Leikisti halloween

Maanantaina kuulin, että töissä olisi tarkoitus pitää pienet halloween-nyyttikestit keskiviikkona. Olin todella innoissani, koska olen aina ollut juhlien perään ja erityisesti halloweenin. Kun olin ala-asteikäinen, järjestin muutaman kerran meidän kotona omat pienet halloween-juhlat, joihin sonnustauduin noitahattu tai kummitusasu päällä kuten muutama muu naapurin lapsi. Äidillä oli kestämistä, kun muutama mekastava lapsi tuli juomaan ja syömään itseväkertelemiäni keksejä ja limua, jonka olin nimennyt menulistaan milloin kuseksi ja milloin paholaisen oranssiksi mehuksi.

Harmi, ettei Suomessahan ei ole oikea halloweenia. Erilaisiin baareihin, yökerhoihin ja klubeihin on halloween-tapahtumia ja pukujuhlia jos jonkin näköistä ja ihan mukavaa, että jotkut jaksavat panostaa siihen. Minusta olisi kivaa, että joku oikeasti panostaisi asuihinsa (ei sillä, etteikö monella näin juuri olisi).

Keskiviikkoon kuitenkin.

Tein ja vein tällaisena ruokaan ylikiinnostuneen ihmisen tavoin töihin paljon erilaista purtavaa. Tein omia muffinseja, sulatettua suklaata mulperi- ja gojimarjoilla sekä tomaattisia raakakeksejä.

Muffinsit ovat yksinkertaisia: grahamjauhoja, pari kananmunaa, puoli tölkkiä kookosmaitoa, mustikoita, vadelmia, makeutuksena käytin steviaa ja stevialla makeutettua proteiini(!!!)jauhetta. Aineet sekaisin ja uuniin. Ei muuta!

Pelottavin oli kekkereissä ehdottomasti karkkinen silmä ellei yhden zombie-lookia tai hupsuja hattuja oteta lukuun.

Söin kaikkea aivan mielettömästi ja hyvällä omalla tunnolla, vaikka olin juuri syönyt ison annoksen riisiä ja linssimuhennosta ruokalassa. Oli muuten parhaimmat ruoat tällä viikolla.

Illalla menin vielä työkaverin Mirkan luokse näin sanotusti hovivalokuvattavaksi! Olin jo aivan poikki ja univelkaa oli mielettömästi ja illassa oli yksi mutta-juttu... Silti loppuilta meni todella kivasti ja ostin vielä matkalla Hesburgerin ranskalaisia ja söin ne.

Koin elämäni yhden onnenhetken. Huojuin ja chillasin ihanassa tuolissa ja harmittelin, että täytyisi jossain vaiheessa lähteä tilanteesta pois. Koti ja sänky kutsuivat, mutta uni maittoi entistäkin enemmän. Näinpä unissani näkyjä kuten jo aiemmin illalla... valaistuin. Ihana taustakangas sängyn yläpuolella muuttui moniulotteiseksi maisemaksi ja hymyilin.

Aamulla kaikki kipitimme toiseen rakennukseen kuuntelemaan järjestettyä oppisopimusinfoa, josta olin innoissani, koska tarkoituksenani olisi jatkaa jossain vaiheessa oppisopimuksella opiskelemaan. Ainakin se olisi unelmani. Hauskinta oli, että hirveänä ikiliikkujana en kestä olla hetkeäkään paikallani ja kuunteleminen on tuskaakin tuskempaa. Nyt kuuntelin keskittyneesti ja hyvin eikä olo ollut huonompi. Mahtavaa!

Rohmusin mukaani halloween-suklaata jne.

Helloween - Halloween soi aina!

All we need is just a little patience

Kyyneleet valuvat aina välillä silmistä ja joka paikkaa tuntuu kolottavan. Pitää vain porskuttaa naama ylpeänä ylöspäin, mutta välillä räjähtää. Minulla ei ole AD/HD:ta, vaikka syytä olisikin diagnosoida se. Minulla ei ole oikeastaan masennustakaan, vaikka monet voisivat luokitella sen. Anyways, hyviä päiviä on tullut. Kuten Guns N' Rosesin biisissä Patience, "All we need is just a little patience". Myös rakkauden suhteen, mutta myös elämän. Tässä ohjenuoraa siis, ei saa haukata liian isoa palaa kakkua. Onneksi minulla on tietoisuus itsestäni.

Rakkaudesta puheen ollen: ihastunut, mutten tiedä, mitä tehdä. Ja ehkä saattaisin saada vastakaikuakin. Viikonloppuna koin sen, mutten oikein osannut ajatellakaan tätä näin.

Still EXPlOsive expoilee

Koska minulla oli mukava vieras lauantai-sunnuntai yön, en saanut. Perjantai meni työpäivän osalta täydelliseen epäonnistumiseen, mutta ei siitä sen enempää. Onnistuin kuitenkin pitämään mieleni rauhallisena illan.

Harvoin tulee messuilla käytyä, syynä tietenkin on jälleen kerran raha. Kun mietin, onko edes järkeä käydä ylipäätänsä messuilla? Mitä se on muuta kuin kokemuksia ja rahan tuhlaamista?

Vuorossa olivat siis yhdistetyt musiikki-, kirja- ja ruokamessut, viinimessuille kun olisi tarvinnut jonkun erillisenkin maksun, se skippaantui yhteislipulla. Ruokamessuilla odotan aina maistiaisia ja reseptikirjoja, musiikkimessuilta odotan tuhlaavani rahaa bändituotteisiin ja kirjamessuilla kiinnostaa lähinnä näytteilleasettajat ja vinkit kirjoihin ynnä muuta.

Sunnuntaina ennen ruokamessuja päätin kokeilla tehdä jotain hyvää itselleni, mutten onnistunut vieläkään tekemään yhtä herkullista salaattia kuin resepteissä. Keittiönihän on pullollaan kaikenlaisia reseptivihkoja, mutten osaa oikein tehdä juuri mitään herkullista.

Menin paikan päälle oikeastaan musiikkimessujen takia, mutten yllättäen ostanut sieltä mitään. Ostaisin kuitenkin perus levykaupoista ja levymessuilta.

Sitä paitsi pari päivää ennen kuljin vahingossa Hakaniemessä Black & White Recordsin kautta ja mukaan tarttui Jellyfishiä, Franz Ferdinandia ja T. Rexiä sekä yksi halpa vinyyli, Billy Idolin kokoelma. Eipä mennyt siis rahaa messuasettajille tai edes Levykauppa Äxän pisteeseen.

Viimeksi ollessani messukeskuksessa oli paikalla. Pettymyksekseni ihanan Ullan pakarin pisteessä oli tietenkin jo ruisleivät loppu eikä ollut tarpeeksi hyviä suklaatarjouksiakaan. Muutama tumma suklaa ja juustopala upposi suuhuni, mutta päädyin ostamaan kivan yhdistelmällisen ruokakassin kotimaisia hittituotteita. Siis oikeasti hyvää sisältänyt kassi: tuoksuvaa tuoretta täysjyväleipää, sitruunamaustettua luomurypsiöljyä, tuorejuustoa, purkillinen savuporometsäsienikeittoa ja sinappia.

Purkkien ja purnukoiden hyödyntäminen

Jotkut heittävät kaiken menemään jotkut taas eivät. Olen yksi niistä säästäjistä, joka on ainakin aiemmin säästänyt jokaisen purkin ja purnukan "askartelen tai tuunaan tästä jotain". sitten huomaan, ettei minulla ole aikaa. Olen kyllä siivonnut, siivonnut ja siivonnut askartelutarvikkeita ja -huonettani, mutten ole saanut aikaiseksi siivottua.

Mitä säästän...?
Ananastölkit ja lasipurkit olen pääasiassa vienyt kierrätyspisteeseen taloyhtiömme roskiksen viereen, mutta muutama. Suuremmat (kookosmaito)tölkit olen kuitenkin säilyttänyt ja laittanut ne kynä- ja sivellinpurkeiksi. Raejuusto- ja hummuspurkit kansineen sekä liharasiat säästän eväsrasioiksi aina ja heitän sitten paikan päällä menemään.

Miten hyödynnän...?
Viime aikoina syönyt valtavat määrät päivittäin ruusukaaleja (<3) ja huomasin niiden vihreiden purkkien (ainakin S-Marketin ja K-kaupan kaalit on pakattu sellaiseen soikion muotoisee rasiaan) olevan käteviä eväsrasioita, mutta ajattelin näin syyskautena ostaa tuota ruokaa valtavat määrät ja säästää mm. jouluaskarteluihin.

Mitäs askartelen tällä hetkellä...?
Vastaus: kirjanmerkkejä, koska kirjoja on kesken. Kierrätyskeskuksen ilmaiskontista löytyy aina kelpo kirjoja ja vihdoinkin löysin sieltä Torey Haydeniakin, joten tartun iltaisin kirjaan. Salainen paheeni on myös lukea peruskoulu- ja lukioaikoina kiintymääni Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaan, josta oli mm. TV-sarja. Muistattehan?

Have Love Will Travel

Heräsin aamulla liian aikaisin niskakipuun ja jaloissa tuntui kramppaavan, mutta toisaalta nukahdinkin todella aikaisin.  Tikittävä kello esti jälleen kerran nukahtamasta uudelleen, joten silmät ristissä keittelin aamulla kahvin ja laitoin aamupalaa. Olin kuitenkin yllättävän virkeä aamulla mennessäni töihin, mutta sitten jaloissa alkoi tuntua ja sydän tykytti. Asahi-tunti oli rentouttanut illalla joten nyt en tiennyt, mikä oli. Pahinta oli kuitenkin, ettei itselläni ollut edes maailman huonoin päivä vaan se osui työkaverilleni. Tunsin tällä kertaa myötätuntoa häntä kohtaan kun viime viikolla osat olivat toisinpäin. Painoin vakiotyötä eli Urhoa hyvin mielin ja kaikki sujui täydellisesti. Päivä oli nopeasti pulkassa. Kävin K-kaupassa ostamassa ja myöhemmin R-Kioskilla hankkimassa Spotifyn latauskortin.

Musiikki pelasti yllättävän paljon. Ensin nautin hyvästä keskusteluista erään työkaverini kanssa ja painopajan Spotify soitti Interpolia. Myöhemmin aamulla iskeneen garage rock -buumini sai vastakaikua, kun kuulin suureksi ilokseni The Sonicsia.

Mietin, mitä voisin kuunnella seuraavaksi. Huvittavaa sinänsä miettiä miten kuunnella musiikkia. Kivempi keräillä kuin tuutata Spotifysta tai YouTubesta. Ilman internetin aikakautta en kuitenkaan olisi löytänyt kaikkea hyvää musiikkia. En myöskään bändejä uudelleen. Franz Ferdinand maistuu taas. Take Me Out lienee tuttu kaikkialla.





Väsymys iski, luojan kiitos kroppani siis toimi, töiden jälkeen, ja päätin olla hörppimättä sumppia. Tein herkullisen välipalasmoothien.
--> THE SONICS ROCKS! Jaksamis-smoothie by CocoVin eko-superfood-tuotteet:
Raakakaakaojauhetta
Raakakaakaonibsejä
Macajauhetta
Maitoa
Banaani

Huomenna jatkan askarteluita. Tällä kertaa vuoroon tulee mm. Jim Morrison -aiheinen leikkaa-liimaa-pahvilaatikko ja pari bändi-coasteria. Musiikki on tuleva aiheeni jatkossakin!

Rauhoittunut Marjut

Kuristava tunne mutta pakkotsemppi, ahdistus, kiire töihin ja sieltä takaisin, pakkomielteiset jutut, liikaa liikuntaa ja kroppa ei saa ikinä tarpeeksi lepoa. Tuttua ja yleistä? Tiedän, siinä on ollut osa minua kuten monen muunkin elämää. Olen päättänyt sanoa stopin tälle ja viime aikoina olen harpannut suuria hyviä askeleita elämässäni. Rentoutuminen kylpyammeessa on edelleenkin hauskaa, mutta on myös kaikkea muutakin. Työni on fyysistä ja kuormittavaa, joten tarvitsen rentoutumista ja armoa sekä lepoa riittävästi. Rakastan kuitenkin fyysistä minääni, mutten ota liikuntaa enää liikuntana.

Tänään oli siis vuorossa töiden jälkeen asioiden hoitamisia, mm. uusi pankki ja Kelan asioita, joten olin hyvi tyytyväinen saatuani ne asiat raiteilleen. Sitten menin asahi-tunnille. Asahi saa minut mm. keskittymään ja rentoutumaan raskaan työpäivän jälkeen, vaikka asahi onkin ns. fyysinen laji. Retouduin lisää hyvän päivällisen takia: ostin Stockalta hyvää kasviscouscousta ja pakasteesta porkkananappeja öljyssä paistettuna. Söin ruokani viime aikaisen kaalimanian mukaan eli hapankaalia ja päivittäin rouskuttelemaani ruusukaalia. Kerrankin nautin ruoasta sitä hotkimatta ja ajattelematta, mitäs ihmettä tässä mättäisin.

Ashahista:
http://asahi.fi/

Asahi tai "Asahi Health" on suomalainen terveysliikunta, jonka on saanut vaikutteita itämaisista lajeista kuten taijiquan, qigong (chikung), yiquan sekä jooga. Asahi perustuu kuitenkin täysin länsimaiseen lääketieteeseen. Asahia pystyy harjoittamaan kuka tahansa, huolimatta iästä tai fyysisestä kunnosta. Asahia tehdään yleensä ryhmissä, mutta sitä voi tehdä hyvin yksinkin, esim. tauko- tai työpaikkaliikuntana.

Ainakin Finnbodylla olen ollut tyytyväinen ohjaajiin. Jokaisella on omat liikkeensä ja juttunsa, mutta kaikkien periaate on sama.

I <3 vegetarian couscous