Nuha lähtee nussimalla ei kun...

No ei lähde. Välillä on olo, että voisin nussiakin enemmän.. Mitä ihmettä?

Pakkomaatan itseäni sängyssä tässä syys-lokakuun vaihteessa. Harmittaa, etten oman sisäisen hulluuden ja flunssaisen olon takia päässyt nauttimaan livemusiikista Vallilaan Sture21:n keikoille. Perjantaina olimme työpaikan ja koko Uuxin kanssa Korkeasaaressa, jonka jälkeen lysähdin kylpyammeeseen ja yritin nukkua viikon univelkoja siinä kuitenkaan onnistumatta. Unet olivat kuitenkin ihan hauskoja, Korkeasaaren pöllöjä näin yllättäen. Työkaverini Mirka otti tosi hyviä kuvia paikan päältä.

Vaikka Korkeasaari on pullollaan kaikenlaisia jännittäviä, kiinnostavia ja minulle tuntemattomia eläimiä, jään aina tuijottamaan pöllöjä. Pöllöt kiehtovat suunnattomasti.

Onneksi ensi viikonloppuna on (Mama) Trash Fest Gloriassa ja toivottavasti jaksan myös Kick off Partyihin torstaina, koska ihana brittibändi theFALLEN soittaa On the Rocksissa. Myöhäinen soittoaikataulu on tosin vähän huono juttu ja pitäisi porskutella sitten töissä.

Ja ja mitäs vielä... Äiti on myös nähtävästi tulossa kyläilemään, joten saan apua tulevia remonttipuuhailuita varten. Siis pitää pakata jo valmiiksi kaikkea.

Viikon bändi: T. Rex & Marc Bolan

Musiikki inspiroi pukeutumistani ja toisinaan käyttäytymistäni, vaikken koskaan rockpainotteisen musiikin kulttikuva: olen siihen aivan liian nössö. Long Live Rock 'N' Roll lukee itsetehdyissä patcheissani ja painoseulassani, vaikken koskaan ole ollut rokkari elämäntyyliltäni. Päihteitä ei muun muassa tule nykyisin harrastettua juuri ollenkaan... Kysymyksenä voisin kysyä, että minne jäi jatkuva keikoilla ravaaminen, avattu alkoholitölkki ja joka viikonloppuinen rokkikrapula heräten ties mistä? Suomessa en tavoita 70-luvun psykedeliaa tai 80-luvun rokkimenoa, mutta olen tyytynyt omaan tyyliini.

Päätän siis kirjoittaa rockin ilosanomasta ehkä toisinaan! Siitä osaan ja jaksan jauhaa loputtomiin, vertailla yhtyeitä ja musiikkivideoita sekä ulkomusiikillisia seikkoja.

Rockiin, roketirolliin ja rokkiin kuuluu rankka elämä ja kuolema. Ulkomusiikilliset seikat ovat myös useimmiten hyvin tärkeitä, niin ainakin yhtyeellä tai oikeastaan yhdellä miehellä ja hänen taustayhtyeellään. Bändi ja ikoni, jotka tunnetaan nykypäivänä glam rockin lippulaivana: T. Rex, alunperin Tyrannosaurus Rex. Kun aloin kliseisesti sanottuna kuuntelemaan rockmusiikkia, kuuntelin ensimmäisenä mm. Hanoi Rocksia, Mötley Crüeta ja Cinderellaa, jotka ilkeästi liputetaan <tukkahevin> alle, vaikka erityisesti Hanoi Rocks sai vaikutteensa punkista, bluesista ja vanhasta glam rock -menosta. Päätin kerran kurkata, mitä 60- ja 70-luvuilla tapahtuikaan, kun käsiini osui sen ajan purkkapoppia soitelleet Sweet ja Slade ja punkimpi New York Dolls sekä tietysti David Bowie. Tyrannosaurus Rexin levyä ei Lieksan kirjastosta edes löytynyt, mutta onneksi internetin aikakaudella pystyin kuulemaan ensimmäisenä kappaleen 20th Century Boy.

Glam Rock on oikeastaan hyvin laaja ja ensimmäiset glam rock -yhtyeet olivat lähempänä poppia kuin rockia, mutta ei se haittaa. Niin oli Tyrannosaurus Rexkin. Rockin ilosanomaa julistaen kerron rumasti copypasten avulla.

 

T. Rex (aiemmin Tyrannosaurus Rex) oli brittiläinen glam rock -yhtye. Yhtyeen perusti vuonna 1967 nimellä Tyrannosaurus Rex Marc Bolan (oikea nimi Mark Feld), mutta vuonna 1970 yhtye lyhensi nimensä muotoon T. Rex. Yhtye oli suosionsa huipulla vuosina 1971–1973. Yhtye hajosi vuonna 1977, jolloin laulusolisti Marc Bolan kuoli auto-onnettomuudessa Richmondissa.

 

Yhtyeen musiikilliseksi genreksi sanotaan alun alkaen psykedeelinen folk rock, jonka jälkeen perinteisempi rock ja pop.

 

Marc Bolan on suuri musiikillinen ikoni, jonka perintö ja musiikki elävät yhä. Kuoli tietenkin rankan kaavan mukaan, ei kuitenkaan rankkaan elämään, vaikka sitä hänkin maistoi aivan kuten monet muutkin. Hän eli kuitenkin yllättävän "vanhaksi" eli muutaman päivän vaille 40-vuotiaana eikä kuollut golden age of rock'n'rolliin, 27-vuotiaana.

 

Aamuisin voin näyttää järkyttävältä mm. eiliset meikit päässä. Yöpaitana Marc Bolan kuitenkin suojelee. Ostin erään upean anthology-triplan Anttilasta suunnilleen vuosi sitten ja melkein pelkästään siksi, että mukana tuli suuri ja hieno Marc Bolan & T. Rex -t-paita.

 Discografia

Tyrannosaurus Rex

• My People Were Fair and Had Sky in Their Hair... But Now They're Content to Wear Stars on Their Brows (1968
• Prophets, Seers & Sages the Angels of the Ages (1968)
• Unicorn (1969)
• A Beard of Stars (1970)

T. Rex

• T. Rex (1970)
• Electric Warrior (1971)
• The Slider (1972)
• Tanx (1973)
• Zinc Alloy And The Hidden Riders Of Tomorrow (1974)
• Bolan’s Zip Gun (1975)
• Futuristic Dragon (1976)
• Dandy In the Underworld (1977)

Jäsenet

Marc Bolan (laulu/kitara 1967–1977)

Jack Green (kitara 1973–1974)

Steve Currie (basso 1970–1976)

Steve Peregrin Took (lyömäsoittimet 1967–1969)

Mickey Finn (lyömäsoittimet 1969–1974)

Bill Legend (rummut 1970–1974)

Davy Lutton (rummut 1974–1977)

Gloria Jones (kosketinsoittimet 1973–1977)

Omat suosikkikappaleeni

Dandy in the Underworld (Dandy in the Underworld)



Telegram Sam (The Slider)



Ballrooms of Mars (The Slider)




Dreamy Lady (Futuristic Dragon)



Cosmic Dancer (Electric Warrior)
(pakko laittaa pätkä Billy Elliotista, paras elokuva)



Seagull Woman (T. Rex)



Levyistä kokonaisuutena ehdottomasti paras on The Slider, jolta löytyy helmiä. mm. Telegram Sam ja Rock On,. Omia suosikkejani ovat myös Ballrooms of Mars, Baby Strang ja Mystic Lady. Huomio: ei kuitenkaan eniten klassikkoina pidettyjä



JA JULKAISEN BLOGINI?!?

Music manic

Musiikki on ollut se minun juttuni jo kauan, vaikken ole vieläkään saanut itseäni soittamaan sen koommin kitaraa kuin koskettimiakaan, mielestäni hienoimpia soittimia, mutta ei se ole menoa haitannut. Suutani olen soitellut sen sijaan enemmänkin, ihan näin vitsinä. Jonain päivänä kun tulee olemaan aikaa ja rahaa, soittaisin mielelläni ainakin kitaraa.

Huomasin tuhlaavani eniten musiikin oheistavaraan rahaa. Onneksi tämä on syntisen hyvä asia. Music Hunterissa ja Anttilan musiikkiosastolla on tullut aika lahjakkaasti piipahdettua. Viimeaikaisia ostoksia ovat mm. olleet D-A-D:n hieno buddha-aiheinen promojuliste, kasa vanhempia Classic Rock -lehtiä sekä Helloweenia promolevyistä hihamerkkeihin. Levymessuilla Tavastialla olin jo ajatuksella, etten ostaisi kuin halpoja keräilyvinyyleitä, mutta ostettuani yhden halvan Sweetin levyn törmäsin tietenkin The Doorsiin, jota en voi vastustaa missään muodossa. Sweetin hienon Co-Co-singlen löysin onneksi vain 50 sentillä, mutta kun Sebastian Bach & Friendsin levy tuli viimeisenä ovella vastaan, oli tuhlaussessio valmis.

Bändimukeja Anttilasta aamukahveille valittavaksi. Mötley Crüen, Rolling Stonesin ja Aerosmithin lisäksi juon Led Zeppelin ja Alice Cooper mukeista, muita bändimukeja- ja laseja en ikävä kyllä omista. The Doorsin lasinaluset eivät ole oikein astiakäytössä vaan makeina koristeina.

 

 

Ja heti kun saan tämän romurämän kämpän siivottua ja järjesteltyä (lue: ei ikinä), niin alan laskemaan kuinka monta musiikkiaiheista lehtileikettä ja -julistetta omistan. Kaikenlaista musiikkitavaraa siis on tullut haalittua. Ongelmana on remontti: remppamiehet helvetistä vaihtelevat asunnosta pattereita ja taidehuoneeni julisteet kaatuvat päälle, kohta vaihdetaan kaapit ja Guns N' Roses -juliste saa ainakin luvan häipyä pölyn tieltä.

 

Keikkoja on tullut edelleenkin kierrettyä aivan liian vähän, enää en osaa kiertää minulle mukamas myöhäisten soittoaikojen lisäksi baarikeikkoja ollenkaan, klubeillakin on hyvin vähän ollut mitään. The Flaming Sideburnsin jälkeen ei ole tullut mitään, mutta onneksi jotain on tulossa. Kavereiden ja tuttujen bändien keikoille olisi kiva mennä, mutta en saa sitäkään koskaan aikaiseksi. Kunhan saan perseeni Tikettiin, niin lähtee lähinnä Michael Monroen keikkalippu taskuun, mutta yllättäviä suomalaisia houkuttimiakin on: 22-Pistepirkko ja Parisiin Kevät. Trash Fest järjestetään jo kuudetta kertaa (itselleni se olisi mmm, kolmas vasta? tai neljäs?), jonne on ehdottomasti mentävä. Danko Jonesin keikalle olisin mielelläni ostanut lipun, mutta kun bändi ei yllättäen tulekaan Helsinkiin, en tiedä jaksanko/ehdinkö/riittävätkö rahat Tampereelle. Michael Monroen keissi Tampereella nimittäin houkuttaa tuhlailemaan ja minähän en ikinä kieltäydy Michael Monroesta. En mistään hinnasta.

 

 

Levylautasella pitäisi kuunnella enemmän levyjä eikä biisejä Spotifyn soittolistoilta, kuten huomaa lipsuneeni aika pahasti lähinnä siksi, etten ole enää tietokoneella juurikaan vaan kuuntelen kaiken musiikin jatkuvan liikkeelläoloni takia kännykälläni.

 

 

Nyt uutta levykuunneltavaa:

Michael Monroe - Horns and Halos

Franz Ferdinand - Right Thoghts, Right Words, Right Action

Depeche Mode - Delta Machine

 



 

 

 Kesältä tuttuja repeatilla soivia levyjä ovat Queens of the Agen ...Like a Clockwork sekä Helloweenin Straight Out of Hell.

 

Levykauppa Äx on mahtava ja QOTSA:n uutukainen löytyi sieltä halvimmalla. Siitä siis vain tuhlailemaan taas lisää.

 

Viikon hittilista by MarjutB + music challenge!

The Doors – Love Me Two Times
The Doors tuntuu aina violetilta.

Hanoi Rocks – Malibu Beach Nightmare

T. Rex – Telegram Sam

The Hellacopters – Baby Borderline

The Hellacopters – Throw Away Heroes

Zen Café – Aamuisin

Helloween – Future World

Day 24: A song that you want to play at your funeral

 

Uriah Heep - Lady in Black

 

 

She came to me one morning, one lonely Sunday morning
Her long hair flowing in the mid-winter wind
I know not how she found me, for in darkness I was walking
And destruction lay around me, from a fight I could not win
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH ahh ahh AHH ahh

She asked me name my foe then, I said the need within some men
To fight and kill their brothers, without thought of love or God
And I begged her give me horses to trample down my enemy
So eager was my passion to devour this waste of life
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH Aahh ahh AHH ahh

But she wouldn't think of battle that, reduces men to animals
So easy to begin and yet impossible to end
For she the mother of all men, had counceled me so wisely that
I feared to walk alone again and asked if she would stay Áhh Ahh
AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh.... AHHH ahh ahh AHH ahh
Oh lady lend your hand I cried, oh let me rest here at your side
Have faith and trust in me she said, and filled my heart with life
There is no strenght in numbers, have no such misconception
But when you need me be assured I won't be far away
Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh....AHHH ahh ahh AHH ahh

Thus having spoke she turned away, and 'though I found no words to say
I stood and watched until I saw her black cloak disappear
My labour is no easier but now I know I'm not alone
I find new heart each time I think upon that windy day
And if one day she comes to you, drink deeply from her words so wise
Take courage from her as your prize and say hello for me
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh
AHH ahh--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(1) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(2) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
(3) Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh Ahh ahh
--- Ahh Ahh AHHH, Ahh Ahh Ahh Ahh ... AHHH ahh ahh AHH ahh

 

 

Perfect weekend alone

Pieniä onnellisuuden hetkiä on havaittavissa elämässäni, joita olenkin odotellut tässä tämän tästä. Odotellut? Kyllä, antanut aikaa, päättänyt, että kyllä tämä tästä ajan kanssa eikä enää "kaikki mulle heti" -asennetta. Siis: saan vielä sen unelmien työpaikan, selviän päivä kerrallani, pääsen yli liiasta paahtamis- ja muista henkilökohtaisista ongelmistani, stressaan vähemmän siivoamisesta, selviän yli alkavan putki- ja patteriremontin ja niin edelleen. En ehdi mitenkään saada tuhansia tavaroitani määräaikaan mennessä, mikä ylistressaa. Onneksi en ole enää niin stressaantunut, hullu liikaa sumppia nauttinut mol.fi:n sivuja jahtaava ad/hd-katti näin kirjaimellisesti. Elämäni tuskaisimmat kuukaudet olivat viime syksynä noin vuosi sitten ja päättyivät aika paljon kevääseen. Olin työtön, laihtunut lähes puolet entisestä (ja tämän takia ihmiset luulevat, että laihdutan yhä) elopainostani aivan väärällä tavalla ja liikuin liikaa. Jossain vaiheessa aloin heräillä öisin sekä nukkua huonommin, en enää ehtinyt piirrellä, lukea ja harrastaa mitään ennen mieluisia pieniä juttuja kuten ennen. Musiikki ja kiinnostus mm. furbyihin, käsitöihin ja piirtelemiseen ei ollut enää pääosissa.

Ja kun taloyhtiömme taidekerho ei enää kokoonnu, kuinka löydän aikaa sanoa itselleni, tee nyt taidetta? Asetelmapiirrokset joka tiistai olivat todellista terapiaa.

 

Eilen illalla hommailin kaikenlaista ehkä turhan paljon ja yöuneni menivät sitten hieman askarteluiden takia, mutta tuunailin ihania bokseja. Ainakin on laatikoita kaikenlaiseen pakkailuun.

Tänä viikonloppuna on aika antaa itselleen armoa, jota minulle toivotaan töissä asti. Armoa ja aikaa itselleni. Joskus minun oli pakko nähdä ystäviä ja kavereita, vetää pää täyteen viinaa joka ikinen perjantai ja lauantai maaten sunnuntait krapulassa syöden yhden pizzan per päivä. Olihan se hauskaa aikaa mutta olin tyytymätön itseeni. Nykyisin olen yllättävän tyytyväinen itseeni, olen päässyt yli pahimman perfektionismiongelmani ja voin sanoa olevani ylpeä omista saavutuksistani.

Perjantaina, hyvin levättynä ja onnistuneena lilluin illan spinning-tunnin jälkeen kauan kylpyammeessa ja luin Tolstoin Anna Kareninaa, jonka hommasin ilmaiseksi kierrätyskeskuksesta. Päivää ennen, torstaina aloitin Kustaankartanon tiloissa työväenopiston teatteriryhmässä. Ensi alkuun oli vain improvisaatioharjoituksia pienryhmissä. Meidän pieni ryhmä teki kaupan hermostuneesta kassasta näytelmän, jossa esitin hermostunutta jonossa etuilevaa teinipoikaa. Kävimme läpi elementtejä kuinka näyteltyä kehitetään ja mm. ongelmakohtiin puututtiin, hiottiin pienoisnäytelmät näin sanottuun oikeaan suuntaan. Kivoja ihmisiä vaikutti olevan, ja tulin kotiin yhtä matkaa yhden tytön kanssa, joka asuu samassa suunnassa. Tulen taatusti viihtymään, kun jatkossa olisi tarkoitus tehdä oikea näytelmä. Vihdoinkin mahdollisesti pääsen teatterin lavalle.

Something happened... ja lisää musiikkipäivityksiä tulossa.

np. The Sounds - Dance With Me

Viikon hitlist by MarjutB

Risto - Discopallo
Tehosekoitin on maistunut aina eniten suomenkielisestä musiikista, mutta hyvänä kakkosena on tullut muutaman vuoden ajan Risto. Sanoitusosasto lienee oikeasti parempi, anteeksi Otto Grundströmin nerokkuudelle ja runoillekin, ja herra Risto tekee. Kunnon psykedeliaa tässä.

Queens of the Stone Age - Go With the Flow
Luulen, että nyt kun QOTSA puree erityisen hyvin, voin valita minkä vaan suosikkibiisikseni. Oli muistaakseni ensimmäinen kappale, jonka kuulin kyseiseltä yhtyeeltä. Ehkä saatan muistaa väärin, koska No One Knows on varmasti vielä tunnetumpi, mutta kun lukioaikoina selailin paikallisen kirjaston levyhyllyä, osui kerran sattumanvaraisesti Songs for the Deaf käsiini.

Queens of the Stone Age - Fairweather Friends
Viimeisimmän levyn ...Like a Clockworkin jännimpiä biisejä. Kun kuuntelen tätä, ajattelen vähän ristiriitaisesti ystäviäni, ystävyyttä ja kaikkea. Olen palannut siihen lukioaikaani QOTSA:n kanssa: olen paljon yksin. Omistan kappaleen parhaimmalle ystävälleni Roosalle.

T. Rex - Telegram SamI Heart Marc Bolan.

The Hellacopters - Baby Borderline
I Heart The Hellacopters.

Dingo - Aino
Jäi vahingossa yksi ilta soimaan repeatilla.

The Clash - Koka Kola
Jännä biisi.

Siinäpä kuunneltavaa!

Töissä on pyörinyt Spotifylla jos jonkinlaista sekalaista musiikkia. Pitkästä aikaa tekee mieli kuunnella vanhoja suosikkeja kuten Kate Bushia, The Doorsia ja The Clashia. Uudet tuttavuudet ja ug-puolella olisi varsin tervetullutta, mutta kun tuo perusmainstream taas jyrää. Harmi.

Summer is gone

Lempivuodenaikani kesä on virallisesti ohi mutta säät ovat olleet hyvät ja syksystä on tulossa kuulemma harvinaisen lämmin. Kesän viimeinen viikonloppu oli oikein kiva. Kesä oli erilainen kuin muut kesät tähän mennessä. Opin paljon uutta, kehitin itsessäni vanhaa, sähläsin ja säädin, mutta myös rentouduin. Ensimmäinen kesä, jolloin en enää ollut pussikaljoittelemassa puistossa tai sitten runotyttönä mököttämässä mökillä, jollainen olin kouluajan asuessani Lieksassa.

Täytin kriittisen iän 25 vuotta elokuun 20. päivä. Siirryin työvoimatoimistossa ja papereissa nuorista aikuisiin. Olenko aikuinen? Olenko kypsä? Sitä voin pohtia.

Ostin ensimmäistä kertaa Spotify Premiumin, koska halusin uuteen Samsung-puhelimeeni musiikkiominaisuuden. Enää en omista mp3-soitinta tai iPodia. Hieman nolo juttu musiikkifaniksi ja -keräilijäksi ilmoittautuvalle. Muutenkin Spotifyn voisi sinänsä heittää jorpakkoon, jos mietin omia musiikillisia arvostuksen kohteitani ja sitä, että haluan fyysisen levyn kansitaiteineen ja papereineen. Olen kuitenkin tosiaan laiskistunut nykyteknologian myötä enkä saa siis laskettua levyjeni määrää ja vaikea laittaa kaikkea tietokoneelleni. Olen liikkeellä koko ajan ja kuuntelen musiikkini tietokoneelta, tässä koneella en muuten niin hirveästi enää notkukaan. TULOS: kä ytän Spotifyta ja tutustun musiikkiin sitä kautta.

Spotifyn mukaan soitetuimmat vuoden levyt minulla ovat Helloweenin Straight Out of Hell ja  Queens of the Stone Agen ...Like a Clockwork. Kumpaakin olen luukuttanut nyt kesällä ahkerasti. Muuten on mennyt hyvin yksittäisillä biiseillä ja artisteilla, joita tekee mieli kuunnella. Mm. Guns N' Roses, The Black Crowes, Michael Monroe, D-A-D ja Melody Club lienevät korkeimmilla listoillani.

Helloween on mielestäni onnistunut hyvin levyllään ja nyt itselleni iski heti ensi kuulemalta toisin kuin yhtyeen kaksi edellistä levyä. Deriksessä ei minulle ole mitään vikaa ja hänen vahva laulunsa on jo yksi syy kuunnella levy läpi. Aika syntikkapainotteista musiikkia on, odotin jotenkin vähemmän syntikoita, muttei se haittaa. Parhaimmat kappaleet ovat ainakin nimikko, Live Now! Asshole ja mukava avausraita Nabataea.

QOTSA taas on uudempaa polvea ja ns. stonerrockiksi kutsuttua musiikkia, vaikken itse niinkään ole pistänyt tuohon luokkaan

Tässä tärppejä viimeisistä päivistä:

The Flaming Sideburnsin juhlakeikka Tavastialla ja törkeä rahantuhlauspäivä.
Roosa päätti ottaa vapaata äitiydestä ja minä, no, treeneistä mutten töistä. Koko sujui töissä aika mutkikkaasti välillä ollen enemmän painotöiden apurina ja kaikki joutuivat herättelemään päätäni tämän tästä. Onnistuin ruokatunnillakin melkein unotamaan mitä söin, vaikka kerrankin siellä oli kökköruoan sijasta täysjyväriisiä kiinalaisella sweet & sour -kastikkeella. Onnistuin heittämään vielä puhelimen laturin kotiin, joten jouduin piipahtamaan töiden jälkeen umpikiireessä Roosan hätistellessä jo keskustaan ostamaan lippua.

Shoppailusuuntaukset osuivat Tiketin jälkeen Levykauppa Äxään, Keltaiseen Jäänsärkijään, Glitteriin ja Cybershopiin. Glitter on harmikseni lopettamassa ja ostimme melkein samanlaiset kengät, minä mustat ja Roosa ruskeat. Sellainen " The Sweet 70's glam rock" -tyyli voisi olla kyseessä. Cyberissä päätimme hommata kantiskortit sekä samanlaiset The Velvet Underground -laukut, minä tosin ns. banaanilevyn kannen mukaan ei-oikean mustan ja Roosa oikean valkoisen.

Levyostoksina oli mm. The Clashia, Johnny Thundersia, Diamond Dogsia, Hardcore Superstaria.

Päivällisen halusin syödä tuttuun tapaani Foorumin pohjakerroksessa suosikkiraflassani, Habibi Cuisinessa. Tällä kertaa ei mennyt falafelia, tofua tai lohisalaattia lohkoperunoilla vaan kana-avokadosalaatti couscousilla. "Tehotuotetun lihan huonolla omatunnolla" -Marjut iski siis viimein. Kuvut täynnä tai vähemmän täynnä menimme istuskelemaan rauhassa ensin Ilvekseen ja sitten Tavastialle. Minulla ilta meni kyllä kokiksen voimin ja iloliemiin ei tullut koskettua.

Sitten alkoi näin sanottu juhlakeikka Fleimareilta!

Apetta ennen keikkaa.

And style: liivi, itse tuunattu. Mekko, vintagea. The Velvet Underground -laukku, Cybershop. Leopardihuivi, second hand. Korut, sekalaisia. Hattu, second hand (kuvassa ei näy valkoista ruusua).

Before the mission.

Eduardo on edelleenkin väärinpäin!

Ja ne soittavat.

Keikka oli normaalia pidempi ja ehdottomasti makein näkemistäni Fleimari-keikoista. Setti oli perus yllätysbiiseillä- ja vierailla ryyditettynä. Yleisö oli aluksi suurimmaksi osaksi hidastempoinen lukuunottamatta joitakin mukana heilujia. Meni siis kuten aina yhtyeen keikalla. Loppua kohden sitten lämmettiin, aivan kuten aina ennenkin. Eniten mainostettu guest, The Hellacopters/Thunder Express/Dundertåget ym. kitaristi ja minulle suuri idoli Robert Strings Dahlqvist elvisteli kyllä aika paljon lavalla kuin mikäkin stara. Kelasin yhden keikan jälkeen juttelemaan tulleen jätkän sanoja kuinka Nicke Andersson on vaatimattomampi ja totta, itse en edes jaksanut lähteä metsästämään Stringsin perään ja kyselemään mitä herra tekee. Remu Aaltonen ja Manna olivat kiva yllätys guest -puolelta, erityisesti Remu oli tervetullut rock'n'roll-juhlaan.

 

Lauantai oli siivouspäivä taas. Yritin selvitä tiskeistä, pyykeistä ja taidehuoneen järkkäilystä samalla kun banaanikärpäset valloittivat hedelmä- ja vihanneshyllyä. Ne purevat minua ihan hulluna. En kyllä saanut siivottua oikeasti, koska hyvä sää houkutteli ulos samoin kuin hyvän ystävän seura. Päivän tärppinä oli kaupungin siivouspäivä eli kirpputoreja ympäri kaupunkia kadulla, lahjoitettavaa ja halpaa tavaraa. Eikä kenenkään tarvitse maksaa itseään kipeäksi, ei ostajan tai myyjän (= riistohintaisia kirpparipöytiä). Parasta oli kuitenkin Korjaamon ja Töölön kirpparikierroksen jälkeen poiketa rantamaisemiin Cafe Recattaan. En ollut ikinä tiennytkään, että Helsingissä voi nauttia kahvia ja teetä hyvinkin idyllisessä paikassa.

np. The Clash - Rock the Cashbah