Music manic

Musiikki on ollut se minun juttuni jo kauan, vaikken ole vieläkään saanut itseäni soittamaan sen koommin kitaraa kuin koskettimiakaan, mielestäni hienoimpia soittimia, mutta ei se ole menoa haitannut. Suutani olen soitellut sen sijaan enemmänkin, ihan näin vitsinä. Jonain päivänä kun tulee olemaan aikaa ja rahaa, soittaisin mielelläni ainakin kitaraa.

Huomasin tuhlaavani eniten musiikin oheistavaraan rahaa. Onneksi tämä on syntisen hyvä asia. Music Hunterissa ja Anttilan musiikkiosastolla on tullut aika lahjakkaasti piipahdettua. Viimeaikaisia ostoksia ovat mm. olleet D-A-D:n hieno buddha-aiheinen promojuliste, kasa vanhempia Classic Rock -lehtiä sekä Helloweenia promolevyistä hihamerkkeihin. Levymessuilla Tavastialla olin jo ajatuksella, etten ostaisi kuin halpoja keräilyvinyyleitä, mutta ostettuani yhden halvan Sweetin levyn törmäsin tietenkin The Doorsiin, jota en voi vastustaa missään muodossa. Sweetin hienon Co-Co-singlen löysin onneksi vain 50 sentillä, mutta kun Sebastian Bach & Friendsin levy tuli viimeisenä ovella vastaan, oli tuhlaussessio valmis.

Bändimukeja Anttilasta aamukahveille valittavaksi. Mötley Crüen, Rolling Stonesin ja Aerosmithin lisäksi juon Led Zeppelin ja Alice Cooper mukeista, muita bändimukeja- ja laseja en ikävä kyllä omista. The Doorsin lasinaluset eivät ole oikein astiakäytössä vaan makeina koristeina.

 

 

Ja heti kun saan tämän romurämän kämpän siivottua ja järjesteltyä (lue: ei ikinä), niin alan laskemaan kuinka monta musiikkiaiheista lehtileikettä ja -julistetta omistan. Kaikenlaista musiikkitavaraa siis on tullut haalittua. Ongelmana on remontti: remppamiehet helvetistä vaihtelevat asunnosta pattereita ja taidehuoneeni julisteet kaatuvat päälle, kohta vaihdetaan kaapit ja Guns N' Roses -juliste saa ainakin luvan häipyä pölyn tieltä.

 

Keikkoja on tullut edelleenkin kierrettyä aivan liian vähän, enää en osaa kiertää minulle mukamas myöhäisten soittoaikojen lisäksi baarikeikkoja ollenkaan, klubeillakin on hyvin vähän ollut mitään. The Flaming Sideburnsin jälkeen ei ole tullut mitään, mutta onneksi jotain on tulossa. Kavereiden ja tuttujen bändien keikoille olisi kiva mennä, mutta en saa sitäkään koskaan aikaiseksi. Kunhan saan perseeni Tikettiin, niin lähtee lähinnä Michael Monroen keikkalippu taskuun, mutta yllättäviä suomalaisia houkuttimiakin on: 22-Pistepirkko ja Parisiin Kevät. Trash Fest järjestetään jo kuudetta kertaa (itselleni se olisi mmm, kolmas vasta? tai neljäs?), jonne on ehdottomasti mentävä. Danko Jonesin keikalle olisin mielelläni ostanut lipun, mutta kun bändi ei yllättäen tulekaan Helsinkiin, en tiedä jaksanko/ehdinkö/riittävätkö rahat Tampereelle. Michael Monroen keissi Tampereella nimittäin houkuttaa tuhlailemaan ja minähän en ikinä kieltäydy Michael Monroesta. En mistään hinnasta.

 

 

Levylautasella pitäisi kuunnella enemmän levyjä eikä biisejä Spotifyn soittolistoilta, kuten huomaa lipsuneeni aika pahasti lähinnä siksi, etten ole enää tietokoneella juurikaan vaan kuuntelen kaiken musiikin jatkuvan liikkeelläoloni takia kännykälläni.

 

 

Nyt uutta levykuunneltavaa:

Michael Monroe - Horns and Halos

Franz Ferdinand - Right Thoghts, Right Words, Right Action

Depeche Mode - Delta Machine

 



 

 

 Kesältä tuttuja repeatilla soivia levyjä ovat Queens of the Agen ...Like a Clockwork sekä Helloweenin Straight Out of Hell.

 

Levykauppa Äx on mahtava ja QOTSA:n uutukainen löytyi sieltä halvimmalla. Siitä siis vain tuhlailemaan taas lisää.