Summer is gone

Lempivuodenaikani kesä on virallisesti ohi mutta säät ovat olleet hyvät ja syksystä on tulossa kuulemma harvinaisen lämmin. Kesän viimeinen viikonloppu oli oikein kiva. Kesä oli erilainen kuin muut kesät tähän mennessä. Opin paljon uutta, kehitin itsessäni vanhaa, sähläsin ja säädin, mutta myös rentouduin. Ensimmäinen kesä, jolloin en enää ollut pussikaljoittelemassa puistossa tai sitten runotyttönä mököttämässä mökillä, jollainen olin kouluajan asuessani Lieksassa.

Täytin kriittisen iän 25 vuotta elokuun 20. päivä. Siirryin työvoimatoimistossa ja papereissa nuorista aikuisiin. Olenko aikuinen? Olenko kypsä? Sitä voin pohtia.

Ostin ensimmäistä kertaa Spotify Premiumin, koska halusin uuteen Samsung-puhelimeeni musiikkiominaisuuden. Enää en omista mp3-soitinta tai iPodia. Hieman nolo juttu musiikkifaniksi ja -keräilijäksi ilmoittautuvalle. Muutenkin Spotifyn voisi sinänsä heittää jorpakkoon, jos mietin omia musiikillisia arvostuksen kohteitani ja sitä, että haluan fyysisen levyn kansitaiteineen ja papereineen. Olen kuitenkin tosiaan laiskistunut nykyteknologian myötä enkä saa siis laskettua levyjeni määrää ja vaikea laittaa kaikkea tietokoneelleni. Olen liikkeellä koko ajan ja kuuntelen musiikkini tietokoneelta, tässä koneella en muuten niin hirveästi enää notkukaan. TULOS: kä ytän Spotifyta ja tutustun musiikkiin sitä kautta.

Spotifyn mukaan soitetuimmat vuoden levyt minulla ovat Helloweenin Straight Out of Hell ja  Queens of the Stone Agen ...Like a Clockwork. Kumpaakin olen luukuttanut nyt kesällä ahkerasti. Muuten on mennyt hyvin yksittäisillä biiseillä ja artisteilla, joita tekee mieli kuunnella. Mm. Guns N' Roses, The Black Crowes, Michael Monroe, D-A-D ja Melody Club lienevät korkeimmilla listoillani.

Helloween on mielestäni onnistunut hyvin levyllään ja nyt itselleni iski heti ensi kuulemalta toisin kuin yhtyeen kaksi edellistä levyä. Deriksessä ei minulle ole mitään vikaa ja hänen vahva laulunsa on jo yksi syy kuunnella levy läpi. Aika syntikkapainotteista musiikkia on, odotin jotenkin vähemmän syntikoita, muttei se haittaa. Parhaimmat kappaleet ovat ainakin nimikko, Live Now! Asshole ja mukava avausraita Nabataea.

QOTSA taas on uudempaa polvea ja ns. stonerrockiksi kutsuttua musiikkia, vaikken itse niinkään ole pistänyt tuohon luokkaan

Tässä tärppejä viimeisistä päivistä:

The Flaming Sideburnsin juhlakeikka Tavastialla ja törkeä rahantuhlauspäivä.
Roosa päätti ottaa vapaata äitiydestä ja minä, no, treeneistä mutten töistä. Koko sujui töissä aika mutkikkaasti välillä ollen enemmän painotöiden apurina ja kaikki joutuivat herättelemään päätäni tämän tästä. Onnistuin ruokatunnillakin melkein unotamaan mitä söin, vaikka kerrankin siellä oli kökköruoan sijasta täysjyväriisiä kiinalaisella sweet & sour -kastikkeella. Onnistuin heittämään vielä puhelimen laturin kotiin, joten jouduin piipahtamaan töiden jälkeen umpikiireessä Roosan hätistellessä jo keskustaan ostamaan lippua.

Shoppailusuuntaukset osuivat Tiketin jälkeen Levykauppa Äxään, Keltaiseen Jäänsärkijään, Glitteriin ja Cybershopiin. Glitter on harmikseni lopettamassa ja ostimme melkein samanlaiset kengät, minä mustat ja Roosa ruskeat. Sellainen " The Sweet 70's glam rock" -tyyli voisi olla kyseessä. Cyberissä päätimme hommata kantiskortit sekä samanlaiset The Velvet Underground -laukut, minä tosin ns. banaanilevyn kannen mukaan ei-oikean mustan ja Roosa oikean valkoisen.

Levyostoksina oli mm. The Clashia, Johnny Thundersia, Diamond Dogsia, Hardcore Superstaria.

Päivällisen halusin syödä tuttuun tapaani Foorumin pohjakerroksessa suosikkiraflassani, Habibi Cuisinessa. Tällä kertaa ei mennyt falafelia, tofua tai lohisalaattia lohkoperunoilla vaan kana-avokadosalaatti couscousilla. "Tehotuotetun lihan huonolla omatunnolla" -Marjut iski siis viimein. Kuvut täynnä tai vähemmän täynnä menimme istuskelemaan rauhassa ensin Ilvekseen ja sitten Tavastialle. Minulla ilta meni kyllä kokiksen voimin ja iloliemiin ei tullut koskettua.

Sitten alkoi näin sanottu juhlakeikka Fleimareilta!

Apetta ennen keikkaa.

And style: liivi, itse tuunattu. Mekko, vintagea. The Velvet Underground -laukku, Cybershop. Leopardihuivi, second hand. Korut, sekalaisia. Hattu, second hand (kuvassa ei näy valkoista ruusua).

Before the mission.

Eduardo on edelleenkin väärinpäin!

Ja ne soittavat.

Keikka oli normaalia pidempi ja ehdottomasti makein näkemistäni Fleimari-keikoista. Setti oli perus yllätysbiiseillä- ja vierailla ryyditettynä. Yleisö oli aluksi suurimmaksi osaksi hidastempoinen lukuunottamatta joitakin mukana heilujia. Meni siis kuten aina yhtyeen keikalla. Loppua kohden sitten lämmettiin, aivan kuten aina ennenkin. Eniten mainostettu guest, The Hellacopters/Thunder Express/Dundertåget ym. kitaristi ja minulle suuri idoli Robert Strings Dahlqvist elvisteli kyllä aika paljon lavalla kuin mikäkin stara. Kelasin yhden keikan jälkeen juttelemaan tulleen jätkän sanoja kuinka Nicke Andersson on vaatimattomampi ja totta, itse en edes jaksanut lähteä metsästämään Stringsin perään ja kyselemään mitä herra tekee. Remu Aaltonen ja Manna olivat kiva yllätys guest -puolelta, erityisesti Remu oli tervetullut rock'n'roll-juhlaan.

 

Lauantai oli siivouspäivä taas. Yritin selvitä tiskeistä, pyykeistä ja taidehuoneen järkkäilystä samalla kun banaanikärpäset valloittivat hedelmä- ja vihanneshyllyä. Ne purevat minua ihan hulluna. En kyllä saanut siivottua oikeasti, koska hyvä sää houkutteli ulos samoin kuin hyvän ystävän seura. Päivän tärppinä oli kaupungin siivouspäivä eli kirpputoreja ympäri kaupunkia kadulla, lahjoitettavaa ja halpaa tavaraa. Eikä kenenkään tarvitse maksaa itseään kipeäksi, ei ostajan tai myyjän (= riistohintaisia kirpparipöytiä). Parasta oli kuitenkin Korjaamon ja Töölön kirpparikierroksen jälkeen poiketa rantamaisemiin Cafe Recattaan. En ollut ikinä tiennytkään, että Helsingissä voi nauttia kahvia ja teetä hyvinkin idyllisessä paikassa.

np. The Clash - Rock the Cashbah