Kyyneleet valuvat aina välillä silmistä ja joka paikkaa tuntuu kolottavan. Pitää vain porskuttaa naama ylpeänä ylöspäin, mutta välillä räjähtää. Minulla ei ole AD/HD:ta, vaikka syytä olisikin diagnosoida se. Minulla ei ole oikeastaan masennustakaan, vaikka monet voisivat luokitella sen. Anyways, hyviä päiviä on tullut. Kuten Guns N' Rosesin biisissä Patience, "All we need is just a little patience". Myös rakkauden suhteen, mutta myös elämän. Tässä ohjenuoraa siis, ei saa haukata liian isoa palaa kakkua. Onneksi minulla on tietoisuus itsestäni.
Rakkaudesta puheen ollen: ihastunut, mutten tiedä, mitä tehdä. Ja ehkä saattaisin saada vastakaikuakin. Viikonloppuna koin sen, mutten oikein osannut ajatellakaan tätä näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti