Minun ongelmani on päämäärättömyys ja ikuinen keskeneräisyys.'' Koskee blogiani ja myös elämääni. Ikuinen AD/DH, jolta jää ihan kaikki kesken, vaikka päämäärätietoisuus onkin vielä taustalla.
Ystävänikin kysyi eilen, miksen ole tehnyt sitä ja hakenut sinne, minne haluan vaan teen sitä mitä en muutama vuosi sitten missään nimessä halunnut ehdä.
Blogini on ruma ja jatkumattoman keskeneräinen. En ikinä ole uskaltanut julkaista siitä parhaimpia/pahimpia paloja, vaikka olenkin pallotellut samoja tekotaiteellisia juttuja lifestylestä. Kuvia puuttuu, koska minulla ei ole kunnollista kameraa ja vartalon kuvaajaa kuten kaikilla kuuleilla indietyypeillä/hyvinvointibloggareilla, joiden tekstejä tuijottelen silmät kiiluen "olisinpa se minä"!. Kuka estää unelmoimasta?
Ehkä liikaa itsekriittisyyttä? Hyvä ja myöteinen asenne kehiin! Ehkä?
Nyt haluaisin kuitenkin tehdä jotain asialle, ryhdistäytyä joululomalla ja kirjoitella. Musiikista minulle löytyy aina kirjoiteltavaa ja ehkäpä jos en vaan yritä julkaista mitään erityistä vaan kirjoittaa tajunnanvirtaa. Se oli joskus lempijuttujani kuten aamupiirrokset. Voi, aamupiirrokset! Tsemppiä ja rentoa asennetta kehiin, taiteilijasielu virtaamaan.
Music: Roky Erickson - Cold Night for Alligators
perjantai 18. joulukuuta 2015
lauantai 17. lokakuuta 2015
Arkea
Arki ei tunnu enää hirveältä vaan odotettavalta asialta viikonloppujen joukossa. Tulevaisuudessa teen ehkä viikonloputkin töitä ja nyt olen halunnut nauttia kaikista vapaista.
Olen oppinut oikeasti vaikka mitä koulussa. Kärsivällisyyttä, yhteistyötä, "hiljaa hyvää tulee mutta muista oikea tyyli" -juttuja ja mitä vielä. Kyllä minusta tulee vielä perussiivouksenkin osalta mestari, kunhan saan harjoittelua. Ainoa mikä noissa isoissa ryhmissä tehdyissä töissä on ollut huonoa on se, että ne on niin nopeasti ohi eikä saa koko ajan tehdä töitä. Aika kevyttä eikä valmista tulevaan ja teoriatunneilla istumme paljon, mutta hyviä tiedonmurusia koko ajan. Se ei ehkä sovi minulle, mutta tulossa on vielä valmistumiseen ja näyttöihin asti työssäoppimista aivan äärettömän vaikeilla työajoilla. Joten haastetta tulee olemaan, siksi tunsin ansaitut arkivapaapäivät ihan sydämessäni.
Vapaapäivinä tietysti olen kuntoillut aika paljon ja testannut omia juttujani ja hoitanut asioita päivällä. Kävin myös edellisessä koulutuskeskuksessani Ruskeasuolla. Jäi ihan hyvä fiilis ja että tulen onnistumaan varmasti, kunhan jätän pahimman itsekriittisyyden nurkkaan ja alan luottaa itseeni.
Niin ja mitä teen muuta kuin olen kotona?Olen alkanut viimeisen kahden viikon aikana enemmän sohvaperunaksi, koska tuijottelen joskus Netflixiä, sitä ei minun alati liikkuva minäni ole tehnyt viimeksi tiesmilloin. Olen tietysti chattaillut ystävien kanssa, tosin onneksi nään aina parhaimpia ystäviäni ihan face to face. Tiistai on aina asahia ja talon taidekerhoa, keskiviikkona toista taidejuttua. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Linnanmäen Valokarnevaaleilla, ihan kiva ja ilta näytti näin kliseisesti tosi kivalta. Ja perjantaina ja viikonloppuna tahti jatkuu ja jatkuu.. because I love me.
Torstaina kävin Prismassa ostamassa kaksi kassia täyteen vihanneksia, mm. kurpitsoita, lanttuja (naurettava 0,08 senttiä kilohinta pussilla), porkkanoita sekä kesäkurpitsoita ja kurkkuja (vaikka niiden kausi onkin jo ohi). Seuraavana kassalle tullut henkilö lappoi liha- ja maitotuotteita ja tuijotti selvästi kassiani kuten muutama minunkin kaverini elkeellä "typerä hippi ostaa vain vihanneksia eihän niillä edes lähde nälkä". :) Kommentoin tuon Satokausikalenterin FB-sivuille, nauratti niin paljon. Satokausikalenteria kannattaa muuten seurata, hyviä vinkkejä kasvisten käyttöön sesongissa. Nyt on ollut monta päivää pannulla paistetut juuresranskikset megahyvi: paljon lanttua ja porkkanaa, pizzamaustetta, hyvää suolaa ja neitysytkookosöljyä.
Perjantaina sai kalkkunapihviäkin kaverikseen.
Jotenkin olo on kuitenkin vapaa ja näistä vapaista vapauksista osaan nauttia.
Now playing:
Thin Lizzy - Cowboy Song
Olen oppinut oikeasti vaikka mitä koulussa. Kärsivällisyyttä, yhteistyötä, "hiljaa hyvää tulee mutta muista oikea tyyli" -juttuja ja mitä vielä. Kyllä minusta tulee vielä perussiivouksenkin osalta mestari, kunhan saan harjoittelua. Ainoa mikä noissa isoissa ryhmissä tehdyissä töissä on ollut huonoa on se, että ne on niin nopeasti ohi eikä saa koko ajan tehdä töitä. Aika kevyttä eikä valmista tulevaan ja teoriatunneilla istumme paljon, mutta hyviä tiedonmurusia koko ajan. Se ei ehkä sovi minulle, mutta tulossa on vielä valmistumiseen ja näyttöihin asti työssäoppimista aivan äärettömän vaikeilla työajoilla. Joten haastetta tulee olemaan, siksi tunsin ansaitut arkivapaapäivät ihan sydämessäni.
Vapaapäivinä tietysti olen kuntoillut aika paljon ja testannut omia juttujani ja hoitanut asioita päivällä. Kävin myös edellisessä koulutuskeskuksessani Ruskeasuolla. Jäi ihan hyvä fiilis ja että tulen onnistumaan varmasti, kunhan jätän pahimman itsekriittisyyden nurkkaan ja alan luottaa itseeni.
Niin ja mitä teen muuta kuin olen kotona?Olen alkanut viimeisen kahden viikon aikana enemmän sohvaperunaksi, koska tuijottelen joskus Netflixiä, sitä ei minun alati liikkuva minäni ole tehnyt viimeksi tiesmilloin. Olen tietysti chattaillut ystävien kanssa, tosin onneksi nään aina parhaimpia ystäviäni ihan face to face. Tiistai on aina asahia ja talon taidekerhoa, keskiviikkona toista taidejuttua. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Linnanmäen Valokarnevaaleilla, ihan kiva ja ilta näytti näin kliseisesti tosi kivalta. Ja perjantaina ja viikonloppuna tahti jatkuu ja jatkuu.. because I love me.
Torstaina kävin Prismassa ostamassa kaksi kassia täyteen vihanneksia, mm. kurpitsoita, lanttuja (naurettava 0,08 senttiä kilohinta pussilla), porkkanoita sekä kesäkurpitsoita ja kurkkuja (vaikka niiden kausi onkin jo ohi). Seuraavana kassalle tullut henkilö lappoi liha- ja maitotuotteita ja tuijotti selvästi kassiani kuten muutama minunkin kaverini elkeellä "typerä hippi ostaa vain vihanneksia eihän niillä edes lähde nälkä". :) Kommentoin tuon Satokausikalenterin FB-sivuille, nauratti niin paljon. Satokausikalenteria kannattaa muuten seurata, hyviä vinkkejä kasvisten käyttöön sesongissa. Nyt on ollut monta päivää pannulla paistetut juuresranskikset megahyvi: paljon lanttua ja porkkanaa, pizzamaustetta, hyvää suolaa ja neitysytkookosöljyä.
Perjantaina sai kalkkunapihviäkin kaverikseen.
Jotenkin olo on kuitenkin vapaa ja näistä vapaista vapauksista osaan nauttia.
Now playing:
Thin Lizzy - Cowboy Song
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Pullanmakusia kuppikakkuja 26-vuotiaana
Havahduin aamulla siihen, että on viimeinen päivä olla 26 ja huomenna täyttäisin askeleen lähemmäksi 30 vuotta ja sen täydellisen rocktähtien kuoleman iän (mm. Brian Jones, Jimi Hendrix, Kurt Cobain, Janis Joplin ja viimeisimpänä Amy Winehouse kuolivat kaikki maagisen 27 vuoden iässä.).
Ja asia mitä tänä aamuna tajusin möksähöppelinä kotikotona aamulenkillä, että tosiaan tämä on viimeinen auringonnousu ja kesäpäiväni. Suunnittelin jo itselleni kakkua ja pullaa sekä marjojen poimintaa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Urheilua siis.
En ole syönyt pullaa vuosiin, siis oikeaa pullaa. Sokeria vatsa ei kestä vehnäjauhojen lisäksi ollenkaan. Vaikka olenkin lenkin keinotekoisesti <steviaa ja erytritolia, ei mitään pöytämakeuttajia> makeuttava gluteenitonta ruokavaliota noudattava trendipelle, ei se ketään estä tekemästä pullankorviketta ja -leivonnaisia. En osaa nauttia elämästäni kun en syö aitoa sokeria ja vehnäjauhoppullaa vaan korvaan sen ns. paremmalla, vaikka läskiä ja selluliittia on enemmän kuin muilla ihmisillä yhteensä.
Yhdessä työssäni leivoin pullia päivittäin ja en syönyt niitä juurikaan, kerran muistan syöneeni jonkun puolikkaan ja sanoneeni olevan pahaa. Tietenkin minua pidettiin nirsona syömishäiriöisenä. Sen jälkeen meni kamalia pullanmakuisia keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja proteiinipatukoita, joihin en nykyisin koskisi pitkällä tikullakaan. Sen verran nirso olen edelleenkin!
Nyt kuitenkin ulkonäköasiat sikseen, sitä paitsi en enää stressaa hirveästi ulkonäöstäni, terveydestäni kylläkin. Pieni pala kakkua ja sokeria ei maata kaada (vaan se, että syö kevytversiota ja parempaa versiota liikaa), mutta päätin tehdä pullaa ja kakkua minun vatsalleni sopivampaan muotoon. Oikein trendikkääseen, että kaivelin reseptin vanhasta karppauskirjasta (vaikkein edes karppaa, sitäkin olen toki kokeillut) ja muutin sitä vähän. Inspiroiduin myös reseptinikkari Hanna Skytän ideasta tehdä liikkuvalle ja treenaavalle ihmiselle sopivia välipalaherkkuja. Muffinseja siksi, että halusin niitä ja pullanmakua siksi, että rakastan kanelia ja kardemummaa yli kaiken.
Tässäpä pullanmakuista muffinsia by Marjut!
6 kananmunaa
1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 rkl kylmäpuristettua luomu neitsytkookosöljyä
1,5 dl mantelijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
4 rkl psylliumkuitua eli fiberhuskia
1,5 rkl leivinjauhetta
makeutusjauhetta ehkä noin puoli desilitraa maun mukaan (stevia green: stevia + erytritolia)
2 tl kanelia ja kardemummaa kumpaakin
Homma on helppoa kuin heinänteko: sekoitin kuivat aineet keskenään, munat ja mantelimaidon sekä sulatetun kookosöljyn keskenään ja laitoin makeutusta maistelemalla taikinaa. Kaikki siis yhteen kulhossa ja paperisille vuoille (yhteensä 28 kappaletta pieniä). Uuni kuumeni 175 asteeseen ja paistoin n. puoli tuntia.
Taikinasta tulee siis ilman hiivaa löysempää kuin tavallisesta gluteenittomasta tai vehnäjauhopullasta, joten tästä syystä jaoin taikinan suoraan muffinsivuokiin, jolloin niistä tuli oikeastaan muffinseja eikä pullia.
Ja asia mitä tänä aamuna tajusin möksähöppelinä kotikotona aamulenkillä, että tosiaan tämä on viimeinen auringonnousu ja kesäpäiväni. Suunnittelin jo itselleni kakkua ja pullaa sekä marjojen poimintaa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Urheilua siis.
En ole syönyt pullaa vuosiin, siis oikeaa pullaa. Sokeria vatsa ei kestä vehnäjauhojen lisäksi ollenkaan. Vaikka olenkin lenkin keinotekoisesti <steviaa ja erytritolia, ei mitään pöytämakeuttajia> makeuttava gluteenitonta ruokavaliota noudattava trendipelle, ei se ketään estä tekemästä pullankorviketta ja -leivonnaisia. En osaa nauttia elämästäni kun en syö aitoa sokeria ja vehnäjauhoppullaa vaan korvaan sen ns. paremmalla, vaikka läskiä ja selluliittia on enemmän kuin muilla ihmisillä yhteensä.
Yhdessä työssäni leivoin pullia päivittäin ja en syönyt niitä juurikaan, kerran muistan syöneeni jonkun puolikkaan ja sanoneeni olevan pahaa. Tietenkin minua pidettiin nirsona syömishäiriöisenä. Sen jälkeen meni kamalia pullanmakuisia keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja proteiinipatukoita, joihin en nykyisin koskisi pitkällä tikullakaan. Sen verran nirso olen edelleenkin!
Nyt kuitenkin ulkonäköasiat sikseen, sitä paitsi en enää stressaa hirveästi ulkonäöstäni, terveydestäni kylläkin. Pieni pala kakkua ja sokeria ei maata kaada (vaan se, että syö kevytversiota ja parempaa versiota liikaa), mutta päätin tehdä pullaa ja kakkua minun vatsalleni sopivampaan muotoon. Oikein trendikkääseen, että kaivelin reseptin vanhasta karppauskirjasta (vaikkein edes karppaa, sitäkin olen toki kokeillut) ja muutin sitä vähän. Inspiroiduin myös reseptinikkari Hanna Skytän ideasta tehdä liikkuvalle ja treenaavalle ihmiselle sopivia välipalaherkkuja. Muffinseja siksi, että halusin niitä ja pullanmakua siksi, että rakastan kanelia ja kardemummaa yli kaiken.
Tässäpä pullanmakuista muffinsia by Marjut!
6 kananmunaa
1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 rkl kylmäpuristettua luomu neitsytkookosöljyä
1,5 dl mantelijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
4 rkl psylliumkuitua eli fiberhuskia
1,5 rkl leivinjauhetta
makeutusjauhetta ehkä noin puoli desilitraa maun mukaan (stevia green: stevia + erytritolia)
2 tl kanelia ja kardemummaa kumpaakin
Homma on helppoa kuin heinänteko: sekoitin kuivat aineet keskenään, munat ja mantelimaidon sekä sulatetun kookosöljyn keskenään ja laitoin makeutusta maistelemalla taikinaa. Kaikki siis yhteen kulhossa ja paperisille vuoille (yhteensä 28 kappaletta pieniä). Uuni kuumeni 175 asteeseen ja paistoin n. puoli tuntia.
Taikinasta tulee siis ilman hiivaa löysempää kuin tavallisesta gluteenittomasta tai vehnäjauhopullasta, joten tästä syystä jaoin taikinan suoraan muffinsivuokiin, jolloin niistä tuli oikeastaan muffinseja eikä pullia.
torstai 25. joulukuuta 2014
Joulua vuonna 2013 ja 2014
Saavuin Lieksan taajamaan, en sentään ladalla kuten Neljä Ruusua esittää kappaleessaan Juovuksissa Lieksassa. Ei pahemmin ladoja näy katukuvassa saapuessani pienellä taajamajunalla eli kiskobussilla Lieksan rautatieasemalle. Saavuin iltapäivällä Lieksaan vaihdettuani ensin isomman IC-junan Helsinki-Joensuu-väliltä pieneen taajamajunaan. Lunta oli sitäkin enemmän. Kuinka klassinen joulupostikorttimaisema odottikaan! Helsingistä lähdin aamulla klo 7.12 ja alla oli pelkkää sateista lumetonta maata. Myöhemmin kuulin, että lunta satoi Helsinkiinkin. Viime jouluna sitä ei ollut, jopa Lieksassakin oli todella vähän. Nyt tuntui ja näytti joululta!
Lieksassa aion olla jonkin aikaa ja joulun. Työkeikkoja ennen loppiaista ei ole, mutta uusi vuosi ja kaikenlaiset asioiden hoitamiset vievät taas Helsinkiin. Virastot ja moiset laitokset kuten työkkäri, viettävät lomaa ja asioita ei saa sen nopeammin hoidettu. No, ehkä ensi vuonna.
Tässä muistelmiani viime joululta 2013, jolloin olin vanhempieni kanssa Helsingin asunnollani, koska tarvitsin myös apua tavaroiden pakkaamiseen alkavaa putkiremonttia varten. Veljeni toinen (vuonna 2014 kolmas) joulu pois Suomesta. Vähän haikeaa ja erilaista.
Pakkausta, siivousta ja siistimistä, joulukoristeiden sijoittelua ja pakkausta vielä kerran. Romua ja rojua notkui vaikka missä.
Äiti teki kaikenlaisia hyviä jouluruokia, joita uskaltauduin syömään hyvillä mielin. Porkkanalaatikko ja bataattilaatikko ovat suosikkejani, lanttulaatikkoa inhoan eikä perunalaatikkokaan uppoa jos se on imelletty. Paljon suklaata, erityisesti tummaa, raaka ja stevialla maketettuja kunnon "hifistely"-suklaita. Pipareita, joululimppua. Kaunis kattaus ja oma jouluinen keittiö, voi kun minulla sellainen on!
Lahjaksi sain mm. oman kahvakuulan, hartaasti toivomiani CD-levyjä kuten Aerosmithin viimeisimmän albumin ja Pink Floydin The Wall erikoispainoksen, vaatteita ja viimeisimmän pienen pinkin furbyn.
Vuonna 2013 on taas aika Pohjois-Karjalan. Junamatka menee nopeasti. Aika ,miettiä kuinka alkaisin pitämään blogia muillekin, mutten sitten jaksakaan. Piirtelen pöllö-kuvaa ilman mallia. Olen niin onneton keksimään aiheita ilman mallia ja tuntuu, että en jaksa piirtääkään. Voi tätä taiteilijan elämää, vaikka taiteilija en olekaan.
Ihanaa kun joulu vihdoin saapuu! Käymme aina aikaisin hautausmaalla ennen monen muun saapumista, sitten odottelemme Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Jokainen joulu on samankaltainen, mutta fiilis on kiva ja lempeä, vaikka vähän kireä mm. ahdistavien asioiden vuoksi-. Lapsuuden huolettomuus ei ole enää läsnä, mutta samat perinteet tuntuvat mukavilta, jopa lahjojen saaminen ja antaminen ilman isoa materialismin hulluutta.
Lahjaksi toivoin eniten seinäkalenteria ja CD-levyjä/vinyyleitä sekä pari kirjaa, mutta niiden oikea hankkiminen jäi tältä kertaa, joten posti tuo ne jälkeenpäin. Sain luonnollisesti paljon vaatteita ja kosmetiikkaa sekä pöllö-tavaroita. Eniten innostuin kuitenkin vanhempien Thaimaan-tuliaisista, jotka sain vasta nyt joulupaketissa: furby-kännykkäkoru ja -hiusklipsi sekä kitara-avaimenperä, jossa lukee kuulemma tilanpuutteen vuoksi MARA eikä Marjut. Pidän tuosta Mara-kitarasta, koska se on joidenkin ihmisten kutsumanimi minulle. :)
Nyt käyn lumisella lenkillä ja juon paljon kahvia.
Lieksassa aion olla jonkin aikaa ja joulun. Työkeikkoja ennen loppiaista ei ole, mutta uusi vuosi ja kaikenlaiset asioiden hoitamiset vievät taas Helsinkiin. Virastot ja moiset laitokset kuten työkkäri, viettävät lomaa ja asioita ei saa sen nopeammin hoidettu. No, ehkä ensi vuonna.
Tässä muistelmiani viime joululta 2013, jolloin olin vanhempieni kanssa Helsingin asunnollani, koska tarvitsin myös apua tavaroiden pakkaamiseen alkavaa putkiremonttia varten. Veljeni toinen (vuonna 2014 kolmas) joulu pois Suomesta. Vähän haikeaa ja erilaista.
Pakkausta, siivousta ja siistimistä, joulukoristeiden sijoittelua ja pakkausta vielä kerran. Romua ja rojua notkui vaikka missä.
Äiti teki kaikenlaisia hyviä jouluruokia, joita uskaltauduin syömään hyvillä mielin. Porkkanalaatikko ja bataattilaatikko ovat suosikkejani, lanttulaatikkoa inhoan eikä perunalaatikkokaan uppoa jos se on imelletty. Paljon suklaata, erityisesti tummaa, raaka ja stevialla maketettuja kunnon "hifistely"-suklaita. Pipareita, joululimppua. Kaunis kattaus ja oma jouluinen keittiö, voi kun minulla sellainen on!
Lahjaksi sain mm. oman kahvakuulan, hartaasti toivomiani CD-levyjä kuten Aerosmithin viimeisimmän albumin ja Pink Floydin The Wall erikoispainoksen, vaatteita ja viimeisimmän pienen pinkin furbyn.
Vuonna 2013 on taas aika Pohjois-Karjalan. Junamatka menee nopeasti. Aika ,miettiä kuinka alkaisin pitämään blogia muillekin, mutten sitten jaksakaan. Piirtelen pöllö-kuvaa ilman mallia. Olen niin onneton keksimään aiheita ilman mallia ja tuntuu, että en jaksa piirtääkään. Voi tätä taiteilijan elämää, vaikka taiteilija en olekaan.
Ihanaa kun joulu vihdoin saapuu! Käymme aina aikaisin hautausmaalla ennen monen muun saapumista, sitten odottelemme Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Jokainen joulu on samankaltainen, mutta fiilis on kiva ja lempeä, vaikka vähän kireä mm. ahdistavien asioiden vuoksi-. Lapsuuden huolettomuus ei ole enää läsnä, mutta samat perinteet tuntuvat mukavilta, jopa lahjojen saaminen ja antaminen ilman isoa materialismin hulluutta.
Lahjaksi toivoin eniten seinäkalenteria ja CD-levyjä/vinyyleitä sekä pari kirjaa, mutta niiden oikea hankkiminen jäi tältä kertaa, joten posti tuo ne jälkeenpäin. Sain luonnollisesti paljon vaatteita ja kosmetiikkaa sekä pöllö-tavaroita. Eniten innostuin kuitenkin vanhempien Thaimaan-tuliaisista, jotka sain vasta nyt joulupaketissa: furby-kännykkäkoru ja -hiusklipsi sekä kitara-avaimenperä, jossa lukee kuulemma tilanpuutteen vuoksi MARA eikä Marjut. Pidän tuosta Mara-kitarasta, koska se on joidenkin ihmisten kutsumanimi minulle. :)
Nyt käyn lumisella lenkillä ja juon paljon kahvia.
torstai 18. joulukuuta 2014
Marjut kokkaa: välipaloja
Mikä tahansa on haitallista, jos sitä ei syö kohtuudella tai liikaa. Olen kärsinyt liikasaannista ja puutosoireista, tietenkin. Välipaloja, miksi ihmeessä? Mitä sen pitää olla? Pään sekaisuutta lisää tietotulva siitä mikä on oikein ja väärin. Mikä sitten on minulle parasta? Ainakin se, että aterioiden väliin jää korkeintaan neljä tuntia väliä. Syön aina, kun tulee nälkä ja oikeastaan se tuleekin helposti, mutten apa koko hommaa kerralla tai syö muutenkaan vain kerran päivässä.
Mitä syödä, kun kaikkialla toitotetetaan proteiinien hyvyyttä, mutta olen juuri vähentänyt maitorahkan ja raejuuston mättämistä? Tai sitten ongelmaa kaksi: mietin liikaa ruokaa ja olisi vain helppoa syödä sitä, mikä on hyvää, mutta oikeasti, saan oikeasti kicksejä paprikasta ja mantelitahnasta enemmän kuin pullapalasta, joka tekee välittömästi vatsanväänteet ja vihaiseksi sekä verensokerin matalaksi. Tykkään rouskutella raakaa porkkanaa ja kaalia dippaillen niitä rahkaan, tahiniin, hummukseen tai vaikkapa tomaattisalsaan.
Jokaisella niillä on minulle ollut erilaisia merkityksiä:
Välipalapatukka. Jonain päivänä saan tehtyä näitä itse, koska ostamani ovat hinnakkaita. Pidän tosi paljon taateli- ja mantelipatukoista sekä laadukkaimmista proteiinipatukoista. Nautin niitä tuoreiden vihannesten ja hedelmien kera.
Muut "hippivälipalapatukat" esim. Lifefood, Cocovi Supersnack ja yllättävää kyllä Leaderin Barebar, ovat luonnollisesti makeita taatelin ja vaihtelevien ainesten kanssa. Näissä on myös jotain pähkinää tai raakakaakaota hyvien rasvojen lähteinä.
Proteiinipitoisemmissa ei ole aina parhaimpia tarjoilla. Hyvätkin aineet on sitten pilattu huonoilla kovetetuilla öljyillä tai kamalilla makeutusaineilla/sokerilla/glukoosi-fruktoosisiirapilla. Quest Nutritionin hintavat proteiinipatukat ovat kuitenkin loistavia, ja niiden laamakeutusaineet eivät turvota vatsaani. Pienempien patukoiden kanssa voin nauttia myös jonkun hedelmän tai porkkanan, niin saan tarpeeksi energiaa nassuun. Raw Bite Protein on kuitenkin myös taatelisiskostensa veroinen.
Oma välipalamixini onkin välipalapatukka "mix"
Joskus olen sortunut ostamaan valmiita pähkinä-rusinasekoituksia, mutta useimmiten teen ne itse. Rusinoita enemmän pidän ehdottomasti mielipiteitä jakavista goji- ja mulperimarjoista. Pähkinöistä joukkoon eksyy melkein aina sekoitus tai mantelit, saksan- ja cashewpähkinät.
Dippailtavat vihannekset ja hedelmät.
Parhaimpia ovat lehtiselleri, porkkana. Harvemmin parsakaali, kukkakaali, tomaatti, kesäkurpitsa jne. Joskus teen palsternakkaranskalaisia/tikkuja uunissa välipalakseni, toisinaan sekaan porkkanaa ja punajuurta. Teen yleensä kaveriksi ateriakastikkeeksi sopivaa tomaattisalsaa, hummuksia, pestoja ja hernedippejä. Joskus dippaan. Sopii mainosti myös lisäkkeeksi tai iltapalasi.
Sen resepti on yksinkertainen: valkosipulinkynsi/kynsiä, tomaattimurskaa/sosetta, yrttejä ja muutama tuore tomaatti sekaisin.
Yleensä teen peston, hummuksen ja erilaisen dippitahnan (mm. herne tai parsakaali-avokado) jämistä, kuten vaikka ylijääneistä kikherneistä. Olen vähentänyt parmesanin osuutta tahnoista, laittanut enemmän pähkinöitä. Pinjansiemenet ovat must, mutta tosi kalliita. Lisäksi ostan tosi usein kyllä valmista hummusta (stockan punajuurihummus on ihanin sekä Silva-merkkinen, jossa öljynä on camelinaöljyä). Resepti on siis suun mutikassa tehty! Vielä kirjoitan sen ylös kauniiksi tuunaamaani keittokirjaani.
Sekä tietenkin joka aamun tapaan smoothie. Smoothie on paras ennen treenejä jos käyn treenaamassa ennen päivällistä. Olen Mara voimakas, puhtia antaa kaikenlaiset jauheet, proteiininlähde. Sopii muutenkin. Ihan sama oliko se vaikka vihreä lehtikaaleineen ja avokadoineen, mantelimaidolla ryyditetty mustikkasmoothie, ananasta ja porkkanaa sisältävä aurinkoinen piristys tai sitten mitä tahansa. Jonkun värinen. Tärkein ainesosa on proteiininlähde ja marjat. Love it.
Mikään ei voita ikinä mustikoita ja kotimaisia omenoita!!!! Silloin tällöin ne raejuuston kanssa ovat niin mainiota.
Mitä syödä, kun kaikkialla toitotetetaan proteiinien hyvyyttä, mutta olen juuri vähentänyt maitorahkan ja raejuuston mättämistä? Tai sitten ongelmaa kaksi: mietin liikaa ruokaa ja olisi vain helppoa syödä sitä, mikä on hyvää, mutta oikeasti, saan oikeasti kicksejä paprikasta ja mantelitahnasta enemmän kuin pullapalasta, joka tekee välittömästi vatsanväänteet ja vihaiseksi sekä verensokerin matalaksi. Tykkään rouskutella raakaa porkkanaa ja kaalia dippaillen niitä rahkaan, tahiniin, hummukseen tai vaikkapa tomaattisalsaan.
Tosi harvoin syön chiansiemenvanukasta välipalaksi, mutta tämä on törkeän hyvää. Useammin kehiin. Appelsiiniä ja mantelimaitoa, proteiinijauhetta ja appelsiini.
Jokaisella niillä on minulle ollut erilaisia merkityksiä:
Välipalapatukka. Jonain päivänä saan tehtyä näitä itse, koska ostamani ovat hinnakkaita. Pidän tosi paljon taateli- ja mantelipatukoista sekä laadukkaimmista proteiinipatukoista. Nautin niitä tuoreiden vihannesten ja hedelmien kera.
Kouluun ja töihin olen kuljettanut mukanani välipalapatukoita ja hedelmiä, jotka ovat käteviä eväinä. Raw Bite -sarja on raakalaatua ja ei sisällä lisättyä sokeria tai makeutusaineita eikä myöskään ns. huonoa rasvaa. Hifistelyä, mutta ihanaa. Proteiinipatukka sisältää riisiproteiinia.
Ihastuin aikoja sitten brittiläisen Pulsin-sarjan punaiseen goji-vadelma-raakasuklaa ja pähkinä-taateli-raakasuklaa-patukoihin sekä pariin energiapatukkaan ja proteiinipatukkaan, joissa proteiinin lähde on luomu-herneproteiinia. Ei se superfoodeilla rikastaminen voita mustikkavälipalaa, ei sillä. Mm. kaakaota, vaniljaa ja maapähkinöitä tarjolla. Samaa suuntaa ovat myös on Raw Bite ja Lifefood. Kumpiakin ostan Punnitse & Säästä sekä Ruohonjuuresta, ainakin.Muut "hippivälipalapatukat" esim. Lifefood, Cocovi Supersnack ja yllättävää kyllä Leaderin Barebar, ovat luonnollisesti makeita taatelin ja vaihtelevien ainesten kanssa. Näissä on myös jotain pähkinää tai raakakaakaota hyvien rasvojen lähteinä.
Ostamani Raw Bitet cashew, vanilla berries, apple cinnamon ja suosikkini protein.
Proteiinipitoisemmissa ei ole aina parhaimpia tarjoilla. Hyvätkin aineet on sitten pilattu huonoilla kovetetuilla öljyillä tai kamalilla makeutusaineilla/sokerilla/glukoosi-fruktoosisiirapilla. Quest Nutritionin hintavat proteiinipatukat ovat kuitenkin loistavia, ja niiden laamakeutusaineet eivät turvota vatsaani. Pienempien patukoiden kanssa voin nauttia myös jonkun hedelmän tai porkkanan, niin saan tarpeeksi energiaa nassuun. Raw Bite Protein on kuitenkin myös taatelisiskostensa veroinen.
Oma välipalamixini onkin välipalapatukka "mix"
Joskus olen sortunut ostamaan valmiita pähkinä-rusinasekoituksia, mutta useimmiten teen ne itse. Rusinoita enemmän pidän ehdottomasti mielipiteitä jakavista goji- ja mulperimarjoista. Pähkinöistä joukkoon eksyy melkein aina sekoitus tai mantelit, saksan- ja cashewpähkinät.
Dippailtavat vihannekset ja hedelmät.
Parhaimpia ovat lehtiselleri, porkkana. Harvemmin parsakaali, kukkakaali, tomaatti, kesäkurpitsa jne. Joskus teen palsternakkaranskalaisia/tikkuja uunissa välipalakseni, toisinaan sekaan porkkanaa ja punajuurta. Teen yleensä kaveriksi ateriakastikkeeksi sopivaa tomaattisalsaa, hummuksia, pestoja ja hernedippejä. Joskus dippaan. Sopii mainosti myös lisäkkeeksi tai iltapalasi.
Sen resepti on yksinkertainen: valkosipulinkynsi/kynsiä, tomaattimurskaa/sosetta, yrttejä ja muutama tuore tomaatti sekaisin.
Yleensä teen peston, hummuksen ja erilaisen dippitahnan (mm. herne tai parsakaali-avokado) jämistä, kuten vaikka ylijääneistä kikherneistä. Olen vähentänyt parmesanin osuutta tahnoista, laittanut enemmän pähkinöitä. Pinjansiemenet ovat must, mutta tosi kalliita. Lisäksi ostan tosi usein kyllä valmista hummusta (stockan punajuurihummus on ihanin sekä Silva-merkkinen, jossa öljynä on camelinaöljyä). Resepti on siis suun mutikassa tehty! Vielä kirjoitan sen ylös kauniiksi tuunaamaani keittokirjaani.
Sekä tietenkin joka aamun tapaan smoothie. Smoothie on paras ennen treenejä jos käyn treenaamassa ennen päivällistä. Olen Mara voimakas, puhtia antaa kaikenlaiset jauheet, proteiininlähde. Sopii muutenkin. Ihan sama oliko se vaikka vihreä lehtikaaleineen ja avokadoineen, mantelimaidolla ryyditetty mustikkasmoothie, ananasta ja porkkanaa sisältävä aurinkoinen piristys tai sitten mitä tahansa. Jonkun värinen. Tärkein ainesosa on proteiininlähde ja marjat. Love it.
Mikään ei voita ikinä mustikoita ja kotimaisia omenoita!!!! Silloin tällöin ne raejuuston kanssa ovat niin mainiota.
perjantai 5. joulukuuta 2014
Luukku 5: pikkujoulut
Olen odottanut puhelua tulevasta työkokeilusta/työstä ja haastatteluista enenmmän kuin kuuta nousevaa. Aina saan pettyä: ei töitä, ei töitä keikkafirmalta ei mistään. Jatkettava hakua. Päivät kuluvat siivotessa ja kuntosalilla.
En ole siis koskaan kokenut firman pikkujouluja. Nyt vuorossa on Finnbodyn eli kuntokeskukseni pikkujoulut. Pisteitä on useita ja käytän niitä aikaa tuhlatessani lähes kaikkia jokin päivä ja aktiivisesti.
En ole siis koskaan kokenut firman pikkujouluja. Nyt vuorossa on Finnbodyn eli kuntokeskukseni pikkujoulut. Pisteitä on useita ja käytän niitä aikaa tuhlatessani lähes kaikkia jokin päivä ja aktiivisesti.
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Ensimmäinen adventti ja joulukuu kutsuu
Ihan hullua se kuin onkin, joulu on jo ovella. Namusia ei ole ripustettu joulukuusen oksille. Joulukuusta ei ole. Ahdistus työttömästä joulukuusta on päänsisällä vahvemmin kuin se, että joulu on kohta. Mutta koska olen päättänyt ja halunnut, että vuosi 2014 on elämäni paras vuosi ja muutosten aikaa, olen ajatellut positiivisia asioita ja kuinka on aikaa, halua ja intoa värkkäillä. Oi materialismin iloa mutta muutakin. Harvat ja valitut saavat minulta joulukortteja ja lahjoja.
Olen viime vuosina löytänyt joulunodotuksen riemun uudelleen ja tänä vuonna haluan iloita siitä enemmän. Ihanaa paketoida lahjoja, askarrella, leipoa ja niin edelleen. Piparkakkumausteen, steariinin, kuusenneulasten ja glögin tuoksut ovat vastustamattomia ja sellaisia asioita, jotka koen lisäävän hyvänolontunnetta tekemisten lisäksi.
Minulle joulu ja adventit merkitsevät joulunodotusta. Sitten päänpohdiskelua ja möläytyksiä, muilta kitinää ja kiistelyä siitä mikä on joulun oikea merkitys, kristillinen vai epäkristillinen. Nyt tukkikaa kärsänne pikku opossumit, kuten lukion englanninopettajamme sanoi. Ymmärretty?
Olen viime vuosina löytänyt joulunodotuksen riemun uudelleen ja tänä vuonna haluan iloita siitä enemmän. Ihanaa paketoida lahjoja, askarrella, leipoa ja niin edelleen. Piparkakkumausteen, steariinin, kuusenneulasten ja glögin tuoksut ovat vastustamattomia ja sellaisia asioita, jotka koen lisäävän hyvänolontunnetta tekemisten lisäksi.
Minulle joulu ja adventit merkitsevät joulunodotusta. Sitten päänpohdiskelua ja möläytyksiä, muilta kitinää ja kiistelyä siitä mikä on joulun oikea merkitys, kristillinen vai epäkristillinen. Nyt tukkikaa kärsänne pikku opossumit, kuten lukion englanninopettajamme sanoi. Ymmärretty?
Tilaa:
Kommentit (Atom)