Ilosaarirock 2013

Koska olen kotoisin Pohjois-Karjalasta, on pieni pala minua aina Joensuussa ja Ilosaarirockissa. Siis muutakin kuin syntyminen sairaalassa. Hauska asia on, että aloin varsinaisesti käydä Ilosaarirockissa muutettuani pois Pohjois-Karjalasta. Ilosaarirock on Suomen tasolla suht iso festivaali, vaikka esiintyjistä marmatetaankin: ei ole tarpeeksi isoja, samaa paskaa kuin muualla, liikaa ei-rockia jne. Minulle kuitenkin kelpasi tänäkin vuonna, vaikka tärkein bändi, Motörhead peruuttikin ja tilalla ollut Mustasch ei minua kiinnostanut. Silti kaljoittelevapainotteisesta festarikansasta hyvin monella oli yhtyeen paitaa ja fanitavaraa päällä: olivat tulleet katsomaan tuuraajaa tai muuten vaan. Mustaschin jäsenten ihailua Motörheadia kohtaan ei voinut olla huomaamatta juuri bändipaidoista.

Perjantaina saavuin Joensuuhun äidin, Sirkan ja isän kanssa ja kävin viemässä kamat yöpaikkaan tätini luo. Sitten kävin hakemassa työntekijäpaidan ja rannekkeen huomista vapaaehtoiskeissiä varten. Harkitsin, että olisin mennyt Sulo klubille, joka on siis festarialueella oma perjantain tapahtumansa erikseen, mutta olin väsynyt ja voin hieman huonosti omasta mielestäni, joten kävin vain S-Marketissa ostamassa evästä. Isä oli Ilovaarirockissa järkkärinä, illan päätyttyä noiden seurue lähti takaisin Lieksaan.

Road to Joensuu

Ja aamulla huomasin, että ei taas, olen varmaan kipeänä. Menkkakipuja? Vatsa sekaisin? Purjotukselta ja oikealta paskalta en välttynyt tälläkään festarikeissillä. Vatsani oli ihan sekaisin ja nyt ei ollut kyse bajamajabakteerista kuten viime vuoden Tuskassa, koska se oli kai tullut perjantaina. Edessäni olisi ollut 12 tuntia alkoholin anniskelua pääanniskelussa kahden edellisen vuoden tapaan. Olin hullu kun halusin vapaaehtoisesti myydä kaljaa, mutta loppuajan eli toisen päivän olin halunnut vapaaksi bändien takia.. Lauantain suunnitelma oli "Jes, näkisin samalla Nightwishin jakaessani kaljaa", olin ajatellut. Meni pieleen. Alku anniskelu meni ihan hyvin, opin käyttämään kassaa edellisvuotta paremmin, mutta siinä kolmen jälkeen meinasin taas pyörtyä, kun alkoi huimata ja aloin juosta vessassa. Piti jättää talkoohommat sikseen. Sovin, että tulisin seuraavana päivänä, mutta se sitten jäi kuitenkin. Shit. Istuin joskus kuuden aikaan alas Sue-telttaan ja yritin syödä eväitä ennen kuin menisin yöpaikkaan. Katsoin samalla post-rock-bändi Pelicanin keikan. Ihan mukiinmenevää, sen halusinkin nähdä. Joskus käyn extempore katsomassa näitä toisen linjan bändejä festareilla, kerran kävin Isiksen ja yleensä aina jotain elektroa. No kuitenkin, paska olo uudelleen, joten häivyin alueelta. Juuri ovella tuli kirjaimellisesti housuun. Noloa.

Sunnuntaina minulle mussutettiin, että älä mene jos olet kipeä. No olin ihan sairaan paskana ja vedin hulluna kahvia kitusiini, jotta jaksaisin jotain. Fair Trade -kojusta löysin ihania kuivattuja hedelmiä, joita päätin nautiskella, koska festariruokaa ei sinä päivänä tehnyt yhtään mieli.

Michael Monroe oli kuitenkin syy, miksi saavuin edes paikalle. Settilistaa en ole vielä saanut, mutta keikka oli mielestäni ihan terävä sekä hyvä. Päälavan edusta on Ilosaaressa ihan kamala, koska yleisö on niin kaukana ja sitä Mike itsekin ihmetteli. Keikka meni aivan liian nopeasti purkkiin, mutta oli aivan mielettömän mahtava. Viimeksi Makkoset soittivat Ilosaare  päälavalla kaksi vuotta sitten ja avausbändinä oli vaikeampaa, silloin keikka oli mielestäni muutenkin suht huono. Nyt toimi ja ylitin omat energiavarastoni pomppimalla minkä jaksoin.

Keikasta vielä sen verran, että Dregen ja Karl Rockfist eivät olleet puikoissa tällä kertaa. Dregenin hattu oli messissä ja joku roudari muistutti mielestäni erehdyttävästi tuota herraa. Rockfististä taas tuli tuore isä, onnea hänelle paljon!.. ja muistinko ja tunnistinko minä aluksi tuuraajia? En. Noloa. Etsin ne nimet vielä. Hei, Von Hertzen Brothers ja joku.. joku tuttu!

 

Innoissani siis odotan uutta!

 

Onneksi tuttujakin tuli vastaan, vaikka hengailin pääasiassa yksin festareilla. Lähtiessäni alueelta törmäsin vielä Sofiaankin, jonka kanssa emme yleensä näe Helsingissä (vaikka kumpikin olemme asuneet siellä muutaman lukion jälkeen).

 

Ilosaari lounge tai jotain sinnepäin.

Terveisiä.

Näin myös vahingossa Wintersunin eturivistä.

Eturivissä on työtä odotella, siksi otsakin on kurtussa!

Ja sitten tuli bändeineen lavalle...

Michael Monroe!

Lavarakenteisiin kiipeäminen on Miken lempipuuhaa festareilla.

 Elektronista musiikkia esittävä Squarepusher oli aluksi random minulle, mutta yllätti hyvällä keikallaan

 

Bändejä näin siis sieltä täältä suunnilleen keikkoina kokonaan: Aino Venna, Pelican, Jukka Poika, Wintersun, Michael Monroe ja Squarepusher eli siis todella vähän. Harmi, ettei Ukkosmainetta ollut festareilla tänäkään vuonna, mutta harkitsin makeiden paitojen ostamista.