistä. Olen diggaillut valtavasti: kauraa ja täysjyvävehnää ja kuivattua hedelmää & rusinaa, ilman lisättyä valkoista sokeria. Monet kysyvät, miksi vältän valkoista lisättyä sokeria, koska olenhan anorektisen laiha ja liikun paljon = voisin syödä mitä tahansa keräämättä sitä ympärilleni. Haluan kuitenkin kieltäytyä turhimmista sokerista ja pitää verensokerin vakaana, vaikka käytänkin sellaisia elintarvikkeita, joissa on paljon omaa sokeria, kuten hunajaa, agave-siirappia ja hedelmiä (erityisesti kuivattua mangoa, taateleita, rusinoita, banaaneja ja omenoita menee). Miksi siis kaipaisin lisäsokeria? Lempimyslini maistuu eniten tuoreen hedelmän ja maitotuotteiden kanssa. Pienen säkin saa ostettua vaikkapa Alepasta.
Mysleistä olen pitänyt myös Ruohonjuuresta hankkimaani Mooseksen viljan spelttimysliä (tuotetta saanee myös Citymarketista ja joistain isoimmista marketeista). Todella herkullinen täysjyvämysli ilman turhuuksia. Ihanana erikoisuutena on kuivattu porkkana. Mielestäni spelttituotteet on maukkaampaa kuin ihan perusvehnä, täyttää eikä tunnu turvottavan. Kunnollista viljatuoteproteiinia riittää. Mukana kuivattua porkkanaa ja omenaa muttei rusinoita tai pähkinöitä. Speltistä puheenollen, suosittelen mm. Sunspeltin omenaisia muroja sekä spelttimannapuuroa!
Lempiaamiaiseni syntyy Top Banana Rude Healthin puurosta. Rude Healthinin ihanat pakkaukset ja luomulliset ajatukset ovat hyvä juttu. Maistuu kaikista parhaiten rusinoiden, tuoreen banaanin ja kookoshiutaleiden kanssa. Lisäilen joukkoon usein pähkinöitä tai öljyä, koska itse puurossa on vain hitunen hasselpähkinää.
Tietysti puuroista tulee syötyä peruskaurapuuroa, köyhäillessä menee vaikka Lidlistä ostetut pikahiutaleet, samaan sarjaan 4-viljan hiutaleita. Riisihiutaleista on tullut testattua Urtekramin täysjyväriisihiutaleita ja Myllyn paras riisihiutaleita. Hassua sinänsä syödä aamiaiseksi riisiä, koska yleensä syön riisiä pääaterioilla. Riisihiutaleiden yhdistelmä inkivääriin, karpaloihin ja/tai puolukoihin on suurin rakkauteni.
Olin keskiviikkona todella sekaisin ja sumeana töissä, mutta onneksi ruoka sai taas piristymään. :)
Helppo brunssi valmiista tavaroista, kun en alkanut väsäilemään uusia leipiä tai muffinseja.
Leipäjuustoa, kirsikkatomaatteja, friseesalaattia, kurkkua ja krutonkeja täysjyväisestä Ullan pakarin kaurajunttaleivästä oli hyvin maistuva iltapala. Loput leipäjuustosta jäikin sunnuntain omavaraiselle brunssilleni!
Eilen meni viimeiset haukkaisut Sun Myslin hedelmämyslistä. Olen diggaillut valtavasti: kauraa ja täysjyvävehnää ja kuivattua hedelmää & rusinaa, ilman lisättyä valkoista sokeria. Monet kysyvät, miksi vältän valkoista lisättyä sokeria, koska olenhan anorektisen laiha ja liikun paljon = voisin syödä mitä tahansa keräämättä sitä ympärilleni. Haluan kuitenkin kieltäytyä turhimmista sokerista ja pitää verensokerin vakaana, vaikka käytänkin sellaisia elintarvikkeita, joissa on paljon omaa sokeria, kuten hunajaa, agave-siirappia ja hedelmiä (erityisesti kuivattua mangoa, taateleita, rusinoita, banaaneja ja omenoita menee). Miksi siis kaipaisin lisäsokeria? Lempimyslini maistuu eniten tuoreen hedelmän ja maitotuotteiden kanssa. Pienen säkin saa ostettua vaikkapa Alepasta.
Mysleistä olen pitänyt myös Ruohonjuuresta hankkimaani Mooseksen viljan spelttimysliä (tuotetta saanee myös Citymarketista ja joistain isoimmista marketeista). Todella herkullinen täysjyvämysli ilman turhuuksia. Ihanana erikoisuutena on kuivattu porkkana. Mielestäni spelttituotteet on maukkaampaa kuin ihan perusvehnä, täyttää eikä tunnu turvottavan. Kunnollista viljatuoteproteiinia riittää. Mukana kuivattua porkkanaa ja omenaa muttei rusinoita tai pähkinöitä. Speltistä puheenollen, suosittelen mm. Sunspeltin omenaisia muroja sekä spelttimannapuuroa!
Lempiaamiaiseni syntyy Top Banana Rude Healthin puurosta. Rude Healthinin ihanat pakkaukset ja luomulliset ajatukset ovat hyvä juttu. Maistuu kaikista parhaiten rusinoiden, tuoreen banaanin ja kookoshiutaleiden kanssa. Lisäilen joukkoon usein pähkinöitä tai öljyä, koska itse puurossa on vain hitunen hasselpähkinää.
Tietysti puuroista tulee syötyä peruskaurapuuroa, köyhäillessä menee vaikka Lidlistä ostetut pikahiutaleet, samaan sarjaan 4-viljan hiutaleita. Riisihiutaleista on tullut testattua Urtekramin täysjyväriisihiutaleita ja Myllyn paras riisihiutaleita. Hassua sinänsä syödä aamiaiseksi riisiä, koska yleensä syön riisiä pääaterioilla. Riisihiutaleiden yhdistelmä inkivääriin, karpaloihin ja/tai puolukoihin on suurin rakkauteni.
Olin keskiviikkona todella sekaisin ja sumeana töissä, mutta onneksi ruoka sai taas piristymään. :)
Leipäjuustoa, kirsikkatomaatteja, friseesalaattia, kurkkua ja krutonkeja täysjyväisestä Ullan pakarin kaurajunttaleivästä oli hyvin maistuva iltapala. Loput leipäjuustosta jäikin sunnuntain omavaraiselle brunssilleni!
torstai 31. lokakuuta 2013
Leikisti halloween
Maanantaina kuulin, että töissä olisi tarkoitus pitää pienet halloween-nyyttikestit keskiviikkona. Olin todella innoissani, koska olen aina ollut juhlien perään ja erityisesti halloweenin. Kun olin ala-asteikäinen, järjestin muutaman kerran meidän kotona omat pienet halloween-juhlat, joihin sonnustauduin noitahattu tai kummitusasu päällä kuten muutama muu naapurin lapsi. Äidillä oli kestämistä, kun muutama mekastava lapsi tuli juomaan ja syömään itseväkertelemiäni keksejä ja limua, jonka olin nimennyt menulistaan milloin kuseksi ja milloin paholaisen oranssiksi mehuksi.
Harmi, ettei Suomessahan ei ole oikea halloweenia. Erilaisiin baareihin, yökerhoihin ja klubeihin on halloween-tapahtumia ja pukujuhlia jos jonkin näköistä ja ihan mukavaa, että jotkut jaksavat panostaa siihen. Minusta olisi kivaa, että joku oikeasti panostaisi asuihinsa (ei sillä, etteikö monella näin juuri olisi).
Keskiviikkoon kuitenkin.
Tein ja vein tällaisena ruokaan ylikiinnostuneen ihmisen tavoin töihin paljon erilaista purtavaa. Tein omia muffinseja, sulatettua suklaata mulperi- ja gojimarjoilla sekä tomaattisia raakakeksejä.
Muffinsit ovat yksinkertaisia: grahamjauhoja, pari kananmunaa, puoli tölkkiä kookosmaitoa, mustikoita, vadelmia, makeutuksena käytin steviaa ja stevialla makeutettua proteiini(!!!)jauhetta. Aineet sekaisin ja uuniin. Ei muuta!
Pelottavin oli kekkereissä ehdottomasti karkkinen silmä ellei yhden zombie-lookia tai hupsuja hattuja oteta lukuun.
Söin kaikkea aivan mielettömästi ja hyvällä omalla tunnolla, vaikka olin juuri syönyt ison annoksen riisiä ja linssimuhennosta ruokalassa. Oli muuten parhaimmat ruoat tällä viikolla.
Illalla menin vielä työkaverin Mirkan luokse näin sanotusti hovivalokuvattavaksi! Olin jo aivan poikki ja univelkaa oli mielettömästi ja illassa oli yksi mutta-juttu... Silti loppuilta meni todella kivasti ja ostin vielä matkalla Hesburgerin ranskalaisia ja söin ne.
Koin elämäni yhden onnenhetken. Huojuin ja chillasin ihanassa tuolissa ja harmittelin, että täytyisi jossain vaiheessa lähteä tilanteesta pois. Koti ja sänky kutsuivat, mutta uni maittoi entistäkin enemmän. Näinpä unissani näkyjä kuten jo aiemmin illalla... valaistuin. Ihana taustakangas sängyn yläpuolella muuttui moniulotteiseksi maisemaksi ja hymyilin.
Aamulla kaikki kipitimme toiseen rakennukseen kuuntelemaan järjestettyä oppisopimusinfoa, josta olin innoissani, koska tarkoituksenani olisi jatkaa jossain vaiheessa oppisopimuksella opiskelemaan. Ainakin se olisi unelmani. Hauskinta oli, että hirveänä ikiliikkujana en kestä olla hetkeäkään paikallani ja kuunteleminen on tuskaakin tuskempaa. Nyt kuuntelin keskittyneesti ja hyvin eikä olo ollut huonompi. Mahtavaa!
Rohmusin mukaani halloween-suklaata jne.
Harmi, ettei Suomessahan ei ole oikea halloweenia. Erilaisiin baareihin, yökerhoihin ja klubeihin on halloween-tapahtumia ja pukujuhlia jos jonkin näköistä ja ihan mukavaa, että jotkut jaksavat panostaa siihen. Minusta olisi kivaa, että joku oikeasti panostaisi asuihinsa (ei sillä, etteikö monella näin juuri olisi).
Keskiviikkoon kuitenkin.
Tein ja vein tällaisena ruokaan ylikiinnostuneen ihmisen tavoin töihin paljon erilaista purtavaa. Tein omia muffinseja, sulatettua suklaata mulperi- ja gojimarjoilla sekä tomaattisia raakakeksejä.
Muffinsit ovat yksinkertaisia: grahamjauhoja, pari kananmunaa, puoli tölkkiä kookosmaitoa, mustikoita, vadelmia, makeutuksena käytin steviaa ja stevialla makeutettua proteiini(!!!)jauhetta. Aineet sekaisin ja uuniin. Ei muuta!
Pelottavin oli kekkereissä ehdottomasti karkkinen silmä ellei yhden zombie-lookia tai hupsuja hattuja oteta lukuun.
Söin kaikkea aivan mielettömästi ja hyvällä omalla tunnolla, vaikka olin juuri syönyt ison annoksen riisiä ja linssimuhennosta ruokalassa. Oli muuten parhaimmat ruoat tällä viikolla.
Illalla menin vielä työkaverin Mirkan luokse näin sanotusti hovivalokuvattavaksi! Olin jo aivan poikki ja univelkaa oli mielettömästi ja illassa oli yksi mutta-juttu... Silti loppuilta meni todella kivasti ja ostin vielä matkalla Hesburgerin ranskalaisia ja söin ne.
Koin elämäni yhden onnenhetken. Huojuin ja chillasin ihanassa tuolissa ja harmittelin, että täytyisi jossain vaiheessa lähteä tilanteesta pois. Koti ja sänky kutsuivat, mutta uni maittoi entistäkin enemmän. Näinpä unissani näkyjä kuten jo aiemmin illalla... valaistuin. Ihana taustakangas sängyn yläpuolella muuttui moniulotteiseksi maisemaksi ja hymyilin.
Aamulla kaikki kipitimme toiseen rakennukseen kuuntelemaan järjestettyä oppisopimusinfoa, josta olin innoissani, koska tarkoituksenani olisi jatkaa jossain vaiheessa oppisopimuksella opiskelemaan. Ainakin se olisi unelmani. Hauskinta oli, että hirveänä ikiliikkujana en kestä olla hetkeäkään paikallani ja kuunteleminen on tuskaakin tuskempaa. Nyt kuuntelin keskittyneesti ja hyvin eikä olo ollut huonompi. Mahtavaa!
Rohmusin mukaani halloween-suklaata jne.
Helloween - Halloween soi aina!
tiistai 29. lokakuuta 2013
All we need is just a little patience
Kyyneleet valuvat aina välillä silmistä ja joka paikkaa tuntuu kolottavan. Pitää vain porskuttaa naama ylpeänä ylöspäin, mutta välillä räjähtää. Minulla ei ole AD/HD:ta, vaikka syytä olisikin diagnosoida se. Minulla ei ole oikeastaan masennustakaan, vaikka monet voisivat luokitella sen. Anyways, hyviä päiviä on tullut. Kuten Guns N' Rosesin biisissä Patience, "All we need is just a little patience". Myös rakkauden suhteen, mutta myös elämän. Tässä ohjenuoraa siis, ei saa haukata liian isoa palaa kakkua. Onneksi minulla on tietoisuus itsestäni.
Rakkaudesta puheen ollen: ihastunut, mutten tiedä, mitä tehdä. Ja ehkä saattaisin saada vastakaikuakin. Viikonloppuna koin sen, mutten oikein osannut ajatellakaan tätä näin.
Rakkaudesta puheen ollen: ihastunut, mutten tiedä, mitä tehdä. Ja ehkä saattaisin saada vastakaikuakin. Viikonloppuna koin sen, mutten oikein osannut ajatellakaan tätä näin.
maanantai 28. lokakuuta 2013
Still EXPlOsive expoilee
Koska minulla oli mukava vieras lauantai-sunnuntai yön, en saanut. Perjantai meni työpäivän osalta täydelliseen epäonnistumiseen, mutta ei siitä sen enempää. Onnistuin kuitenkin pitämään mieleni rauhallisena illan.
Harvoin tulee messuilla käytyä, syynä tietenkin on jälleen kerran raha. Kun mietin, onko edes järkeä käydä ylipäätänsä messuilla? Mitä se on muuta kuin kokemuksia ja rahan tuhlaamista?
Vuorossa olivat siis yhdistetyt musiikki-, kirja- ja ruokamessut, viinimessuille kun olisi tarvinnut jonkun erillisenkin maksun, se skippaantui yhteislipulla. Ruokamessuilla odotan aina maistiaisia ja reseptikirjoja, musiikkimessuilta odotan tuhlaavani rahaa bändituotteisiin ja kirjamessuilla kiinnostaa lähinnä näytteilleasettajat ja vinkit kirjoihin ynnä muuta.
Sunnuntaina ennen ruokamessuja päätin kokeilla tehdä jotain hyvää itselleni, mutten onnistunut vieläkään tekemään yhtä herkullista salaattia kuin resepteissä. Keittiönihän on pullollaan kaikenlaisia reseptivihkoja, mutten osaa oikein tehdä juuri mitään herkullista.
Menin paikan päälle oikeastaan musiikkimessujen takia, mutten yllättäen ostanut sieltä mitään. Ostaisin kuitenkin perus levykaupoista ja levymessuilta.
Sitä paitsi pari päivää ennen kuljin vahingossa Hakaniemessä Black & White Recordsin kautta ja mukaan tarttui Jellyfishiä, Franz Ferdinandia ja T. Rexiä sekä yksi halpa vinyyli, Billy Idolin kokoelma. Eipä mennyt siis rahaa messuasettajille tai edes Levykauppa Äxän pisteeseen.
Viimeksi ollessani messukeskuksessa oli paikalla. Pettymyksekseni ihanan Ullan pakarin pisteessä oli tietenkin jo ruisleivät loppu eikä ollut tarpeeksi hyviä suklaatarjouksiakaan. Muutama tumma suklaa ja juustopala upposi suuhuni, mutta päädyin ostamaan kivan yhdistelmällisen ruokakassin kotimaisia hittituotteita. Siis oikeasti hyvää sisältänyt kassi: tuoksuvaa tuoretta täysjyväleipää, sitruunamaustettua luomurypsiöljyä, tuorejuustoa, purkillinen savuporometsäsienikeittoa ja sinappia.
Harvoin tulee messuilla käytyä, syynä tietenkin on jälleen kerran raha. Kun mietin, onko edes järkeä käydä ylipäätänsä messuilla? Mitä se on muuta kuin kokemuksia ja rahan tuhlaamista?
Vuorossa olivat siis yhdistetyt musiikki-, kirja- ja ruokamessut, viinimessuille kun olisi tarvinnut jonkun erillisenkin maksun, se skippaantui yhteislipulla. Ruokamessuilla odotan aina maistiaisia ja reseptikirjoja, musiikkimessuilta odotan tuhlaavani rahaa bändituotteisiin ja kirjamessuilla kiinnostaa lähinnä näytteilleasettajat ja vinkit kirjoihin ynnä muuta.
Sunnuntaina ennen ruokamessuja päätin kokeilla tehdä jotain hyvää itselleni, mutten onnistunut vieläkään tekemään yhtä herkullista salaattia kuin resepteissä. Keittiönihän on pullollaan kaikenlaisia reseptivihkoja, mutten osaa oikein tehdä juuri mitään herkullista.
Menin paikan päälle oikeastaan musiikkimessujen takia, mutten yllättäen ostanut sieltä mitään. Ostaisin kuitenkin perus levykaupoista ja levymessuilta.
Sitä paitsi pari päivää ennen kuljin vahingossa Hakaniemessä Black & White Recordsin kautta ja mukaan tarttui Jellyfishiä, Franz Ferdinandia ja T. Rexiä sekä yksi halpa vinyyli, Billy Idolin kokoelma. Eipä mennyt siis rahaa messuasettajille tai edes Levykauppa Äxän pisteeseen.
Viimeksi ollessani messukeskuksessa oli paikalla. Pettymyksekseni ihanan Ullan pakarin pisteessä oli tietenkin jo ruisleivät loppu eikä ollut tarpeeksi hyviä suklaatarjouksiakaan. Muutama tumma suklaa ja juustopala upposi suuhuni, mutta päädyin ostamaan kivan yhdistelmällisen ruokakassin kotimaisia hittituotteita. Siis oikeasti hyvää sisältänyt kassi: tuoksuvaa tuoretta täysjyväleipää, sitruunamaustettua luomurypsiöljyä, tuorejuustoa, purkillinen savuporometsäsienikeittoa ja sinappia.
tiistai 22. lokakuuta 2013
Purkkien ja purnukoiden hyödyntäminen
Jotkut heittävät kaiken menemään jotkut taas eivät. Olen yksi niistä säästäjistä, joka on ainakin aiemmin säästänyt jokaisen purkin ja purnukan "askartelen tai tuunaan tästä jotain". sitten huomaan, ettei minulla ole aikaa. Olen kyllä siivonnut, siivonnut ja siivonnut askartelutarvikkeita ja -huonettani, mutten ole saanut aikaiseksi siivottua.
Mitä säästän...?
Ananastölkit ja lasipurkit olen pääasiassa vienyt kierrätyspisteeseen taloyhtiömme roskiksen viereen, mutta muutama. Suuremmat (kookosmaito)tölkit olen kuitenkin säilyttänyt ja laittanut ne kynä- ja sivellinpurkeiksi. Raejuusto- ja hummuspurkit kansineen sekä liharasiat säästän eväsrasioiksi aina ja heitän sitten paikan päällä menemään.
Miten hyödynnän...?
Viime aikoina syönyt valtavat määrät päivittäin ruusukaaleja (<3) ja huomasin niiden vihreiden purkkien (ainakin S-Marketin ja K-kaupan kaalit on pakattu sellaiseen soikion muotoisee rasiaan) olevan käteviä eväsrasioita, mutta ajattelin näin syyskautena ostaa tuota ruokaa valtavat määrät ja säästää mm. jouluaskarteluihin.
Mitäs askartelen tällä hetkellä...?
Vastaus: kirjanmerkkejä, koska kirjoja on kesken. Kierrätyskeskuksen ilmaiskontista löytyy aina kelpo kirjoja ja vihdoinkin löysin sieltä Torey Haydeniakin, joten tartun iltaisin kirjaan. Salainen paheeni on myös lukea peruskoulu- ja lukioaikoina kiintymääni Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaan, josta oli mm. TV-sarja. Muistattehan?
Mitä säästän...?
Ananastölkit ja lasipurkit olen pääasiassa vienyt kierrätyspisteeseen taloyhtiömme roskiksen viereen, mutta muutama. Suuremmat (kookosmaito)tölkit olen kuitenkin säilyttänyt ja laittanut ne kynä- ja sivellinpurkeiksi. Raejuusto- ja hummuspurkit kansineen sekä liharasiat säästän eväsrasioiksi aina ja heitän sitten paikan päällä menemään.
Miten hyödynnän...?
Viime aikoina syönyt valtavat määrät päivittäin ruusukaaleja (<3) ja huomasin niiden vihreiden purkkien (ainakin S-Marketin ja K-kaupan kaalit on pakattu sellaiseen soikion muotoisee rasiaan) olevan käteviä eväsrasioita, mutta ajattelin näin syyskautena ostaa tuota ruokaa valtavat määrät ja säästää mm. jouluaskarteluihin.
Mitäs askartelen tällä hetkellä...?
Vastaus: kirjanmerkkejä, koska kirjoja on kesken. Kierrätyskeskuksen ilmaiskontista löytyy aina kelpo kirjoja ja vihdoinkin löysin sieltä Torey Haydeniakin, joten tartun iltaisin kirjaan. Salainen paheeni on myös lukea peruskoulu- ja lukioaikoina kiintymääni Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaan, josta oli mm. TV-sarja. Muistattehan?
keskiviikko 16. lokakuuta 2013
Have Love Will Travel
Heräsin aamulla liian aikaisin niskakipuun ja jaloissa tuntui kramppaavan, mutta toisaalta nukahdinkin todella aikaisin. Tikittävä kello esti jälleen kerran nukahtamasta uudelleen, joten silmät ristissä keittelin aamulla kahvin ja laitoin aamupalaa. Olin kuitenkin yllättävän virkeä aamulla mennessäni töihin, mutta sitten jaloissa alkoi tuntua ja sydän tykytti. Asahi-tunti oli rentouttanut illalla joten nyt en tiennyt, mikä oli. Pahinta oli kuitenkin, ettei itselläni ollut edes maailman huonoin päivä vaan se osui työkaverilleni. Tunsin tällä kertaa myötätuntoa häntä kohtaan kun viime viikolla osat olivat toisinpäin. Painoin vakiotyötä eli Urhoa hyvin mielin ja kaikki sujui täydellisesti. Päivä oli nopeasti pulkassa. Kävin K-kaupassa ostamassa ja myöhemmin R-Kioskilla hankkimassa Spotifyn latauskortin.
Musiikki pelasti yllättävän paljon. Ensin nautin hyvästä keskusteluista erään työkaverini kanssa ja painopajan Spotify soitti Interpolia. Myöhemmin aamulla iskeneen garage rock -buumini sai vastakaikua, kun kuulin suureksi ilokseni The Sonicsia.
Mietin, mitä voisin kuunnella seuraavaksi. Huvittavaa sinänsä miettiä miten kuunnella musiikkia. Kivempi keräillä kuin tuutata Spotifysta tai YouTubesta. Ilman internetin aikakautta en kuitenkaan olisi löytänyt kaikkea hyvää musiikkia. En myöskään bändejä uudelleen. Franz Ferdinand maistuu taas. Take Me Out lienee tuttu kaikkialla.
Väsymys iski, luojan kiitos kroppani siis toimi, töiden jälkeen, ja päätin olla hörppimättä sumppia. Tein herkullisen välipalasmoothien.
--> THE SONICS ROCKS! Jaksamis-smoothie by CocoVin eko-superfood-tuotteet:
Raakakaakaojauhetta
Raakakaakaonibsejä
Macajauhetta
Maitoa
Banaani
Huomenna jatkan askarteluita. Tällä kertaa vuoroon tulee mm. Jim Morrison -aiheinen leikkaa-liimaa-pahvilaatikko ja pari bändi-coasteria. Musiikki on tuleva aiheeni jatkossakin!
Musiikki pelasti yllättävän paljon. Ensin nautin hyvästä keskusteluista erään työkaverini kanssa ja painopajan Spotify soitti Interpolia. Myöhemmin aamulla iskeneen garage rock -buumini sai vastakaikua, kun kuulin suureksi ilokseni The Sonicsia.
Mietin, mitä voisin kuunnella seuraavaksi. Huvittavaa sinänsä miettiä miten kuunnella musiikkia. Kivempi keräillä kuin tuutata Spotifysta tai YouTubesta. Ilman internetin aikakautta en kuitenkaan olisi löytänyt kaikkea hyvää musiikkia. En myöskään bändejä uudelleen. Franz Ferdinand maistuu taas. Take Me Out lienee tuttu kaikkialla.
Väsymys iski, luojan kiitos kroppani siis toimi, töiden jälkeen, ja päätin olla hörppimättä sumppia. Tein herkullisen välipalasmoothien.
--> THE SONICS ROCKS! Jaksamis-smoothie by CocoVin eko-superfood-tuotteet:
Raakakaakaojauhetta
Raakakaakaonibsejä
Macajauhetta
Maitoa
Banaani
Huomenna jatkan askarteluita. Tällä kertaa vuoroon tulee mm. Jim Morrison -aiheinen leikkaa-liimaa-pahvilaatikko ja pari bändi-coasteria. Musiikki on tuleva aiheeni jatkossakin!
tiistai 15. lokakuuta 2013
Rauhoittunut Marjut
Kuristava tunne mutta pakkotsemppi, ahdistus, kiire töihin ja sieltä takaisin, pakkomielteiset jutut, liikaa liikuntaa ja kroppa ei saa ikinä tarpeeksi lepoa. Tuttua ja yleistä? Tiedän, siinä on ollut osa minua kuten monen muunkin elämää. Olen päättänyt sanoa stopin tälle ja viime aikoina olen harpannut suuria hyviä askeleita elämässäni. Rentoutuminen kylpyammeessa on edelleenkin hauskaa, mutta on myös kaikkea muutakin. Työni on fyysistä ja kuormittavaa, joten tarvitsen rentoutumista ja armoa sekä lepoa riittävästi. Rakastan kuitenkin fyysistä minääni, mutten ota liikuntaa enää liikuntana.
Tänään oli siis vuorossa töiden jälkeen asioiden hoitamisia, mm. uusi pankki ja Kelan asioita, joten olin hyvi tyytyväinen saatuani ne asiat raiteilleen. Sitten menin asahi-tunnille. Asahi saa minut mm. keskittymään ja rentoutumaan raskaan työpäivän jälkeen, vaikka asahi onkin ns. fyysinen laji. Retouduin lisää hyvän päivällisen takia: ostin Stockalta hyvää kasviscouscousta ja pakasteesta porkkananappeja öljyssä paistettuna. Söin ruokani viime aikaisen kaalimanian mukaan eli hapankaalia ja päivittäin rouskuttelemaani ruusukaalia. Kerrankin nautin ruoasta sitä hotkimatta ja ajattelematta, mitäs ihmettä tässä mättäisin.
Ashahista:
http://asahi.fi/
Asahi tai "Asahi Health" on suomalainen terveysliikunta, jonka on saanut vaikutteita itämaisista lajeista kuten taijiquan, qigong (chikung), yiquan sekä jooga. Asahi perustuu kuitenkin täysin länsimaiseen lääketieteeseen. Asahia pystyy harjoittamaan kuka tahansa, huolimatta iästä tai fyysisestä kunnosta. Asahia tehdään yleensä ryhmissä, mutta sitä voi tehdä hyvin yksinkin, esim. tauko- tai työpaikkaliikuntana.
Ainakin Finnbodylla olen ollut tyytyväinen ohjaajiin. Jokaisella on omat liikkeensä ja juttunsa, mutta kaikkien periaate on sama.
Tänään oli siis vuorossa töiden jälkeen asioiden hoitamisia, mm. uusi pankki ja Kelan asioita, joten olin hyvi tyytyväinen saatuani ne asiat raiteilleen. Sitten menin asahi-tunnille. Asahi saa minut mm. keskittymään ja rentoutumaan raskaan työpäivän jälkeen, vaikka asahi onkin ns. fyysinen laji. Retouduin lisää hyvän päivällisen takia: ostin Stockalta hyvää kasviscouscousta ja pakasteesta porkkananappeja öljyssä paistettuna. Söin ruokani viime aikaisen kaalimanian mukaan eli hapankaalia ja päivittäin rouskuttelemaani ruusukaalia. Kerrankin nautin ruoasta sitä hotkimatta ja ajattelematta, mitäs ihmettä tässä mättäisin.
Ashahista:
http://asahi.fi/
Asahi tai "Asahi Health" on suomalainen terveysliikunta, jonka on saanut vaikutteita itämaisista lajeista kuten taijiquan, qigong (chikung), yiquan sekä jooga. Asahi perustuu kuitenkin täysin länsimaiseen lääketieteeseen. Asahia pystyy harjoittamaan kuka tahansa, huolimatta iästä tai fyysisestä kunnosta. Asahia tehdään yleensä ryhmissä, mutta sitä voi tehdä hyvin yksinkin, esim. tauko- tai työpaikkaliikuntana.
Ainakin Finnbodylla olen ollut tyytyväinen ohjaajiin. Jokaisella on omat liikkeensä ja juttunsa, mutta kaikkien periaate on sama.
I <3 vegetarian couscous
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
Nuha lähtee nussimalla ei kun...
No ei lähde. Välillä on olo, että voisin nussiakin enemmän.. Mitä ihmettä?
Pakkomaatan itseäni sängyssä tässä syys-lokakuun vaihteessa. Harmittaa, etten oman sisäisen hulluuden ja flunssaisen olon takia päässyt nauttimaan livemusiikista Vallilaan Sture21:n keikoille. Perjantaina olimme työpaikan ja koko Uuxin kanssa Korkeasaaressa, jonka jälkeen lysähdin kylpyammeeseen ja yritin nukkua viikon univelkoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Unet olivat kuitenkin ihan hauskoja, Korkeasaaren pöllöjä näin yllättäen. Työkaverini Mirka otti tosi hyviä kuvia paikan päältä.
Onneksi ensi viikonloppuna on (Mama) Trash Fest Gloriassa ja toivottavasti jaksan myös Kick off Partyihin torstaina, koska ihana brittibändi theFALLEN soittaa On the Rocksissa. Myöhäinen soittoaikataulu on tosin vähän huono juttu ja pitäisi porskutella sitten töissä.
Ja ja mitäs vielä... Äiti on myös nähtävästi tulossa kyläilemään, joten saan apua tulevia remonttipuuhailuita varten. Siis pitää pakata jo valmiiksi kaikkea.
Pakkomaatan itseäni sängyssä tässä syys-lokakuun vaihteessa. Harmittaa, etten oman sisäisen hulluuden ja flunssaisen olon takia päässyt nauttimaan livemusiikista Vallilaan Sture21:n keikoille. Perjantaina olimme työpaikan ja koko Uuxin kanssa Korkeasaaressa, jonka jälkeen lysähdin kylpyammeeseen ja yritin nukkua viikon univelkoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Unet olivat kuitenkin ihan hauskoja, Korkeasaaren pöllöjä näin yllättäen. Työkaverini Mirka otti tosi hyviä kuvia paikan päältä.
Vaikka Korkeasaari on pullollaan kaikenlaisia jännittäviä, kiinnostavia ja minulle tuntemattomia eläimiä, jään aina tuijottamaan pöllöjä. Pöllöt kiehtovat suunnattomasti.
Onneksi ensi viikonloppuna on (Mama) Trash Fest Gloriassa ja toivottavasti jaksan myös Kick off Partyihin torstaina, koska ihana brittibändi theFALLEN soittaa On the Rocksissa. Myöhäinen soittoaikataulu on tosin vähän huono juttu ja pitäisi porskutella sitten töissä.
Ja ja mitäs vielä... Äiti on myös nähtävästi tulossa kyläilemään, joten saan apua tulevia remonttipuuhailuita varten. Siis pitää pakata jo valmiiksi kaikkea.
Viikon bändi: T. Rex & Marc Bolan
Musiikki inspiroi pukeutumistani ja toisinaan käyttäytymistäni, vaikken koskaan rockpainotteisen musiikin kulttikuva: olen siihen aivan liian nössö. Long Live Rock 'N' Roll lukee itsetehdyissä patcheissani ja painoseulassani, vaikken koskaan ole ollut rokkari elämäntyyliltäni. Päihteitä ei muun muassa tule nykyisin harrastettua juuri ollenkaan... Kysymyksenä voisin kysyä, että minne jäi jatkuva keikoilla ravaaminen, avattu alkoholitölkki ja joka viikonloppuinen rokkikrapula heräten ties mistä? Suomessa en tavoita 70-luvun psykedeliaa tai 80-luvun rokkimenoa, mutta olen tyytynyt omaan tyyliini.
Päätän siis kirjoittaa rockin ilosanomasta ehkä toisinaan! Siitä osaan ja jaksan jauhaa loputtomiin, vertailla yhtyeitä ja musiikkivideoita sekä ulkomusiikillisia seikkoja.
Rockiin, roketirolliin ja rokkiin kuuluu rankka elämä ja kuolema. Ulkomusiikilliset seikat ovat myös useimmiten hyvin tärkeitä, niin ainakin yhtyeellä tai oikeastaan yhdellä miehellä ja hänen taustayhtyeellään. Bändi ja ikoni, jotka tunnetaan nykypäivänä glam rockin lippulaivana: T. Rex, alunperin Tyrannosaurus Rex. Kun aloin kliseisesti sanottuna kuuntelemaan rockmusiikkia, kuuntelin ensimmäisenä mm. Hanoi Rocksia, Mötley Crüeta ja Cinderellaa, jotka ilkeästi liputetaan <tukkahevin> alle, vaikka erityisesti Hanoi Rocks sai vaikutteensa punkista, bluesista ja vanhasta glam rock -menosta. Päätin kerran kurkata, mitä 60- ja 70-luvuilla tapahtuikaan, kun käsiini osui sen ajan purkkapoppia soitelleet Sweet ja Slade ja punkimpi New York Dolls sekä tietysti David Bowie. Tyrannosaurus Rexin levyä ei Lieksan kirjastosta edes löytynyt, mutta onneksi internetin aikakaudella pystyin kuulemaan ensimmäisenä kappaleen 20th Century Boy.
Glam Rock on oikeastaan hyvin laaja ja ensimmäiset glam rock -yhtyeet olivat lähempänä poppia kuin rockia, mutta ei se haittaa. Niin oli Tyrannosaurus Rexkin. Rockin ilosanomaa julistaen kerron rumasti copypasten avulla.
Marc Bolan (laulu/kitara 1967–1977)
Jack Green (kitara 1973–1974)
Steve Currie (basso 1970–1976)
Steve Peregrin Took (lyömäsoittimet 1967–1969)
Mickey Finn (lyömäsoittimet 1969–1974)
Bill Legend (rummut 1970–1974)
Davy Lutton (rummut 1974–1977)
Gloria Jones (kosketinsoittimet 1973–1977)
Telegram Sam (The Slider)
Ballrooms of Mars (The Slider)
Dreamy Lady (Futuristic Dragon)
Cosmic Dancer (Electric Warrior)
(pakko laittaa pätkä Billy Elliotista, paras elokuva)
Seagull Woman (T. Rex)
Levyistä kokonaisuutena ehdottomasti paras on The Slider, jolta löytyy helmiä. mm. Telegram Sam ja Rock On,. Omia suosikkejani ovat myös Ballrooms of Mars, Baby Strang ja Mystic Lady. Huomio: ei kuitenkaan eniten klassikkoina pidettyjä
JA JULKAISEN BLOGINI?!?
Päätän siis kirjoittaa rockin ilosanomasta ehkä toisinaan! Siitä osaan ja jaksan jauhaa loputtomiin, vertailla yhtyeitä ja musiikkivideoita sekä ulkomusiikillisia seikkoja.
Rockiin, roketirolliin ja rokkiin kuuluu rankka elämä ja kuolema. Ulkomusiikilliset seikat ovat myös useimmiten hyvin tärkeitä, niin ainakin yhtyeellä tai oikeastaan yhdellä miehellä ja hänen taustayhtyeellään. Bändi ja ikoni, jotka tunnetaan nykypäivänä glam rockin lippulaivana: T. Rex, alunperin Tyrannosaurus Rex. Kun aloin kliseisesti sanottuna kuuntelemaan rockmusiikkia, kuuntelin ensimmäisenä mm. Hanoi Rocksia, Mötley Crüeta ja Cinderellaa, jotka ilkeästi liputetaan <tukkahevin> alle, vaikka erityisesti Hanoi Rocks sai vaikutteensa punkista, bluesista ja vanhasta glam rock -menosta. Päätin kerran kurkata, mitä 60- ja 70-luvuilla tapahtuikaan, kun käsiini osui sen ajan purkkapoppia soitelleet Sweet ja Slade ja punkimpi New York Dolls sekä tietysti David Bowie. Tyrannosaurus Rexin levyä ei Lieksan kirjastosta edes löytynyt, mutta onneksi internetin aikakaudella pystyin kuulemaan ensimmäisenä kappaleen 20th Century Boy.
Glam Rock on oikeastaan hyvin laaja ja ensimmäiset glam rock -yhtyeet olivat lähempänä poppia kuin rockia, mutta ei se haittaa. Niin oli Tyrannosaurus Rexkin. Rockin ilosanomaa julistaen kerron rumasti copypasten avulla.
T. Rex (aiemmin Tyrannosaurus Rex) oli brittiläinen glam rock -yhtye. Yhtyeen perusti vuonna 1967 nimellä Tyrannosaurus Rex Marc Bolan (oikea nimi Mark Feld), mutta vuonna 1970 yhtye lyhensi nimensä muotoon T. Rex. Yhtye oli suosionsa huipulla vuosina 1971–1973. Yhtye hajosi vuonna 1977, jolloin laulusolisti Marc Bolan kuoli auto-onnettomuudessa Richmondissa.
Yhtyeen musiikilliseksi genreksi sanotaan alun alkaen psykedeelinen folk rock, jonka jälkeen perinteisempi rock ja pop.
Marc Bolan on suuri musiikillinen ikoni, jonka perintö ja musiikki elävät yhä. Kuoli tietenkin rankan kaavan mukaan, ei kuitenkaan rankkaan elämään, vaikka sitä hänkin maistoi aivan kuten monet muutkin. Hän eli kuitenkin yllättävän "vanhaksi" eli muutaman päivän vaille 40-vuotiaana eikä kuollut golden age of rock'n'rolliin, 27-vuotiaana.
Aamuisin voin näyttää järkyttävältä mm. eiliset meikit päässä. Yöpaitana Marc Bolan kuitenkin suojelee. Ostin erään upean anthology-triplan Anttilasta suunnilleen vuosi sitten ja melkein pelkästään siksi, että mukana tuli suuri ja hieno Marc Bolan & T. Rex -t-paita.
Discografia
Tyrannosaurus Rex
- My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows (1968
- Prophets, Seers & Sages the Angels of the Ages (1968)
- Unicorn (1969)
- A Beard of Stars (1970)
T. Rex
- T. Rex (1970)
- Electric Warrior (1971)
- The Slider (1972)
- Tanx (1973)
- Zinc Alloy And The Hidden Riders Of Tomorrow (1974)
- Bolan’s Zip Gun (1975)
- Futuristic Dragon (1976)
- Dandy In the Underworld (1977)
Jäsenet
Omat suosikkikappaleeni
Dandy in the Underworld (Dandy in the Underworld)Telegram Sam (The Slider)
Ballrooms of Mars (The Slider)
Dreamy Lady (Futuristic Dragon)
Cosmic Dancer (Electric Warrior)
(pakko laittaa pätkä Billy Elliotista, paras elokuva)
Seagull Woman (T. Rex)
Levyistä kokonaisuutena ehdottomasti paras on The Slider, jolta löytyy helmiä. mm. Telegram Sam ja Rock On,. Omia suosikkejani ovat myös Ballrooms of Mars, Baby Strang ja Mystic Lady. Huomio: ei kuitenkaan eniten klassikkoina pidettyjä
JA JULKAISEN BLOGINI?!?
torstai 19. syyskuuta 2013
Music manic
Musiikki on ollut se minun juttuni jo kauan, vaikken ole vieläkään saanut itseäni soittamaan sen koommin kitaraa kuin koskettimiakaan, mielestäni hienoimpia soittimia, mutta ei se ole menoa haitannut. Suutani olen soitellut sen sijaan enemmänkin, ihan näin vitsinä. Jonain päivänä kun tulee olemaan aikaa ja rahaa, soittaisin mielelläni ainakin kitaraa.
Huomasin tuhlaavani eniten musiikin oheistavaraan rahaa. Onneksi tämä on syntisen hyvä asia. Music Hunterissa ja Anttilan musiikkiosastolla on tullut aika lahjakkaasti piipahdettua. Viimeaikaisia ostoksia ovat mm. olleet D-A-D:n hieno buddha-aiheinen promojuliste, kasa vanhempia Classic Rock -lehtiä sekä Helloweenia promolevyistä hihamerkkeihin. Levymessuilla Tavastialla olin jo ajatuksella, etten ostaisi kuin halpoja keräilyvinyyleitä, mutta ostettuani yhden halvan Sweetin levyn törmäsin tietenkin The Doorsiin, jota en voi vastustaa missään muodossa. Sweetin hienon Co-Co-singlen löysin onneksi vain 50 sentillä, mutta kun Sebastian Bach & Friendsin levy tuli viimeisenä ovella vastaan, oli tuhlaussessio valmis.
Huomasin tuhlaavani eniten musiikin oheistavaraan rahaa. Onneksi tämä on syntisen hyvä asia. Music Hunterissa ja Anttilan musiikkiosastolla on tullut aika lahjakkaasti piipahdettua. Viimeaikaisia ostoksia ovat mm. olleet D-A-D:n hieno buddha-aiheinen promojuliste, kasa vanhempia Classic Rock -lehtiä sekä Helloweenia promolevyistä hihamerkkeihin. Levymessuilla Tavastialla olin jo ajatuksella, etten ostaisi kuin halpoja keräilyvinyyleitä, mutta ostettuani yhden halvan Sweetin levyn törmäsin tietenkin The Doorsiin, jota en voi vastustaa missään muodossa. Sweetin hienon Co-Co-singlen löysin onneksi vain 50 sentillä, mutta kun Sebastian Bach & Friendsin levy tuli viimeisenä ovella vastaan, oli tuhlaussessio valmis.
Bändimukeja Anttilasta aamukahveille valittavaksi. Mötley Crüen, Rolling Stonesin ja Aerosmithin lisäksi juon Led Zeppelin ja Alice Cooper mukeista, muita bändimukeja- ja laseja en ikävä kyllä omista. The Doorsin lasinaluset eivät ole oikein astiakäytössä vaan makeina koristeina.
Ja heti kun saan tämän romurämän kämpän siivottua ja järjesteltyä (lue: ei ikinä), niin alan laskemaan kuinka monta musiikkiaiheista lehtileikettä ja -julistetta omistan. Kaikenlaista musiikkitavaraa siis on tullut haalittua. Ongelmana on remontti: remppamiehet helvetistä vaihtelevat asunnosta pattereita ja taidehuoneeni julisteet kaatuvat päälle, kohta vaihdetaan kaapit ja Guns N' Roses -juliste saa ainakin luvan häipyä pölyn tieltä.
Keikkoja on tullut edelleenkin kierrettyä aivan liian vähän, enää en osaa kiertää minulle mukamas myöhäisten soittoaikojen lisäksi baarikeikkoja ollenkaan, klubeillakin on hyvin vähän ollut mitään. The Flaming Sideburnsin jälkeen ei ole tullut mitään, mutta onneksi jotain on tulossa. Kavereiden ja tuttujen bändien keikoille olisi kiva mennä, mutta en saa sitäkään koskaan aikaiseksi. Kunhan saan perseeni Tikettiin, niin lähtee lähinnä Michael Monroen keikkalippu taskuun, mutta yllättäviä suomalaisia houkuttimiakin on: 22-Pistepirkko ja Parisiin Kevät. Trash Fest järjestetään jo kuudetta kertaa (itselleni se olisi mmm, kolmas vasta? tai neljäs?), jonne on ehdottomasti mentävä. Danko Jonesin keikalle olisin mielelläni ostanut lipun, mutta kun bändi ei yllättäen tulekaan Helsinkiin, en tiedä jaksanko/ehdinkö/riittävätkö rahat Tampereelle. Michael Monroen keissi Tampereella nimittäin houkuttaa tuhlailemaan ja minähän en ikinä kieltäydy Michael Monroesta. En mistään hinnasta.
Levylautasella pitäisi kuunnella enemmän levyjä eikä biisejä Spotifyn soittolistoilta, kuten huomaa lipsuneeni aika pahasti lähinnä siksi, etten ole enää tietokoneella juurikaan vaan kuuntelen kaiken musiikin jatkuvan liikkeelläoloni takia kännykälläni.
Nyt uutta levykuunneltavaa:
Michael Monroe - Horns and Halos
Franz Ferdinand - Right Thoghts, Right Words, Right Action
Depeche Mode - Delta Machine
Kesältä tuttuja repeatilla soivia levyjä ovat Queens of the Agen ...Like a Clockwork sekä Helloweenin Straight Out of Hell.
Levykauppa Äx on mahtava ja QOTSA:n uutukainen löytyi sieltä halvimmalla. Siitä siis vain tuhlailemaan taas lisää.
perjantai 13. syyskuuta 2013
Viikon hittilista by MarjutB + music challenge!
The Doors – Love Me Two Times
The Doors tuntuu aina violetilta.
Hanoi Rocks – Malibu Beach Nightmare
T. Rex – Telegram Sam
The Hellacopters – Baby Borderline
The Hellacopters – Throw Away Heroes
Zen Café – Aamuisin
Helloween – Future World
The Doors tuntuu aina violetilta.
Hanoi Rocks – Malibu Beach Nightmare
T. Rex – Telegram Sam
The Hellacopters – Baby Borderline
The Hellacopters – Throw Away Heroes
Zen Café – Aamuisin
Helloween – Future World
Day 24: A song that you want to play at your funeral
Uriah Heep - Lady in Black
She came to me one morning, one lonely Sunday morning
Her long hair flowing in the mid-winter wind
I know not how she found me, for in darkness I was walking
And destruction lay around me, from a fight I could not win
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH ahh ahh AHH ahh
She asked me name my foe then, I said the need within some men
To fight and kill their brothers, without thought of love or God
And I begged her give me horses to trample down my enemy
So eager was my passion to devour this waste of life
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH Aahh ahh AHH ahh
But she wouldn't think of battle that, reduces men to animals
So easy to begin and yet impossible to end
For she the mother of all men, had counceled me so wisely that
I feared to walk alone again and asked if she would stay Áhh Ahh
AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH ahh ahh AHH ahh
Oh lady lend your hand I cried, oh let me rest here at your side
Have faith and trust in me she said, and filled my heart with life
There is no strenght in numbers, have no such misconception
But when you need me be assured I won't be far away
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh....AHHH ahh ahh AHH ahh
Thus having spoke she turned away, and 'though I found no words to say
I stood and watched until I saw her black cloak disappear
My labour is no easier but now I know I'm not alone
I find new heart each time I think upon that windy day
And if one day she comes to you, drink deeply from her words so wise
Take courage from her as your prize and say hello for me
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh
AHH ahh--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(1) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(2) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(3) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh Ahh ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
Her long hair flowing in the mid-winter wind
I know not how she found me, for in darkness I was walking
And destruction lay around me, from a fight I could not win
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH ahh ahh AHH ahh
She asked me name my foe then, I said the need within some men
To fight and kill their brothers, without thought of love or God
And I begged her give me horses to trample down my enemy
So eager was my passion to devour this waste of life
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH Aahh ahh AHH ahh
But she wouldn't think of battle that, reduces men to animals
So easy to begin and yet impossible to end
For she the mother of all men, had counceled me so wisely that
I feared to walk alone again and asked if she would stay Áhh Ahh
AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH ahh ahh AHH ahh
Oh lady lend your hand I cried, oh let me rest here at your side
Have faith and trust in me she said, and filled my heart with life
There is no strenght in numbers, have no such misconception
But when you need me be assured I won't be far away
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh....AHHH ahh ahh AHH ahh
Thus having spoke she turned away, and 'though I found no words to say
I stood and watched until I saw her black cloak disappear
My labour is no easier but now I know I'm not alone
I find new heart each time I think upon that windy day
And if one day she comes to you, drink deeply from her words so wise
Take courage from her as your prize and say hello for me
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh
AHH ahh--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(1) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(2) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(3) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh Ahh ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Perfect weekend alone
Pieniä onnellisuuden hetkiä on havaittavissa elämässäni, joita olenkin odotellut tässä tämän tästä. Odotellut? Kyllä, antanut aikaa, päättänyt, että kyllä tämä tästä ajan kanssa eikä enää "kaikki mulle heti" -asennetta. Siis: saan vielä sen unelmien työpaikan, selviän päivä kerrallani, pääsen yli liiasta paahtamis- ja muista henkilökohtaisista ongelmistani, stressaan vähemmän siivoamisesta, selviän yli alkavan putki- ja patteriremontin ja niin edelleen. En ehdi mitenkään saada tuhansia tavaroitani määräaikaan mennessä, mikä ylistressaa. Onneksi en ole enää niin stressaantunut, hullu liikaa sumppia nauttinut mol.fi:n sivuja jahtaava ad/hd-katti näin kirjaimellisesti. Elämäni tuskaisimmat kuukaudet olivat viime syksynä noin vuosi sitten ja päättyivät aika paljon kevääseen. Olin työtön, laihtunut lähes puolet entisestä (ja tämän takia ihmiset luulevat, että laihdutan yhä) elopainostani aivan väärällä tavalla ja liikuin liikaa. Jossain vaiheessa aloin heräillä öisin sekä nukkua huonommin, en enää ehtinyt piirrellä, lukea ja harrastaa mitään ennen mieluisia pieniä juttuja kuten ennen. Musiikki ja kiinnostus mm. furbyihin, käsitöihin ja piirtelemiseen ei ollut enää pääosissa.
Eilen illalla hommailin kaikenlaista ehkä turhan paljon ja yöuneni menivät sitten hieman askarteluiden takia, mutta tuunailin ihania bokseja. Ainakin on laatikoita kaikenlaiseen pakkailuun.
Tänä viikonloppuna on aika antaa itselleen armoa, jota minulle toivotaan töissä asti. Armoa ja aikaa itselleni. Joskus minun oli pakko nähdä ystäviä ja kavereita, vetää pää täyteen viinaa joka ikinen perjantai ja lauantai maaten sunnuntait krapulassa syöden yhden pizzan per päivä. Olihan se hauskaa aikaa mutta olin tyytymätön itseeni. Nykyisin olen yllättävän tyytyväinen itseeni, olen päässyt yli pahimman perfektionismiongelmani ja voin sanoa olevani ylpeä omista saavutuksistani.
Perjantaina, hyvin levättynä ja onnistuneena lilluin illan spinning-tunnin jälkeen kauan kylpyammeessa ja luin Tolstoin Anna Kareninaa, jonka hommasin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Päivää ennen, torstaina aloitin Kustaankartanon tiloissa työväenopiston teatteriryhmässä. Ensi alkuun oli vain improvisaatioharjoituksia pienryhmissä. Meidän pieni ryhmä teki kaupan hermostuneesta kassasta näytelmän, jossa esitin hermostunutta jonossa etuilevaa teinipoikaa. Kävimme läpi elementtejä kuinka näyteltyä kehitetään ja mm. ongelmakohtiin puututtiin, hiottiin pienoisnäytelmät näin sanottuun oikeaan suuntaan. Kivoja ihmisiä vaikutti olevan, ja tulin kotiin yhtä matkaa yhden tytön kanssa, joka asuu samassa suunnassa. Tulen taatusti viihtymään, kun jatkossa olisi tarkoitus tehdä oikea näytelmä. Vihdoinkin mahdollisesti pääsen teatterin lavalle.
Something happened... ja lisää musiikkipäivityksiä tulossa.
np. The Sounds - Dance With Me
Ja kun taloyhtiömme taidekerho ei enää kokoonnu, kuinka löydän aikaa sanoa itselleni, tee nyt taidetta? Asetelmapiirrokset joka tiistai olivat todellista terapiaa.
Tänä viikonloppuna on aika antaa itselleen armoa, jota minulle toivotaan töissä asti. Armoa ja aikaa itselleni. Joskus minun oli pakko nähdä ystäviä ja kavereita, vetää pää täyteen viinaa joka ikinen perjantai ja lauantai maaten sunnuntait krapulassa syöden yhden pizzan per päivä. Olihan se hauskaa aikaa mutta olin tyytymätön itseeni. Nykyisin olen yllättävän tyytyväinen itseeni, olen päässyt yli pahimman perfektionismiongelmani ja voin sanoa olevani ylpeä omista saavutuksistani.
Perjantaina, hyvin levättynä ja onnistuneena lilluin illan spinning-tunnin jälkeen kauan kylpyammeessa ja luin Tolstoin Anna Kareninaa, jonka hommasin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Päivää ennen, torstaina aloitin Kustaankartanon tiloissa työväenopiston teatteriryhmässä. Ensi alkuun oli vain improvisaatioharjoituksia pienryhmissä. Meidän pieni ryhmä teki kaupan hermostuneesta kassasta näytelmän, jossa esitin hermostunutta jonossa etuilevaa teinipoikaa. Kävimme läpi elementtejä kuinka näyteltyä kehitetään ja mm. ongelmakohtiin puututtiin, hiottiin pienoisnäytelmät näin sanottuun oikeaan suuntaan. Kivoja ihmisiä vaikutti olevan, ja tulin kotiin yhtä matkaa yhden tytön kanssa, joka asuu samassa suunnassa. Tulen taatusti viihtymään, kun jatkossa olisi tarkoitus tehdä oikea näytelmä. Vihdoinkin mahdollisesti pääsen teatterin lavalle.
Something happened... ja lisää musiikkipäivityksiä tulossa.
np. The Sounds - Dance With Me
lauantai 7. syyskuuta 2013
Viikon hitlist by MarjutB
Risto - Discopallo
Tehosekoitin on maistunut aina eniten suomenkielisestä musiikista, mutta hyvänä kakkosena on tullut muutaman vuoden ajan Risto. Sanoitusosasto lienee oikeasti parempi, anteeksi Otto Grundströmin nerokkuudelle ja runoillekin, ja herra Risto tekee. Kunnon psykedeliaa tässä.
Queens of the Stone Age - Go With the Flow
Luulen, että nyt kun QOTSA puree erityisen hyvin, voin valita minkä vaan suosikkibiisikseni. Oli muistaakseni ensimmäinen kappale, jonka kuulin kyseiseltä yhtyeeltä. Ehkä saatan muistaa väärin, koska No One Knows on varmasti vielä tunnetumpi, mutta kun lukioaikoina selailin paikallisen kirjaston levyhyllyä, osui kerran sattumanvaraisesti Songs for the Deaf käsiini.
Queens of the Stone Age - Fairweather Friends
Viimeisimmän levyn ...Like a Clockworkin jännimpiä biisejä. Kun kuuntelen tätä, ajattelen vähän ristiriitaisesti ystäviäni, ystävyyttä ja kaikkea. Olen palannut siihen lukioaikaani QOTSA:n kanssa: olen paljon yksin. Omistan kappaleen parhaimmalle ystävälleni Roosalle.
T. Rex - Telegram SamI Heart Marc Bolan.
The Hellacopters - Baby Borderline
I Heart The Hellacopters.
Dingo - Aino
Jäi vahingossa yksi ilta soimaan repeatilla.
The Clash - Koka Kola
Jännä biisi.
Siinäpä kuunneltavaa!
Töissä on pyörinyt Spotifylla jos jonkinlaista sekalaista musiikkia. Pitkästä aikaa tekee mieli kuunnella vanhoja suosikkeja kuten Kate Bushia, The Doorsia ja The Clashia. Uudet tuttavuudet ja ug-puolella olisi varsin tervetullutta, mutta kun tuo perusmainstream taas jyrää. Harmi.
Tehosekoitin on maistunut aina eniten suomenkielisestä musiikista, mutta hyvänä kakkosena on tullut muutaman vuoden ajan Risto. Sanoitusosasto lienee oikeasti parempi, anteeksi Otto Grundströmin nerokkuudelle ja runoillekin, ja herra Risto tekee. Kunnon psykedeliaa tässä.
Queens of the Stone Age - Go With the Flow
Luulen, että nyt kun QOTSA puree erityisen hyvin, voin valita minkä vaan suosikkibiisikseni. Oli muistaakseni ensimmäinen kappale, jonka kuulin kyseiseltä yhtyeeltä. Ehkä saatan muistaa väärin, koska No One Knows on varmasti vielä tunnetumpi, mutta kun lukioaikoina selailin paikallisen kirjaston levyhyllyä, osui kerran sattumanvaraisesti Songs for the Deaf käsiini.
Queens of the Stone Age - Fairweather Friends
Viimeisimmän levyn ...Like a Clockworkin jännimpiä biisejä. Kun kuuntelen tätä, ajattelen vähän ristiriitaisesti ystäviäni, ystävyyttä ja kaikkea. Olen palannut siihen lukioaikaani QOTSA:n kanssa: olen paljon yksin. Omistan kappaleen parhaimmalle ystävälleni Roosalle.
T. Rex - Telegram SamI Heart Marc Bolan.
The Hellacopters - Baby Borderline
I Heart The Hellacopters.
Dingo - Aino
Jäi vahingossa yksi ilta soimaan repeatilla.
The Clash - Koka Kola
Jännä biisi.
Siinäpä kuunneltavaa!
Töissä on pyörinyt Spotifylla jos jonkinlaista sekalaista musiikkia. Pitkästä aikaa tekee mieli kuunnella vanhoja suosikkeja kuten Kate Bushia, The Doorsia ja The Clashia. Uudet tuttavuudet ja ug-puolella olisi varsin tervetullutta, mutta kun tuo perusmainstream taas jyrää. Harmi.
tiistai 3. syyskuuta 2013
Summer is gone
Lempivuodenaikani kesä on virallisesti ohi mutta säät ovat olleet hyvät ja syksystä on tulossa kuulemma harvinaisen lämmin. Kesän viimeinen viikonloppu oli oikein kiva. Kesä oli erilainen kuin muut kesät tähän mennessä. Opin paljon uutta, kehitin itsessäni vanhaa, sähläsin ja säädin, mutta myös rentouduin. Ensimmäinen kesä, jolloin en enää ollut pussikaljoittelemassa puistossa tai sitten runotyttönä mököttämässä mökillä, jollainen olin kouluajan asuessani Lieksassa.
Täytin kriittisen iän 25 vuotta elokuun 20. päivä. Siirryin työvoimatoimistossa ja papereissa nuorista aikuisiin. Olenko aikuinen? Olenko kypsä? Sitä voin pohtia.
Ostin ensimmäistä kertaa Spotify Premiumin, koska halusin uuteen Samsung-puhelimeeni musiikkiominaisuuden. Enää en omista mp3-soitinta tai iPodia. Hieman nolo juttu musiikkifaniksi ja -keräilijäksi ilmoittautuvalle. Muutenkin Spotifyn voisi sinänsä heittää jorpakkoon, jos mietin omia musiikillisia arvostuksen kohteitani ja sitä, että haluan fyysisen levyn kansitaiteineen ja papereineen. Olen kuitenkin tosiaan laiskistunut nykyteknologian myötä enkä saa siis laskettua levyjeni määrää ja vaikea laittaa kaikkea tietokoneelleni. Olen liikkeellä koko ajan ja kuuntelen musiikkini tietokoneelta, tässä koneella en muuten niin hirveästi enää notkukaan. TULOS: kä ytän Spotifyta ja tutustun musiikkiin sitä kautta.
Spotifyn mukaan soitetuimmat vuoden levyt minulla ovat Helloweenin Straight Out of Hell ja Queens of the Stone Agen ...Like a Clockwork. Kumpaakin olen luukuttanut nyt kesällä ahkerasti. Muuten on mennyt hyvin yksittäisillä biiseillä ja artisteilla, joita tekee mieli kuunnella. Mm. Guns N' Roses, The Black Crowes, Michael Monroe, D-A-D ja Melody Club lienevät korkeimmilla listoillani.
Helloween on mielestäni onnistunut hyvin levyllään ja nyt itselleni iski heti ensi kuulemalta toisin kuin yhtyeen kaksi edellistä levyä. Deriksessä ei minulle ole mitään vikaa ja hänen vahva laulunsa on jo yksi syy kuunnella levy läpi. Aika syntikkapainotteista musiikkia on, odotin jotenkin vähemmän syntikoita, muttei se haittaa. Parhaimmat kappaleet ovat ainakin nimikko, Live Now! Asshole ja mukava avausraita Nabataea.
QOTSA taas on uudempaa polvea ja ns. stonerrockiksi kutsuttua musiikkia, vaikken itse niinkään ole pistänyt tuohon luokkaan
The Flaming Sideburnsin juhlakeikka Tavastialla ja törkeä rahantuhlauspäivä.
Roosa päätti ottaa vapaata äitiydestä ja minä, no, treeneistä mutten töistä. Koko sujui töissä aika mutkikkaasti välillä ollen enemmän painotöiden apurina ja kaikki joutuivat herättelemään päätäni tämän tästä. Onnistuin ruokatunnillakin melkein unotamaan mitä söin, vaikka kerrankin siellä oli kökköruoan sijasta täysjyväriisiä kiinalaisella sweet & sour -kastikkeella. Onnistuin heittämään vielä puhelimen laturin kotiin, joten jouduin piipahtamaan töiden jälkeen umpikiireessä Roosan hätistellessä jo keskustaan ostamaan lippua.
Shoppailusuuntaukset osuivat Tiketin jälkeen Levykauppa Äxään, Keltaiseen Jäänsärkijään, Glitteriin ja Cybershopiin. Glitter on harmikseni lopettamassa ja ostimme melkein samanlaiset kengät, minä mustat ja Roosa ruskeat. Sellainen " The Sweet 70's glam rock" -tyyli voisi olla kyseessä. Cyberissä päätimme hommata kantiskortit sekä samanlaiset The Velvet Underground -laukut, minä tosin ns. banaanilevyn kannen mukaan ei-oikean mustan ja Roosa oikean valkoisen.
Levyostoksina oli mm. The Clashia, Johnny Thundersia, Diamond Dogsia, Hardcore Superstaria.
Päivällisen halusin syödä tuttuun tapaani Foorumin pohjakerroksessa suosikkiraflassani, Habibi Cuisinessa. Tällä kertaa ei mennyt falafelia, tofua tai lohisalaattia lohkoperunoilla vaan kana-avokadosalaatti couscousilla. "Tehotuotetun lihan huonolla omatunnolla" -Marjut iski siis viimein. Kuvut täynnä tai vähemmän täynnä menimme istuskelemaan rauhassa ensin Ilvekseen ja sitten Tavastialle. Minulla ilta meni kyllä kokiksen voimin ja iloliemiin ei tullut koskettua.
np. The Clash - Rock the Cashbah
Täytin kriittisen iän 25 vuotta elokuun 20. päivä. Siirryin työvoimatoimistossa ja papereissa nuorista aikuisiin. Olenko aikuinen? Olenko kypsä? Sitä voin pohtia.
Ostin ensimmäistä kertaa Spotify Premiumin, koska halusin uuteen Samsung-puhelimeeni musiikkiominaisuuden. Enää en omista mp3-soitinta tai iPodia. Hieman nolo juttu musiikkifaniksi ja -keräilijäksi ilmoittautuvalle. Muutenkin Spotifyn voisi sinänsä heittää jorpakkoon, jos mietin omia musiikillisia arvostuksen kohteitani ja sitä, että haluan fyysisen levyn kansitaiteineen ja papereineen. Olen kuitenkin tosiaan laiskistunut nykyteknologian myötä enkä saa siis laskettua levyjeni määrää ja vaikea laittaa kaikkea tietokoneelleni. Olen liikkeellä koko ajan ja kuuntelen musiikkini tietokoneelta, tässä koneella en muuten niin hirveästi enää notkukaan. TULOS: kä ytän Spotifyta ja tutustun musiikkiin sitä kautta.
Spotifyn mukaan soitetuimmat vuoden levyt minulla ovat Helloweenin Straight Out of Hell ja Queens of the Stone Agen ...Like a Clockwork. Kumpaakin olen luukuttanut nyt kesällä ahkerasti. Muuten on mennyt hyvin yksittäisillä biiseillä ja artisteilla, joita tekee mieli kuunnella. Mm. Guns N' Roses, The Black Crowes, Michael Monroe, D-A-D ja Melody Club lienevät korkeimmilla listoillani.
Helloween on mielestäni onnistunut hyvin levyllään ja nyt itselleni iski heti ensi kuulemalta toisin kuin yhtyeen kaksi edellistä levyä. Deriksessä ei minulle ole mitään vikaa ja hänen vahva laulunsa on jo yksi syy kuunnella levy läpi. Aika syntikkapainotteista musiikkia on, odotin jotenkin vähemmän syntikoita, muttei se haittaa. Parhaimmat kappaleet ovat ainakin nimikko, Live Now! Asshole ja mukava avausraita Nabataea.
QOTSA taas on uudempaa polvea ja ns. stonerrockiksi kutsuttua musiikkia, vaikken itse niinkään ole pistänyt tuohon luokkaan
Tässä tärppejä viimeisistä päivistä:
The Flaming Sideburnsin juhlakeikka Tavastialla ja törkeä rahantuhlauspäivä.
Roosa päätti ottaa vapaata äitiydestä ja minä, no, treeneistä mutten töistä. Koko sujui töissä aika mutkikkaasti välillä ollen enemmän painotöiden apurina ja kaikki joutuivat herättelemään päätäni tämän tästä. Onnistuin ruokatunnillakin melkein unotamaan mitä söin, vaikka kerrankin siellä oli kökköruoan sijasta täysjyväriisiä kiinalaisella sweet & sour -kastikkeella. Onnistuin heittämään vielä puhelimen laturin kotiin, joten jouduin piipahtamaan töiden jälkeen umpikiireessä Roosan hätistellessä jo keskustaan ostamaan lippua.
Shoppailusuuntaukset osuivat Tiketin jälkeen Levykauppa Äxään, Keltaiseen Jäänsärkijään, Glitteriin ja Cybershopiin. Glitter on harmikseni lopettamassa ja ostimme melkein samanlaiset kengät, minä mustat ja Roosa ruskeat. Sellainen " The Sweet 70's glam rock" -tyyli voisi olla kyseessä. Cyberissä päätimme hommata kantiskortit sekä samanlaiset The Velvet Underground -laukut, minä tosin ns. banaanilevyn kannen mukaan ei-oikean mustan ja Roosa oikean valkoisen.
Levyostoksina oli mm. The Clashia, Johnny Thundersia, Diamond Dogsia, Hardcore Superstaria.
Päivällisen halusin syödä tuttuun tapaani Foorumin pohjakerroksessa suosikkiraflassani, Habibi Cuisinessa. Tällä kertaa ei mennyt falafelia, tofua tai lohisalaattia lohkoperunoilla vaan kana-avokadosalaatti couscousilla. "Tehotuotetun lihan huonolla omatunnolla" -Marjut iski siis viimein. Kuvut täynnä tai vähemmän täynnä menimme istuskelemaan rauhassa ensin Ilvekseen ja sitten Tavastialle. Minulla ilta meni kyllä kokiksen voimin ja iloliemiin ei tullut koskettua.
Sitten alkoi näin sanottu juhlakeikka Fleimareilta!
Ja ne soittavat.
Lauantai oli siivouspäivä taas. Yritin selvitä tiskeistä, pyykeistä ja taidehuoneen järkkäilystä samalla kun banaanikärpäset valloittivat hedelmä- ja vihanneshyllyä. Ne purevat minua ihan hulluna. En kyllä saanut siivottua oikeasti, koska hyvä sää houkutteli ulos samoin kuin hyvän ystävän seura. Päivän tärppinä oli kaupungin siivouspäivä eli kirpputoreja ympäri kaupunkia kadulla, lahjoitettavaa ja halpaa tavaraa. Eikä kenenkään tarvitse maksaa itseään kipeäksi, ei ostajan tai myyjän (= riistohintaisia kirpparipöytiä). Parasta oli kuitenkin Korjaamon ja Töölön kirpparikierroksen jälkeen poiketa rantamaisemiin Cafe Recattaan. En ollut ikinä tiennytkään, että Helsingissä voi nauttia kahvia ja teetä hyvinkin idyllisessä paikassa.
Apetta ennen keikkaa.
And style: liivi, itse tuunattu. Mekko, vintagea. The Velvet Underground -laukku, Cybershop. Leopardihuivi, second hand. Korut, sekalaisia. Hattu, second hand (kuvassa ei näy valkoista ruusua).
Before the mission.
Eduardo on edelleenkin väärinpäin!
Keikka oli normaalia pidempi ja ehdottomasti makein näkemistäni Fleimari-keikoista. Setti oli perus yllätysbiiseillä- ja vierailla ryyditettynä. Yleisö oli aluksi suurimmaksi osaksi hidastempoinen lukuunottamatta joitakin mukana heilujia. Meni siis kuten aina yhtyeen keikalla. Loppua kohden sitten lämmettiin, aivan kuten aina ennenkin. Eniten mainostettu guest, The Hellacopters/Thunder Express/Dundertåget ym. kitaristi ja minulle suuri idoli Robert Strings Dahlqvist elvisteli kyllä aika paljon lavalla kuin mikäkin stara. Kelasin yhden keikan jälkeen juttelemaan tulleen jätkän sanoja kuinka Nicke Andersson on vaatimattomampi ja totta, itse en edes jaksanut lähteä metsästämään Stringsin perään ja kyselemään mitä herra tekee. Remu Aaltonen ja Manna olivat kiva yllätys guest -puolelta, erityisesti Remu oli tervetullut rock'n'roll-juhlaan.
np. The Clash - Rock the Cashbah
perjantai 30. elokuuta 2013
Ruuvaa, väännä, säädä, hinkkaa
Nyt ei ole kyse pelkästään Ismo Alangon kappaleesta vaan myös omasta elämästäni. Puoliksi perfektioistinen, moniongelmainen ja ikuinen säätäjä. Selviöksi: hävitän kaiken passista bussikorttiin ainakin hetkeksi, saatan kaivella kassejani keskellä katua useita minuutteja ja levitellä tavarani, hinkata puhdasta tiskiallasta vielä puhtaammaksi viisi minuuttia tai myöhästellä paikasta vaivaisen pienen ongelman takia mukanani. Ärsytän monia ihmisiä, näyn ja kuulun kyllä. Katsokaa vaikka, kun aina viisisataa kassia mukanani. Viime viikolla säätöjeni takia onnistuin pudottamaan kotiavaimeni, tulemaan myöhässä useana päivänä töihin ja .
Minun elämäni ovat musiikki ja satunnnainen (huono) askartelu sekä suttuvihkoihin piirteleminen, mutta ongelmat ja liiallinen liikkuminen sekä pakko-oireinen siivoamisen tarve ovat varjostaneet elämäni. Käytän viimeiset roposeni turhiin asioihin, mutta kukapa ei? Shoppailu on ollut terapiaa, mutta kuinka annan itselleni aikaa piirrellä ja maalata sekä lukea hyviä romaaneja, kuten ennen?
Olen rauhoittunut suunnattomasti, mutta olen vähäunisten öidenkin jälkeen kuin liikaa sumppia juonut ad/hd-katti. Huudan, olen ylienerginen ja yliampuva, vaikka haluaisin olla rauhallinen ja toipua kuluttavasta työstäni ja rankoista liikuntaharrastuksistani. Olen sellainen ollut aina räjähtävä, ylipursuava, näyttävä ja ihan hullu. Monet, jotka eivät tunne minua, säikähtävät ja pelkäävät käytöstäni. En tahallani puhu paljon itsestäni, olen pohjimmiltani epävakaa ja itsevihainen monen muun suomalaisen tapaan, mutta suuni laulaa yleensä sivu suun turhia asioita. Hiljaisuuttakin joudun opettelemaan.
No, ongelmista pääsee pikkuhiljaa eroon ja minullakin on ollut kohtuullisen hyviä päiviä ja viikkoja. Uusixin työ on antanut minulle paljon ja antanut aikaa rauhoittua, keskittyä ja kuunnella itseäni. Tässä vaiheessa haluaisin jo järkevää kokopäiväistä palkkatyötä, mutta aika antaa sen jossain vaiheessa toivottavasti. Pitää kirjoitella ja päivitellä CV:tä, tehdä tuhansia hakemuksia ja oppia olemaan kunnollinen kansalainen.
Persoonaa minulla riittää kuten monella muulla, lahjojakin jonkin verran. Haluan painaa kangasta ja kämppäni siistiksi. Putkiremontti tulee pian, joudun jättämään 50 neliötä ja taidehuoneeni pian, enkä tiedä minne ja miksi aikaa, mutta hyvääkin on tulossa: pääsen vihdoinkin ehkä näyttelemään. Maunulan teatteriryhmään torstaisin Työväenopiston kautta. Saan muutakin ajateltavaa kuin siivoamisen ja ruoanlaiton.
Now playing:
The Flaming Sideburns - Bama Lama Loo
Pian keikkaraporttia eilisestä hienosta illasta!
Minun elämäni ovat musiikki ja satunnnainen (huono) askartelu sekä suttuvihkoihin piirteleminen, mutta ongelmat ja liiallinen liikkuminen sekä pakko-oireinen siivoamisen tarve ovat varjostaneet elämäni. Käytän viimeiset roposeni turhiin asioihin, mutta kukapa ei? Shoppailu on ollut terapiaa, mutta kuinka annan itselleni aikaa piirrellä ja maalata sekä lukea hyviä romaaneja, kuten ennen?
Yhden portfolioni kannet kenties? Tarkoituksenani olisi saada joskus kuvia internetiin ja pahvikansien sisään.
Olen rauhoittunut suunnattomasti, mutta olen vähäunisten öidenkin jälkeen kuin liikaa sumppia juonut ad/hd-katti. Huudan, olen ylienerginen ja yliampuva, vaikka haluaisin olla rauhallinen ja toipua kuluttavasta työstäni ja rankoista liikuntaharrastuksistani. Olen sellainen ollut aina räjähtävä, ylipursuava, näyttävä ja ihan hullu. Monet, jotka eivät tunne minua, säikähtävät ja pelkäävät käytöstäni. En tahallani puhu paljon itsestäni, olen pohjimmiltani epävakaa ja itsevihainen monen muun suomalaisen tapaan, mutta suuni laulaa yleensä sivu suun turhia asioita. Hiljaisuuttakin joudun opettelemaan.
No, ongelmista pääsee pikkuhiljaa eroon ja minullakin on ollut kohtuullisen hyviä päiviä ja viikkoja. Uusixin työ on antanut minulle paljon ja antanut aikaa rauhoittua, keskittyä ja kuunnella itseäni. Tässä vaiheessa haluaisin jo järkevää kokopäiväistä palkkatyötä, mutta aika antaa sen jossain vaiheessa toivottavasti. Pitää kirjoitella ja päivitellä CV:tä, tehdä tuhansia hakemuksia ja oppia olemaan kunnollinen kansalainen.
Persoonaa minulla riittää kuten monella muulla, lahjojakin jonkin verran. Haluan painaa kangasta ja kämppäni siistiksi. Putkiremontti tulee pian, joudun jättämään 50 neliötä ja taidehuoneeni pian, enkä tiedä minne ja miksi aikaa, mutta hyvääkin on tulossa: pääsen vihdoinkin ehkä näyttelemään. Maunulan teatteriryhmään torstaisin Työväenopiston kautta. Saan muutakin ajateltavaa kuin siivoamisen ja ruoanlaiton.
Now playing:
The Flaming Sideburns - Bama Lama Loo
Pian keikkaraporttia eilisestä hienosta illasta!
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Furby
Lauantaipäivän Prisman shoppailushokki: FURBY IS ALIVE. Nyt on tullut uusia ja hieman erilaisia furbyja. Kyllä, bongasin leluosastolta juurikin furbyja ja tavarahamstraajana löysin myös pyyhekumi- ja kynäsetin itselleni. Nyt kelpaa piirrellä.
En tiedä milloin aloin kiinnostua toden teolla furbyista, noista ihmeellisistä leluista. Keräilemään aloin furbyja suunnilleen vuonna 2009 kun muutin pois kotoa ja Helsingin kirpputorit pääsivät himohamstraajan käsille. Itä-Suomesta oli vaikea löytää kirpputoreilta furbyja aikaan, jolloin nämä tuntuivat häviävän ja kuolevan, joskin myöhemmin äiti on ostanut minulle kotikylän kierrätyskeskuksesta puhuvia pattereilla toimivia furbyja jopa kaksi kappaletta!
Nyt nämä otukset siis tuntuvat tulleen takaisin uudennäköisinä, ihan kivassa kuosissa! Kerran aiemmin, noin 2005 oli eräs furbyjen ulkoasu, joka minua ei taas miellyttänyt. Pöllömäisyys on onneksi ollut aina esillä, mikä sopii minulle. Joidenkin mielestä furbyt ovat pelottavia pöllöjä, Riiviöt-leffan Gremlinsejä, epämääräisiä olioita tai muita vastaavia muistuttavia lasten painajaisia. Minä kuitenkin pidän niistä ja minulla on ollut kova kiintymyssessio menneinä vuosina.
11-vuotiaana, viidennellä luokalla sain ensimmäisen nykyisi nuhjaantuneen furbyni, Mollon. Olin jo silloin hieman liikaakin yli leikki-iän, en siis pieni leluilla leikkivä lapsi. Olin noin 12-vuotias kun minulla oli ensimmäinen kiintymyssessio furbyihin. Äitini käski, että en samaistuisi noihin.
"Furby on vuonna 1998 myyntiin tullut karvainen lelu/robotti, joka muistuttaa ulkonäöltään hieman pöllöä. Furbylla on isot, lepakkomaiset korvat ja linnun jalat. Minkäänlaisia siipiä tai käsiä Furbylla ei ole.
2005 tuli uudistettuaja ja entistä kehittyneempiä Furbyja, jotka osasivat mm. tunnistaa ääntä.
Furby.comin mukaan uusi Furby-mallisto tulee markkinoille syyskuussa 2012."
En tiedä milloin aloin kiinnostua toden teolla furbyista, noista ihmeellisistä leluista. Keräilemään aloin furbyja suunnilleen vuonna 2009 kun muutin pois kotoa ja Helsingin kirpputorit pääsivät himohamstraajan käsille. Itä-Suomesta oli vaikea löytää kirpputoreilta furbyja aikaan, jolloin nämä tuntuivat häviävän ja kuolevan, joskin myöhemmin äiti on ostanut minulle kotikylän kierrätyskeskuksesta puhuvia pattereilla toimivia furbyja jopa kaksi kappaletta!
Nyt nämä otukset siis tuntuvat tulleen takaisin uudennäköisinä, ihan kivassa kuosissa! Kerran aiemmin, noin 2005 oli eräs furbyjen ulkoasu, joka minua ei taas miellyttänyt. Pöllömäisyys on onneksi ollut aina esillä, mikä sopii minulle. Joidenkin mielestä furbyt ovat pelottavia pöllöjä, Riiviöt-leffan Gremlinsejä, epämääräisiä olioita tai muita vastaavia muistuttavia lasten painajaisia. Minä kuitenkin pidän niistä ja minulla on ollut kova kiintymyssessio menneinä vuosina.
11-vuotiaana, viidennellä luokalla sain ensimmäisen nykyisi nuhjaantuneen furbyni, Mollon. Olin jo silloin hieman liikaakin yli leikki-iän, en siis pieni leluilla leikkivä lapsi. Olin noin 12-vuotias kun minulla oli ensimmäinen kiintymyssessio furbyihin. Äitini käski, että en samaistuisi noihin.
"Furby on vuonna 1998 myyntiin tullut karvainen lelu/robotti, joka muistuttaa ulkonäöltään hieman pöllöä. Furbylla on isot, lepakkomaiset korvat ja linnun jalat. Minkäänlaisia siipiä tai käsiä Furbylla ei ole.
2005 tuli uudistettuaja ja entistä kehittyneempiä Furbyja, jotka osasivat mm. tunnistaa ääntä.
Furby.comin mukaan uusi Furby-mallisto tulee markkinoille syyskuussa 2012."
lauantai 17. elokuuta 2013
Musiikkia!
Töissä soivat Spotifyn soittolistat ja radio, joista suosittelemme ja epäsuosittelemme toisillemme taustamusiikiksi kaikenlaista musiikkia. Olen ikuisena suunsoittajana aina jakamassa mielipiteitäni ja kertomalla omasta suosikkimusiikkistani. Innostuin esimerkiksi elektronisesta popista, jazzista, goottirockista ja muusta vaihtelevasta kiitos työkavereiden. Mm. Blue Foundation on kiva uusi tuttavuus ainakin joidenkin biisien osalta. Jos joku Spotifyn radio ei soi, minä tuuttaan sieltä kaikkea Franz Ferdinandista Röyksoppin kautta Queens of the Stone Ageen, unohtamatta Long Live Rock 'N' Rollin sääntöjä: 70- ja 80-luvun rockmusiikkia.
Viime aikoina olen pyörittänyt parin viikon takaisen Kuopiorockin takia Helloweenin viimeisintä levyä. Yhtyeen pitkäaikainen laulaja Andi Deris jakaa mielipiteet, mutta minulle hänen aikainen tuotantonsa iskee juurikin rouhean äänen ja hyvin istutetun muun taustamusiikin takia. Uusin levy on kieltämättä hyvin synavoittoinen power metalin henkeen, mikä toimii minulle ainakin ajoittain. Kaksi edellistä levyä eivät kuitenkaan mielestäni ole olleet niin kummoisia ja juhlapainokseksi tehty ns. humppalevy eli vanhojen biisien uudet versiot ovat vähän siinä ja siinä menevätkö vai eivätkö ne. Nyt viimeisin levy Straight Out of Hell on ihan nappiosuma, varsinkin nimibiisit, huvittava Asshole sekä peruskikkelitiluttelu Live Now! iskevät kuin nyrkki silmään.
Kesän mittaan ennen hulluna keikkahirmuna ei ole tullut ravattua oikeastaan missään, tosiaan ainoastaan Rock the Beachissa, Ilosaarirockissa ja Kuopiorockissa ja klubikeikkana D-A-D Tavastialla. Onneksi elokuun lopussa eli ihan pian soittaa myös yksi hyvä suomalainen yhtye, The Flaming Sideburns eli Fleimarit Tavastialla juhlakeikan. Yhtyehän on ns. tiettyjen piirien musiikkia, koko kansa ei siis tiedä Fleimareita, mutta muusikot ovat hyviä, kokeneita ja ammattimaisia. Livemeininki on maistunut ja olen käynyt katsomassa joitain keikkoja pienemmillä klubeilla ja baarissa, joskin Tavastialla en ikinä. Juhlakeikasta sen verran Eniten innostuin tuosta special guest -listasta, koska mukana pitäisi olla muun muassa Robert "Strings" (tai ruåtsalaisittain Strängen) Dahlqvist, joka on soitellut kitaraa ainakin The Hellacoptersissa. Niin, kyseinen bändihän on minulle se the number one D-A-D:n kanssa. Innolla odotamme rakkaan avecini Roosan kanssa keikkaa!
Spotifyn soittolista, en tiedä linkkien toimivuudesta, niin jotain uusia ja vanhoja suosikkibiisejäni!
Nyt on tullut kuunneltua myös Franz Ferdinandia, Manic Street Preachersia ja Melody Clubia paljon, eli ei niin rock'n'roll ja hevituuttausta. Innostuin myös uudelleen Depeche Moden vanhojen setien musiikista. Mitähän mainstreamin ulkopuolista musiikkia keksisin kuunnella?
Viime aikoina olen pyörittänyt parin viikon takaisen Kuopiorockin takia Helloweenin viimeisintä levyä. Yhtyeen pitkäaikainen laulaja Andi Deris jakaa mielipiteet, mutta minulle hänen aikainen tuotantonsa iskee juurikin rouhean äänen ja hyvin istutetun muun taustamusiikin takia. Uusin levy on kieltämättä hyvin synavoittoinen power metalin henkeen, mikä toimii minulle ainakin ajoittain. Kaksi edellistä levyä eivät kuitenkaan mielestäni ole olleet niin kummoisia ja juhlapainokseksi tehty ns. humppalevy eli vanhojen biisien uudet versiot ovat vähän siinä ja siinä menevätkö vai eivätkö ne. Nyt viimeisin levy Straight Out of Hell on ihan nappiosuma, varsinkin nimibiisit, huvittava Asshole sekä peruskikkelitiluttelu Live Now! iskevät kuin nyrkki silmään.
Helloweenin kitaristit Sascha Gerstner ja Michael Weikath Kuopiorockissa.
Kesän mittaan ennen hulluna keikkahirmuna ei ole tullut ravattua oikeastaan missään, tosiaan ainoastaan Rock the Beachissa, Ilosaarirockissa ja Kuopiorockissa ja klubikeikkana D-A-D Tavastialla. Onneksi elokuun lopussa eli ihan pian soittaa myös yksi hyvä suomalainen yhtye, The Flaming Sideburns eli Fleimarit Tavastialla juhlakeikan. Yhtyehän on ns. tiettyjen piirien musiikkia, koko kansa ei siis tiedä Fleimareita, mutta muusikot ovat hyviä, kokeneita ja ammattimaisia. Livemeininki on maistunut ja olen käynyt katsomassa joitain keikkoja pienemmillä klubeilla ja baarissa, joskin Tavastialla en ikinä. Juhlakeikasta sen verran Eniten innostuin tuosta special guest -listasta, koska mukana pitäisi olla muun muassa Robert "Strings" (tai ruåtsalaisittain Strängen) Dahlqvist, joka on soitellut kitaraa ainakin The Hellacoptersissa. Niin, kyseinen bändihän on minulle se the number one D-A-D:n kanssa. Innolla odotamme rakkaan avecini Roosan kanssa keikkaa!
Fleimarit Semifinalissa joskus vuonna yks ja kaksi. Kuva halusi taas välttämättä olla väärin, vaikka käänninkin sen. :) Eduardo toimii silti miten päin vain.
Spotifyn soittolista, en tiedä linkkien toimivuudesta, niin jotain uusia ja vanhoja suosikkibiisejäni!
Suosikkibiisejäni kesän 2013 aikana ovat olleet mm.
Michael Monroe - Ballad of the Lower East Side
Guns N' Roses - My Michelle
Hanoi Rocks - Highwired
The Black Crowes - Soul Singing
The Black Crowes - Go Faster
D-A-D - We All Fall Down
Queens of the Stone Age - If I Had a Tail
Queens of the Stone Age - Keep Your Eyes Peeled
Helloween - Straight Out of Hell
Helloween - Asshole
D-A-D - Grow or Pay
Nyt on tullut kuunneltua myös Franz Ferdinandia, Manic Street Preachersia ja Melody Clubia paljon, eli ei niin rock'n'roll ja hevituuttausta. Innostuin myös uudelleen Depeche Moden vanhojen setien musiikista. Mitähän mainstreamin ulkopuolista musiikkia keksisin kuunnella?
tiistai 30. heinäkuuta 2013
I wish I sleeping my day away
Toinen työviikko takana kesätauon jälkeen ja lepäämätön olo jatkuu. Valoisa sää pitää pintansa. Olen unihäiröinen liiallisen paahtamisen takia, mutta toisinaan osaan ja saan nukuttua hyvin. Pärjään ihmeellisen vähällä unella moneen muuhun verrattuna. Viime yönä luontäiti taas kuitenkin herätti turhan aikaisin, en osaa oikein nukkua valoisalla. Vaikka menisin nukkumaan kahdelta kymmenen tai yhdentoista sijasta uneni loppuvat viiden kuuden aikaan ja herään ainakin kerran yössä.
Niin, liikaa liikuntaa ja tekemistä taas. Sunnuntaina olin aika siivota, siivota ja siivota - ja homma jatkuu vielä tänäkin päivänä. Äiti ja Aleksi tulivat kylään eilen ja kämpän piti mielestäni olla edustuskunnossa, vaikka se ei olekaan. Harrastukseni on nimittäin ikuinen siivoaminen ja kämpän järjesteleminen. En saa rauhaa, jos tiskit ovat paskasti. Tosin kaksioni taide- ja tuunaushuone, entinen makuuhuoneeni, on ikuinen romukasa ja kaikki väreistä, koruista ja säilytetyistä laatikoista ovat ihan sekaisin. CD- ja LP-levytelineet odottavat aakkostamista ikuisuuden. Siivoan oikeasti 24/7, silti kaikki on sotkuista. Minulla ei ole enää aikaa muuhun kuin siivoamiseen.
Älä luontoäiti vie yöuniani siivoamisen takia!
Veljeni Aleksi lähti sitten takaisin Australiaan asumaan, tuli samalla matka äidin kanssa käymään. Asuipahan sellaisen vuodenkin joulun mukaan lukien siellä ja tuli Suomeen kesäkuussa Thaimaan lomailun kautta. Maailmanmatkaaja- ja asuja. Minä homehdun Suomessa. Mietin aina, millaista elämä olisi toisaalla.
Olisin hyvin tyytyväinen, jos saisin kaikki tavarani järjestettyä, jotta voisin alkaa taas piirtelemään kakkoshuoneessa iltaisin. Nyt se on asuinkelvoton. Toinen toiveeni olisi, että nukkuisin vaikka päivällä kun en osaa yöllä.
Tilanteeseen sopivaa musiikkia. Pari päivää ja näen ja kuulen tämän suosikkini muutenkin livenä. Ihanaa, musiikki on elämäni. Miksen aloittaisi musiikkiblogia?
Niin, liikaa liikuntaa ja tekemistä taas. Sunnuntaina olin aika siivota, siivota ja siivota - ja homma jatkuu vielä tänäkin päivänä. Äiti ja Aleksi tulivat kylään eilen ja kämpän piti mielestäni olla edustuskunnossa, vaikka se ei olekaan. Harrastukseni on nimittäin ikuinen siivoaminen ja kämpän järjesteleminen. En saa rauhaa, jos tiskit ovat paskasti. Tosin kaksioni taide- ja tuunaushuone, entinen makuuhuoneeni, on ikuinen romukasa ja kaikki väreistä, koruista ja säilytetyistä laatikoista ovat ihan sekaisin. CD- ja LP-levytelineet odottavat aakkostamista ikuisuuden. Siivoan oikeasti 24/7, silti kaikki on sotkuista. Minulla ei ole enää aikaa muuhun kuin siivoamiseen.
Älä luontoäiti vie yöuniani siivoamisen takia!
Veljeni Aleksi lähti sitten takaisin Australiaan asumaan, tuli samalla matka äidin kanssa käymään. Asuipahan sellaisen vuodenkin joulun mukaan lukien siellä ja tuli Suomeen kesäkuussa Thaimaan lomailun kautta. Maailmanmatkaaja- ja asuja. Minä homehdun Suomessa. Mietin aina, millaista elämä olisi toisaalla.
Olisin hyvin tyytyväinen, jos saisin kaikki tavarani järjestettyä, jotta voisin alkaa taas piirtelemään kakkoshuoneessa iltaisin. Nyt se on asuinkelvoton. Toinen toiveeni olisi, että nukkuisin vaikka päivällä kun en osaa yöllä.
Tilanteeseen sopivaa musiikkia. Pari päivää ja näen ja kuulen tämän suosikkini muutenkin livenä. Ihanaa, musiikki on elämäni. Miksen aloittaisi musiikkiblogia?
D-A-D - Sleeping My Day Away
Mumbling goodmorning & raising my head
A bad breath kiss to my pillow pet
I take a look at the day turns & stay in bed
Open my eyes when the day have died
I turned the world and I slept allright
Now my daymare is over I zip my jeans tight
Oh lord won't you bless this night...
From the pale lips of a youth who lay
I'm sleeping my day away
And when the night comes to the city I say:
I'm sleeping my day away
Yeah! With my pale lips in the pillow I say:
I'm sleeping my day away
After dark is the game I play
I'm sleeping my day away I'm sleeping my day away
When my dreams begin I'd be proud to be letting you in
With a smile on my face I guide our dreamboat in
So if you wanna travel along with me
You better sleep tight the rest of the day
You see I could be a sleeper it's not rest I lack
'Coz I hit the sack when the suns coming back
From the pale lips of a youth who lay
I'm sleeping my day away
And when the night comes to the city I say:
I'm sleeping my day away
Yeah! With my pale lips in the pillow I say:
I'm sleeping my day away
That after dark - is the game I play
I'm sleeping my day, I'm sleeping my day, I'm sleeping my day
I'm sleeping my day away
I'm sleeping my day away
Yeah! Now I've turned the world around yeah! I did it again
I'm sleeping my day away
And now I have to wear my shades down sleepers lane
I'm sleeping my day away
Yeah! All the good people have gone to bed again
I'm sleeping my day away
'Coz the devil's at work inside my brain
I'm sleeping my day away I'm sleeping my day away
I'm sleeping my day away I'm sleeping my day away away...
A bad breath kiss to my pillow pet
I take a look at the day turns & stay in bed
Open my eyes when the day have died
I turned the world and I slept allright
Now my daymare is over I zip my jeans tight
Oh lord won't you bless this night...
From the pale lips of a youth who lay
I'm sleeping my day away
And when the night comes to the city I say:
I'm sleeping my day away
Yeah! With my pale lips in the pillow I say:
I'm sleeping my day away
After dark is the game I play
I'm sleeping my day away I'm sleeping my day away
When my dreams begin I'd be proud to be letting you in
With a smile on my face I guide our dreamboat in
So if you wanna travel along with me
You better sleep tight the rest of the day
You see I could be a sleeper it's not rest I lack
'Coz I hit the sack when the suns coming back
From the pale lips of a youth who lay
I'm sleeping my day away
And when the night comes to the city I say:
I'm sleeping my day away
Yeah! With my pale lips in the pillow I say:
I'm sleeping my day away
That after dark - is the game I play
I'm sleeping my day, I'm sleeping my day, I'm sleeping my day
I'm sleeping my day away
I'm sleeping my day away
Yeah! Now I've turned the world around yeah! I did it again
I'm sleeping my day away
And now I have to wear my shades down sleepers lane
I'm sleeping my day away
Yeah! All the good people have gone to bed again
I'm sleeping my day away
'Coz the devil's at work inside my brain
I'm sleeping my day away I'm sleeping my day away
I'm sleeping my day away I'm sleeping my day away away...
Tilaa:
Kommentit (Atom)