Minun ongelmani on päämäärättömyys ja ikuinen keskeneräisyys.'' Koskee blogiani ja myös elämääni. Ikuinen AD/DH, jolta jää ihan kaikki kesken, vaikka päämäärätietoisuus onkin vielä taustalla.
Ystävänikin kysyi eilen, miksen ole tehnyt sitä ja hakenut sinne, minne haluan vaan teen sitä mitä en muutama vuosi sitten missään nimessä halunnut ehdä.
Blogini on ruma ja jatkumattoman keskeneräinen. En ikinä ole uskaltanut julkaista siitä parhaimpia/pahimpia paloja, vaikka olenkin pallotellut samoja tekotaiteellisia juttuja lifestylestä. Kuvia puuttuu, koska minulla ei ole kunnollista kameraa ja vartalon kuvaajaa kuten kaikilla kuuleilla indietyypeillä/hyvinvointibloggareilla, joiden tekstejä tuijottelen silmät kiiluen "olisinpa se minä"!. Kuka estää unelmoimasta?
Ehkä liikaa itsekriittisyyttä? Hyvä ja myöteinen asenne kehiin! Ehkä?
Nyt haluaisin kuitenkin tehdä jotain asialle, ryhdistäytyä joululomalla ja kirjoitella. Musiikista minulle löytyy aina kirjoiteltavaa ja ehkäpä jos en vaan yritä julkaista mitään erityistä vaan kirjoittaa tajunnanvirtaa. Se oli joskus lempijuttujani kuten aamupiirrokset. Voi, aamupiirrokset! Tsemppiä ja rentoa asennetta kehiin, taiteilijasielu virtaamaan.
Music: Roky Erickson - Cold Night for Alligators
perjantai 18. joulukuuta 2015
lauantai 17. lokakuuta 2015
Arkea
Arki ei tunnu enää hirveältä vaan odotettavalta asialta viikonloppujen joukossa. Tulevaisuudessa teen ehkä viikonloputkin töitä ja nyt olen halunnut nauttia kaikista vapaista.
Olen oppinut oikeasti vaikka mitä koulussa. Kärsivällisyyttä, yhteistyötä, "hiljaa hyvää tulee mutta muista oikea tyyli" -juttuja ja mitä vielä. Kyllä minusta tulee vielä perussiivouksenkin osalta mestari, kunhan saan harjoittelua. Ainoa mikä noissa isoissa ryhmissä tehdyissä töissä on ollut huonoa on se, että ne on niin nopeasti ohi eikä saa koko ajan tehdä töitä. Aika kevyttä eikä valmista tulevaan ja teoriatunneilla istumme paljon, mutta hyviä tiedonmurusia koko ajan. Se ei ehkä sovi minulle, mutta tulossa on vielä valmistumiseen ja näyttöihin asti työssäoppimista aivan äärettömän vaikeilla työajoilla. Joten haastetta tulee olemaan, siksi tunsin ansaitut arkivapaapäivät ihan sydämessäni.
Vapaapäivinä tietysti olen kuntoillut aika paljon ja testannut omia juttujani ja hoitanut asioita päivällä. Kävin myös edellisessä koulutuskeskuksessani Ruskeasuolla. Jäi ihan hyvä fiilis ja että tulen onnistumaan varmasti, kunhan jätän pahimman itsekriittisyyden nurkkaan ja alan luottaa itseeni.
Niin ja mitä teen muuta kuin olen kotona?Olen alkanut viimeisen kahden viikon aikana enemmän sohvaperunaksi, koska tuijottelen joskus Netflixiä, sitä ei minun alati liikkuva minäni ole tehnyt viimeksi tiesmilloin. Olen tietysti chattaillut ystävien kanssa, tosin onneksi nään aina parhaimpia ystäviäni ihan face to face. Tiistai on aina asahia ja talon taidekerhoa, keskiviikkona toista taidejuttua. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Linnanmäen Valokarnevaaleilla, ihan kiva ja ilta näytti näin kliseisesti tosi kivalta. Ja perjantaina ja viikonloppuna tahti jatkuu ja jatkuu.. because I love me.
Torstaina kävin Prismassa ostamassa kaksi kassia täyteen vihanneksia, mm. kurpitsoita, lanttuja (naurettava 0,08 senttiä kilohinta pussilla), porkkanoita sekä kesäkurpitsoita ja kurkkuja (vaikka niiden kausi onkin jo ohi). Seuraavana kassalle tullut henkilö lappoi liha- ja maitotuotteita ja tuijotti selvästi kassiani kuten muutama minunkin kaverini elkeellä "typerä hippi ostaa vain vihanneksia eihän niillä edes lähde nälkä". :) Kommentoin tuon Satokausikalenterin FB-sivuille, nauratti niin paljon. Satokausikalenteria kannattaa muuten seurata, hyviä vinkkejä kasvisten käyttöön sesongissa. Nyt on ollut monta päivää pannulla paistetut juuresranskikset megahyvi: paljon lanttua ja porkkanaa, pizzamaustetta, hyvää suolaa ja neitysytkookosöljyä.
Perjantaina sai kalkkunapihviäkin kaverikseen.
Jotenkin olo on kuitenkin vapaa ja näistä vapaista vapauksista osaan nauttia.
Now playing:
Thin Lizzy - Cowboy Song
Olen oppinut oikeasti vaikka mitä koulussa. Kärsivällisyyttä, yhteistyötä, "hiljaa hyvää tulee mutta muista oikea tyyli" -juttuja ja mitä vielä. Kyllä minusta tulee vielä perussiivouksenkin osalta mestari, kunhan saan harjoittelua. Ainoa mikä noissa isoissa ryhmissä tehdyissä töissä on ollut huonoa on se, että ne on niin nopeasti ohi eikä saa koko ajan tehdä töitä. Aika kevyttä eikä valmista tulevaan ja teoriatunneilla istumme paljon, mutta hyviä tiedonmurusia koko ajan. Se ei ehkä sovi minulle, mutta tulossa on vielä valmistumiseen ja näyttöihin asti työssäoppimista aivan äärettömän vaikeilla työajoilla. Joten haastetta tulee olemaan, siksi tunsin ansaitut arkivapaapäivät ihan sydämessäni.
Vapaapäivinä tietysti olen kuntoillut aika paljon ja testannut omia juttujani ja hoitanut asioita päivällä. Kävin myös edellisessä koulutuskeskuksessani Ruskeasuolla. Jäi ihan hyvä fiilis ja että tulen onnistumaan varmasti, kunhan jätän pahimman itsekriittisyyden nurkkaan ja alan luottaa itseeni.
Niin ja mitä teen muuta kuin olen kotona?Olen alkanut viimeisen kahden viikon aikana enemmän sohvaperunaksi, koska tuijottelen joskus Netflixiä, sitä ei minun alati liikkuva minäni ole tehnyt viimeksi tiesmilloin. Olen tietysti chattaillut ystävien kanssa, tosin onneksi nään aina parhaimpia ystäviäni ihan face to face. Tiistai on aina asahia ja talon taidekerhoa, keskiviikkona toista taidejuttua. Torstaina kävin ensimmäistä kertaa ikinä Linnanmäen Valokarnevaaleilla, ihan kiva ja ilta näytti näin kliseisesti tosi kivalta. Ja perjantaina ja viikonloppuna tahti jatkuu ja jatkuu.. because I love me.
Torstaina kävin Prismassa ostamassa kaksi kassia täyteen vihanneksia, mm. kurpitsoita, lanttuja (naurettava 0,08 senttiä kilohinta pussilla), porkkanoita sekä kesäkurpitsoita ja kurkkuja (vaikka niiden kausi onkin jo ohi). Seuraavana kassalle tullut henkilö lappoi liha- ja maitotuotteita ja tuijotti selvästi kassiani kuten muutama minunkin kaverini elkeellä "typerä hippi ostaa vain vihanneksia eihän niillä edes lähde nälkä". :) Kommentoin tuon Satokausikalenterin FB-sivuille, nauratti niin paljon. Satokausikalenteria kannattaa muuten seurata, hyviä vinkkejä kasvisten käyttöön sesongissa. Nyt on ollut monta päivää pannulla paistetut juuresranskikset megahyvi: paljon lanttua ja porkkanaa, pizzamaustetta, hyvää suolaa ja neitysytkookosöljyä.
Perjantaina sai kalkkunapihviäkin kaverikseen.
Jotenkin olo on kuitenkin vapaa ja näistä vapaista vapauksista osaan nauttia.
Now playing:
Thin Lizzy - Cowboy Song
keskiviikko 19. elokuuta 2015
Pullanmakusia kuppikakkuja 26-vuotiaana
Havahduin aamulla siihen, että on viimeinen päivä olla 26 ja huomenna täyttäisin askeleen lähemmäksi 30 vuotta ja sen täydellisen rocktähtien kuoleman iän (mm. Brian Jones, Jimi Hendrix, Kurt Cobain, Janis Joplin ja viimeisimpänä Amy Winehouse kuolivat kaikki maagisen 27 vuoden iässä.).
Ja asia mitä tänä aamuna tajusin möksähöppelinä kotikotona aamulenkillä, että tosiaan tämä on viimeinen auringonnousu ja kesäpäiväni. Suunnittelin jo itselleni kakkua ja pullaa sekä marjojen poimintaa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Urheilua siis.
En ole syönyt pullaa vuosiin, siis oikeaa pullaa. Sokeria vatsa ei kestä vehnäjauhojen lisäksi ollenkaan. Vaikka olenkin lenkin keinotekoisesti <steviaa ja erytritolia, ei mitään pöytämakeuttajia> makeuttava gluteenitonta ruokavaliota noudattava trendipelle, ei se ketään estä tekemästä pullankorviketta ja -leivonnaisia. En osaa nauttia elämästäni kun en syö aitoa sokeria ja vehnäjauhoppullaa vaan korvaan sen ns. paremmalla, vaikka läskiä ja selluliittia on enemmän kuin muilla ihmisillä yhteensä.
Yhdessä työssäni leivoin pullia päivittäin ja en syönyt niitä juurikaan, kerran muistan syöneeni jonkun puolikkaan ja sanoneeni olevan pahaa. Tietenkin minua pidettiin nirsona syömishäiriöisenä. Sen jälkeen meni kamalia pullanmakuisia keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja proteiinipatukoita, joihin en nykyisin koskisi pitkällä tikullakaan. Sen verran nirso olen edelleenkin!
Nyt kuitenkin ulkonäköasiat sikseen, sitä paitsi en enää stressaa hirveästi ulkonäöstäni, terveydestäni kylläkin. Pieni pala kakkua ja sokeria ei maata kaada (vaan se, että syö kevytversiota ja parempaa versiota liikaa), mutta päätin tehdä pullaa ja kakkua minun vatsalleni sopivampaan muotoon. Oikein trendikkääseen, että kaivelin reseptin vanhasta karppauskirjasta (vaikkein edes karppaa, sitäkin olen toki kokeillut) ja muutin sitä vähän. Inspiroiduin myös reseptinikkari Hanna Skytän ideasta tehdä liikkuvalle ja treenaavalle ihmiselle sopivia välipalaherkkuja. Muffinseja siksi, että halusin niitä ja pullanmakua siksi, että rakastan kanelia ja kardemummaa yli kaiken.
Tässäpä pullanmakuista muffinsia by Marjut!
6 kananmunaa
1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 rkl kylmäpuristettua luomu neitsytkookosöljyä
1,5 dl mantelijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
4 rkl psylliumkuitua eli fiberhuskia
1,5 rkl leivinjauhetta
makeutusjauhetta ehkä noin puoli desilitraa maun mukaan (stevia green: stevia + erytritolia)
2 tl kanelia ja kardemummaa kumpaakin
Homma on helppoa kuin heinänteko: sekoitin kuivat aineet keskenään, munat ja mantelimaidon sekä sulatetun kookosöljyn keskenään ja laitoin makeutusta maistelemalla taikinaa. Kaikki siis yhteen kulhossa ja paperisille vuoille (yhteensä 28 kappaletta pieniä). Uuni kuumeni 175 asteeseen ja paistoin n. puoli tuntia.
Taikinasta tulee siis ilman hiivaa löysempää kuin tavallisesta gluteenittomasta tai vehnäjauhopullasta, joten tästä syystä jaoin taikinan suoraan muffinsivuokiin, jolloin niistä tuli oikeastaan muffinseja eikä pullia.
Ja asia mitä tänä aamuna tajusin möksähöppelinä kotikotona aamulenkillä, että tosiaan tämä on viimeinen auringonnousu ja kesäpäiväni. Suunnittelin jo itselleni kakkua ja pullaa sekä marjojen poimintaa kuntosalilla rehkimisen sijaan. Urheilua siis.
En ole syönyt pullaa vuosiin, siis oikeaa pullaa. Sokeria vatsa ei kestä vehnäjauhojen lisäksi ollenkaan. Vaikka olenkin lenkin keinotekoisesti <steviaa ja erytritolia, ei mitään pöytämakeuttajia> makeuttava gluteenitonta ruokavaliota noudattava trendipelle, ei se ketään estä tekemästä pullankorviketta ja -leivonnaisia. En osaa nauttia elämästäni kun en syö aitoa sokeria ja vehnäjauhoppullaa vaan korvaan sen ns. paremmalla, vaikka läskiä ja selluliittia on enemmän kuin muilla ihmisillä yhteensä.
Yhdessä työssäni leivoin pullia päivittäin ja en syönyt niitä juurikaan, kerran muistan syöneeni jonkun puolikkaan ja sanoneeni olevan pahaa. Tietenkin minua pidettiin nirsona syömishäiriöisenä. Sen jälkeen meni kamalia pullanmakuisia keinotekoisilla makeutusaineilla makeutettuja proteiinipatukoita, joihin en nykyisin koskisi pitkällä tikullakaan. Sen verran nirso olen edelleenkin!
Nyt kuitenkin ulkonäköasiat sikseen, sitä paitsi en enää stressaa hirveästi ulkonäöstäni, terveydestäni kylläkin. Pieni pala kakkua ja sokeria ei maata kaada (vaan se, että syö kevytversiota ja parempaa versiota liikaa), mutta päätin tehdä pullaa ja kakkua minun vatsalleni sopivampaan muotoon. Oikein trendikkääseen, että kaivelin reseptin vanhasta karppauskirjasta (vaikkein edes karppaa, sitäkin olen toki kokeillut) ja muutin sitä vähän. Inspiroiduin myös reseptinikkari Hanna Skytän ideasta tehdä liikkuvalle ja treenaavalle ihmiselle sopivia välipalaherkkuja. Muffinseja siksi, että halusin niitä ja pullanmakua siksi, että rakastan kanelia ja kardemummaa yli kaiken.
Tässäpä pullanmakuista muffinsia by Marjut!
6 kananmunaa
1 dl makeuttamatonta mantelimaitoa
2 rkl kylmäpuristettua luomu neitsytkookosöljyä
1,5 dl mantelijauhoja
0,5 dl kookosjauhoja
4 rkl psylliumkuitua eli fiberhuskia
1,5 rkl leivinjauhetta
makeutusjauhetta ehkä noin puoli desilitraa maun mukaan (stevia green: stevia + erytritolia)
2 tl kanelia ja kardemummaa kumpaakin
Homma on helppoa kuin heinänteko: sekoitin kuivat aineet keskenään, munat ja mantelimaidon sekä sulatetun kookosöljyn keskenään ja laitoin makeutusta maistelemalla taikinaa. Kaikki siis yhteen kulhossa ja paperisille vuoille (yhteensä 28 kappaletta pieniä). Uuni kuumeni 175 asteeseen ja paistoin n. puoli tuntia.
Taikinasta tulee siis ilman hiivaa löysempää kuin tavallisesta gluteenittomasta tai vehnäjauhopullasta, joten tästä syystä jaoin taikinan suoraan muffinsivuokiin, jolloin niistä tuli oikeastaan muffinseja eikä pullia.
Tilaa:
Kommentit (Atom)