Havahduin aamulla siihen, että on viimeinen päivä olla 26 ja huomenna täyttäisin askeleen lähemmäksi 30 vuotta ja sen täydellisen rocktähtien kuoleman iän (mm. Brian Jones, Jimi Hendrix, Kurt Cobain, Janis Joplin ja viimeisimpänä Amy Winehouse kuolivat kaikki maagisen 27 vuoden iässä.).
Ja asia mitä tänä aamuna tajusin möksähöppelinä kotikotona aamulenkillä, että tosiaan tämä on viimeinen auringonnousu ja kesäpäiväni. Suunnittelin jo itselleni kakkua ja pullaa sekä marjojen poimintaa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Urheilua siis.
En ole syönyt pullaa vuosiin, siis oikeaa pullaa. Sokeria vatsa ei kestä vehnäjauhojen lisäksi ollenkaan. Vaikka olenkin lenkin keinotekoisesti <steviaa ja erytritolia, ei mitään pöytämakeuttajia> makeuttava gluteenitonta ruokavaliota noudattava trendipelle, ei se ketään estä tekemästä pullankorviketta ja -leivonnaisia. En osaa nauttia elämästäni kun en syö aitoa sokeria ja vehnäjauhoppullaa vaan korvaan sen ns. paremmalla, vaikka läskiä ja selluliittia on enemmän kuin muilla ihmisillä yhteensä.
Yhdessä työssäni
leivoin pullia päivittäin ja en syönyt niitä juurikaan, kerran muistan
syöneeni jonkun puolikkaan ja sanoneeni olevan pahaa. Tietenkin minua
pidettiin nirsona syömishäiriöisenä. Sen jälkeen meni kamalia
pullanmakuisia keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja
proteiinipatukoita, joihin en nykyisin koskisi pitkällä tikullakaan.
Sen verran nirso olen edelleenkin!
Nyt kuitenkin ulkonäköasiat sikseen, sitä paitsi en enää stressaa hirveästi ulkonäöstäni, terveydestäni kylläkin. Pieni pala kakkua ja sokeria ei maata kaada (vaan se, että syö kevytversiota ja parempaa versiota liikaa), mutta päätin tehdä pullaa ja kakkua minun vatsalleni sopivampaan muotoon. Oikein trendikkääseen, että kaivelin reseptin vanhasta karppauskirjasta (vaikkein edes karppaa, sitäkin olen toki kokeillut) ja muutin sitä vähän. Inspiroiduin myös reseptinikkari Hanna Skytän ideasta tehdä liikkuvalle ja treenaavalle ihmiselle sopivia välipalaherkkuja. Muffinseja siksi, että halusin niitä ja pullanmakua siksi, että rakastan kanelia ja kardemummaa yli kaiken.
Tässäpä pullanmakuista muffinsia by Marjut!
6 kananmunaa
1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 rkl kylmäpuristettua luomu neitsytkookosöljyä
1,5 dl mantelijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
4 rkl psylliumkuitua eli fiberhuskia
1,5 rkl leivinjauhetta
makeutusjauhetta ehkä noin puoli desilitraa maun mukaan (stevia green: stevia + erytritolia)
2 tl kanelia ja kardemummaa kumpaakin
Homma on helppoa kuin heinänteko: sekoitin kuivat aineet keskenään, munat ja mantelimaidon sekä sulatetun kookosöljyn keskenään ja laitoin makeutusta maistelemalla taikinaa. Kaikki siis yhteen kulhossa ja paperisille vuoille (yhteensä 28 kappaletta pieniä). Uuni kuumeni 175 asteeseen ja paistoin n. puoli tuntia.
Taikinasta tulee siis ilman hiivaa löysempää kuin tavallisesta gluteenittomasta tai vehnäjauhopullasta, joten tästä syystä jaoin taikinan suoraan muffinsivuokiin, jolloin niistä tuli oikeastaan muffinseja eikä pullia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti