Ihan hullua se kuin onkin, joulu on jo ovella. Namusia ei ole ripustettu joulukuusen oksille. Joulukuusta ei ole. Ahdistus työttömästä joulukuusta on päänsisällä vahvemmin kuin se, että joulu on kohta. Mutta koska olen päättänyt ja halunnut, että vuosi 2014 on elämäni paras vuosi ja muutosten aikaa, olen ajatellut positiivisia asioita ja kuinka on aikaa, halua ja intoa värkkäillä. Oi materialismin iloa mutta muutakin. Harvat ja valitut saavat minulta joulukortteja ja lahjoja.
Olen viime vuosina löytänyt joulunodotuksen riemun uudelleen ja tänä vuonna haluan iloita siitä enemmän. Ihanaa paketoida lahjoja, askarrella, leipoa ja niin edelleen. Piparkakkumausteen, steariinin, kuusenneulasten ja glögin tuoksut ovat vastustamattomia ja sellaisia asioita, jotka koen lisäävän hyvänolontunnetta tekemisten lisäksi.
Minulle joulu ja adventit merkitsevät joulunodotusta. Sitten päänpohdiskelua ja möläytyksiä, muilta kitinää ja kiistelyä siitä mikä on joulun oikea merkitys, kristillinen vai epäkristillinen. Nyt tukkikaa kärsänne pikku opossumit, kuten lukion englanninopettajamme sanoi. Ymmärretty?
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
perjantai 28. marraskuuta 2014
Wasted Years
Lopetin Iron Maidenin kokeilun melkein vuosiksi. Kuuntelin hyvin paljon lukioaikoina. Lopulta Iron Maiden kyllästytti ja lopetin kuuntelemisen melkein kokonaan. Kesällä 2013 en mennyt edes keikalle Helsinkiin, vaikka olisin halunnut. en ollut maailman suurin fani enää. Lukiossa kuuntelin Iron Maidenia.
Olipa yliarvostettu tai maailman täydellisin bändi, ovat sanoitukset aina osuneet kuin nenä päähäni, hyviä elämänviisauksia tai muita tarinoita. Eimaailman isoin heavy bändi voi olla väärässä.
Suosikkikappaleeni Iron Maidenilta ovat 22 Acacia Avenue sekä suuri klassikko Wasted Years, jonka sanomaa suosittelen jokaisen pohtimaan päässään. Tietysti kuuntelemaan kappaleen, joka ei muuten ole pelkkää laukkaa ja heavy-poljentoa vaan rauhallisemmasta päästä.
From the coast of gold, across the seven seas,
I'm traveling on, far and wide,
But now it seems, I'm just a stranger to myself,
And all the things I sometimes do, it isn't me but someone else.
I close my eyes, and think of home,
Another city goes by, in the night,
Ain't it funny how it is, you never miss it til it's gone away,
And my heart is lying there and will be til my dying day.
So understand
Don't waste your time always searching for those wasted years,
Face up, make your stand,
And realize you're living in the golden years.
Too much time on my hands, I got you on my mind,
Can't ease this pain, so easily,
When you can't find the words to say, it's hard to make it through another day,
And it makes me want to cry, and throw my hands up to the sky.
So understand
Don't waste your time always searching for those wasted years,
Face up, make your stand,
And realize you're living in the golden years.
Asiaan liittymätön jälkikirjoitus: Eddie on idolini. Ihan törkeän mahtava hahmo.
Olipa yliarvostettu tai maailman täydellisin bändi, ovat sanoitukset aina osuneet kuin nenä päähäni, hyviä elämänviisauksia tai muita tarinoita. Ei
Suosikkikappaleeni Iron Maidenilta ovat 22 Acacia Avenue sekä suuri klassikko Wasted Years, jonka sanomaa suosittelen jokaisen pohtimaan päässään. Tietysti kuuntelemaan kappaleen, joka ei muuten ole pelkkää laukkaa ja heavy-poljentoa vaan rauhallisemmasta päästä.
From the coast of gold, across the seven seas,
I'm traveling on, far and wide,
But now it seems, I'm just a stranger to myself,
And all the things I sometimes do, it isn't me but someone else.
I close my eyes, and think of home,
Another city goes by, in the night,
Ain't it funny how it is, you never miss it til it's gone away,
And my heart is lying there and will be til my dying day.
So understand
Don't waste your time always searching for those wasted years,
Face up, make your stand,
And realize you're living in the golden years.
Too much time on my hands, I got you on my mind,
Can't ease this pain, so easily,
When you can't find the words to say, it's hard to make it through another day,
And it makes me want to cry, and throw my hands up to the sky.
So understand
Don't waste your time always searching for those wasted years,
Face up, make your stand,
And realize you're living in the golden years.
Asiaan liittymätön jälkikirjoitus: Eddie on idolini. Ihan törkeän mahtava hahmo.
sunnuntai 23. marraskuuta 2014
Satopihlajani
Helsinki ja Pihlajisto saivat lunta perjantaina. Nyt on aika ja voin aloittaa hymyssä suin ja kuunnella joululauluja. Hyviä on vaikka millä mitalla, samoin kuin esittäjiä, varsinkin niitä, joiden musiikkia en muuten kuuntele (kuten Jari Sillanpää). Tänä vuonna on kolmas joulu sen yhden ajan aikana. Minun juttuni. Lupasin, että vuonna en masennu, harmittele ja itke. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Itkin ja näin kamalia painajaisia ja lentämistä.
Aamulla en kuitenkaan enää muistanut puoliakaan unistani ja keittelin puuron ja blendasin smoothien. Aamiaisen jälkeen kokkailin valmiiksi lounasta, jonka söisin sitten spinning-tunnin jälkeen. Laitoin uuniin jännää hummus-kuorutteista siikaa: ostin palan hyvää siikaa kokeeksi K-Marketin tuoretiskiltä ja käytin viimeiset papu-kikhernemixit päälle, resepti oli vähän detox-tyylinen Hanna Skytältä. Rakastan ruoanlaittoa ja liikuntaa, ne poistavat stressiä. Liikunta poisti stressiä, mutta lauantaina aamupäivästä spinningissä huomasin, mikä on kuntoni ja mitä sen eteen on tehtävä. En edelleenkään osaa vetää supernopeaa tempoa hengästymättä ja luovuttamatta. Silti on lajini, jossa haluan kehittyä ja en suomi enää itseäni, jos jokin ei mene hyvin. En enää hätäile.
Viimeiseksi Sylvian joulu.
Aamulla en kuitenkaan enää muistanut puoliakaan unistani ja keittelin puuron ja blendasin smoothien. Aamiaisen jälkeen kokkailin valmiiksi lounasta, jonka söisin sitten spinning-tunnin jälkeen. Laitoin uuniin jännää hummus-kuorutteista siikaa: ostin palan hyvää siikaa kokeeksi K-Marketin tuoretiskiltä ja käytin viimeiset papu-kikhernemixit päälle, resepti oli vähän detox-tyylinen Hanna Skytältä. Rakastan ruoanlaittoa ja liikuntaa, ne poistavat stressiä. Liikunta poisti stressiä, mutta lauantaina aamupäivästä spinningissä huomasin, mikä on kuntoni ja mitä sen eteen on tehtävä. En edelleenkään osaa vetää supernopeaa tempoa hengästymättä ja luovuttamatta. Silti on lajini, jossa haluan kehittyä ja en suomi enää itseäni, jos jokin ei mene hyvin. En enää hätäile.
Viimeiseksi Sylvian joulu.
torstai 6. marraskuuta 2014
Cradle of Love
Sataa lunta ja räntää. Ei kovin romanttista. Ensimmäiset lumet näin pari viikkoa sitten satamassa tultuani takaisin Helsinkiin Maarianhaminan/Tukholman reissultani. Oli maagista.
Billy Idolin Cradle of Love soi. Kivoja kasari- ja rakkausviboja. Rehellisesti sanottuna olen 26-vuotias enkä ole ikinä rakastunut. Musiikki antaa voimaa ja olen aina ollut sen pauloissa. Musiikki on rakkauteni. Pystyn kuitenkin rakastumaan rakkauslauluihin.
Kuinka romanttinen tuo sää ulkona onkaan?
Kaikki nämä kappaleet ovat jostain syystä hyvin rock-slovareita, koska en voi asialle mitään, että pidän tällaisesta musiikista.
Aloitetaan rakkauslaulujen fiilistely klassisesta päästä. Tietysti räntäsadetta ja rakkautta ajatellessani ensimmäisenä mieleeni tuli November Rain. Jos kertaisin kaikki hyvät laulut ja soittolistani, olisi lista aivan liian paisunut, joten päätin typistää niinkin huikeasti kuin top kolmosen. Nämä ovat niitä hienoimpia tekeleitä.
Guns N' Roses - November Rain
Thin Lizzy - Rosalie
Journey - Wheel in the Sky
Billy Idolin Cradle of Love soi. Kivoja kasari- ja rakkausviboja. Rehellisesti sanottuna olen 26-vuotias enkä ole ikinä rakastunut. Musiikki antaa voimaa ja olen aina ollut sen pauloissa. Musiikki on rakkauteni. Pystyn kuitenkin rakastumaan rakkauslauluihin.
Kuinka romanttinen tuo sää ulkona onkaan?
Kaikki nämä kappaleet ovat jostain syystä hyvin rock-slovareita, koska en voi asialle mitään, että pidän tällaisesta musiikista.
Aloitetaan rakkauslaulujen fiilistely klassisesta päästä. Tietysti räntäsadetta ja rakkautta ajatellessani ensimmäisenä mieleeni tuli November Rain. Jos kertaisin kaikki hyvät laulut ja soittolistani, olisi lista aivan liian paisunut, joten päätin typistää niinkin huikeasti kuin top kolmosen. Nämä ovat niitä hienoimpia tekeleitä.
Guns N' Roses - November Rain
Thin Lizzy - Rosalie
Journey - Wheel in the Sky
maanantai 3. marraskuuta 2014
Detox eli ja pohdiskelu siitä, suoliston hyvinvointi, ja pohdiskelu miksi syön mitä syön
Olen liikkunut ja jumpannut ahkerasti viime aikoina, kun töitä on ollut vähemmän. Haluaisin myös lisätä salitreeniä tuntuvasti, vaikka muut olisivatkin sitä mieltä, että se on turhaa jumppapainotteiselle ihmiselle/aiheuttaa lisää syömis, rauhoittumis- ja uniongelmia tai ylikuntoa, joita olen vuosien saatossa kärsinyt. Toinen koulukunta taas toisaalta suosii vain sitä itse bodausta ja pitää kevyttä lenkkeilyä turhana touhuna. Lihaksia minun on tosi vaikea kasvattaa, laihtuminen oli aikanaan tuskan takana mutta helposti lihominen ja nesteiden kerääntyminen vatsaan on taas luonnollista minun kehotyypilleni.
Olen myös miettinyt jumppien vastapainoksi puhdistumista, näin sanottua detoxia, mutta siinä liikunnan suositellaan olevan enemmän kevyttä ja kehoa huoltavaa, kuten lenkkeilyä, uintia ja pilatesta. Ei siis tosiaankaan rankkaa juoksua ja voimaharjoittelua raskailla painoilla. Asahi ja uinti ovatkin eräitä parhaimpia virkistäytymiskeinojani. Ruoan suhteen olen oppinut syömään lähinnä sitä mitä mieli tekee, vaikka suklaata ja maitotuotteita ryöpsähtää turhan usein kurkusta alas: nämä eivät toimi minun vatsalleni, vaikka aikanaan vannoinkin raejuustokaurapuuron nimeen. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, sen tiedän, sillä ortoreksia oli hengenvaarallinen ja pääsen siitä luultavasti yli vasta vuosien päästä. Ylipainoa on tullut tuntuvasti, mutta mieluummin yritän keskittyä detoxiin enkä siihen mikä on sopivaa laihduttajalle.
Olen myös rauhoittanut iltaisin, harrastanut ahkerasti mainitsemaani pilatekseen perustuvaa asahi-terveysliikuntaa, lueskellut (paitsi kärjistäviä tieteiskirjoja ei voi sanoa rauhoittaviksi, kiitos Naomi Klein!) ja sen huomaan parhaiten hyvillä yöunilla. Kepeää iltalukemista vinkiksi: vanhoja Enid Blytonin viisikkokirjoja. Kädentaitoja ja ompelua sitten lisää.
Vatsani on ollut silti jotain aivan muuta, joka vaatisi parannusta. En saanut lääkäriltä lähetettä allergiatesteihin tai keliakiakokeisiin, mutta vatsaa vaivaa ja mourii noin joka toinen ruoka-aine ja kaikki viljat. Aikaisemmin toteamiani ongelmia huikeat kuitumäärät, hiilareiden mättäminen ja ruoallaleikkimishistoria: ahmimis- ja lohturuoka lukioiaikoina, viha omaa kroppaa kohtaan ja sitten laihdutusinnostus: laihduttaessani olin liian tiukka ja en syönyt hiilareita enkä rasvaa, en ikinä edes suklaapalaakaan, protskupatukoita, light-tuotteita (joita vielä nykyisinkin "hädän iskiessä" ja nopeasti turvaudun noihin moskiin mutta sokerimuroihin ja juotavaan jogurttiin en vahingossakaan). Seuraavaksi iski sitten kamala pakkomielteinen "terveys"(oikeasti epäterveellisyys- ja kalorivahtaaminen)"vahtaaminen ja lopulta se, että syön liikaa hiilareita/viljatuotteita/hedelmiä sekä hyvin hyvin suuri kuitujen saanti. Viljatuotteita opettelin puputtamaan liikaakin ja pääni sisällä surrasi kavalasti jos jätin vaikka treenien jälkeen yhdenkin gramman liian vähän jotain viljatuotetta pois. Nykyään en jaksa kaloriteoriaa, se onkin vähän turhan suuressa osassa terveysvouhotuksia, koska kaikki ruoka ei imeydy sen huomaa jo ärtyvä ja herkkä vatsani/suolistoni.
No kuka on täydellinen, ortho? En ainakaan minä mutta hyvä niin. Suklaa on törkeä synti samoin kuin aspartaamilla makeutetut juomat, jotka haluaisin heittää ruokavaliostani pois. Sokeri ja makeutusaineet saavat vatsanväänteet ja päänsärkyä. Tavallista kokista en pysty ärtyvän paksusuolen ja huonon vatsan takia ollenkaan juomaan saati sitten vielä aspartaamilla makeutettua versiota.
Kuituja pitäisi syödä, mutta vatsa oireilee niistäkin samoin kuin noin joka toisesta kasviksesta. Yritän totutella vatsaani sietämään esim. ihanaa bataattia ja sipulia sekä valkokaalia, jotka aiheuttavat sellaisenaan aivan mielettömät kaasut vatsassa. Syön kasviksia, hedelmiä ja marjoja valehtelematta noin pari kiloa (pari kiloa ylimääräistä on nyt vatsassani sen kamalan laihaläski-kauden jälkeen) eli kuitumäärä on massulleni huikea, kun tähän lisätään vielä gluteenittomat viljatuotteet. Laihuusongelmien jälkeen aloin raejuusto- ja rahkamättäjäksi. Maidon ja muun prosessoidun maidonmättäminen ei ole ollut ravitsemustieteilijöiden mukaan oikeasti kamalan hyväksi, "sillä kärsiihän kalsiumin saanti". Mutta tiedän: lehmänmaitotuotteet paitsi joskus vuohen- ja lampaanmaito, mourivat mahaa.
On aika detoxille ja puhdistautumiselle, johon tulee mukaan myös ruokaa. Kuinka selviäsinkin ilman viljatuotteita tai kahvia? Vai onko se sitä?
Vegeilyä ja täysjyväriisiä sekä vihannecomboilua. Härkäpavut ovat ihania, mutta saattavat nekin aiheuttaa ongelmia. Kirosana, koska rakastan seesamtahnapohjaista kikhernedippiä eli hummusta.
Mietin myös ekologisia ja vatsalle sopivia juttuja versus mitä ajatellaan: esim. onko nyt niin hienoa syödä enemmän ylistettyä mm. "jenkeistä tuotua bataattia, koska se on parempaa kuin suomalainen peruna perustuen verensokeriarvoihin ja peruna kun nyt on vain ravintokelvotonta" tai "koska speltti ja ruis ovat gluteenipitoista, suomalainen lähituottajan spelttihelmi tai ruisleipä on kamala asia, mutta kaukaa tuotu gluteeniton luomumakaroni tai riisi on hyvä asia, koska se ei aiheuta vatsavaivoja tai heilauta verensokeria niin rajusti". Ja oikeasti, minua kiinnostaa ravitsemusterapia!
Detoxia ennen osallistuin Fit Me:n luennolle ja olipahan hyvä kokemus.
Tiesin kyllä jo etukäteen asioita, että ongelmia pään sisällä aiheuttaa myös kuormitettu suolisto. Tiedän mm. liiallisen proteiinin.
Pitääkö sitä proteiinia, esim. purkki rahkaa sitten ottaa joka aterialla tai välipalalla, heräsi monelle kysymys. Ei? Joskus voin vaihtaa rahkapurkin tai munakokkelin kouralliseen pähkinöitä ja (kuivattuja)hedelmiä tai marjoja. Eipä tällainen jumpparityttö tarvitse sitä protskulisää?
Avukseni otan pari kirjaa, sekä suomalaisen että ulkomaalaisen kirjoittajan. Ulkomaalainen on Briteissä asuva ruotsalainen, että hänen näkemyksensä eivät sinänsä hirveästi olleet erilaisia, kuin mitä kuvittelin. Suomalainen Hanna Skyttä on kuitenkin enemmän mieleeni, ja myös kirjoittanut kirjan Fuel Food - syö kroppasi kiinteäksi. On ehkä typerää alkaa kiinteyttämään ja syömään terveellisesti ja hyvin syömishäiriötaustaan vedoten, mutta tietoisuuteni on kasvanut. Enkä ole ikinä pitänyt eineksistä sen kummemmin kuin höttöhiilareista, mutta olen kyllä kaikenmaailman ravintosuositusten viidakossa mennyt jos jonkinlaiseen ansaan, kokeillut dieettejä.
Detox mielletään usein laihduttajien painonhallintakeinoksi. Tätä se ei ole. Kyse on myös muustakin kuin ruokavaliosta.
1. Viljatuotteita ja hiilihydraatteja haluaisin ehdottomasti vähentää. Kalorit eivät merkitse minulle enää oikein mitään, ruoankoostumus jne. on edelleenkin tärkeä. Ortoreksia on niin kamala päähänpinttymä, että tuntuu, kuinka jonkun vieläkin miettimään liikaa ruokaa ja annanko itselleni armoa tarpeeksi syödä vapaasti kun muutenkin lisäaineet tuntuvat aina olevan pannassa.
2. Vaikka tekisinkin aina mitä haluan, antaisin armoa itselleni. Onnellisuus-kirja on myös lukemisissa, hieman kevyempää kuin viime aikaiset luennot kapitalismista ja muusikoiden elämäkerrat (ei sillä, että Michael Monroen uusitussa painoksessa olisi vikaa, hox pox!).
3. "Kamala onks nyt niin vaikeeta syödä roskaruokaa?!? -ruokani" -tyyli. Olen tehnyt roskaruoasta terveellisempiä versioita kuten munakoiso, palsternakka tai muut kasvisviipaleet sämpylänä samoin uunista, sipulia, kurkkua, tomaattia ja salaattia, tomaattimurska-tuore-tomaatti-sosetta dippinä, majoneesin sijaan vuohenmaitojogurttia, porkkana-hapankaali-coleslawia, palsternakka-porkkana-ranskalaisia. Muiden kommentit siis. Eikö minun pitäisi nauttia hampurilainen hampurilaisena pullasämpylän kera, syödä uppokäristettyjä prosessoituja ranskalaisia tai syödä kakku runsaalla sokerilla ja voilla taateliraakakakun sijaan? Tähän en osaa vastata.
4. No entäpä budjetti, onko hirveä juttu kun tietoisuus on tietoisuutta eikä kukaan voi oikeasti tietää, syönkö luomuruokaa vai enkö. Äidin tuomat Lieksan mustikat ja metsämansikat kyllä tiedän olevan tosi Super ja edullista, mutta onko turhaa tuhlata rahaa mukamas luomuun lihaan, tofuun tai makaroniin, jonka alkuperämaa on ties mistä.
Paleo- eli kivikautinen ruokavalio ei ole vielä ollut kokeilussa, mutta haavenain olisi kokeilla edes muutama päivä, varsinkin maidotonta, koska olen syönyt läpi elämäni aivan karmeat määrät maitotuotteita ja saattanut sen takia herkistyä niille. Mieltäisin itseäni vireämmäksi kun verensokeri ei laskisi?
Olen myös miettinyt jumppien vastapainoksi puhdistumista, näin sanottua detoxia, mutta siinä liikunnan suositellaan olevan enemmän kevyttä ja kehoa huoltavaa, kuten lenkkeilyä, uintia ja pilatesta. Ei siis tosiaankaan rankkaa juoksua ja voimaharjoittelua raskailla painoilla. Asahi ja uinti ovatkin eräitä parhaimpia virkistäytymiskeinojani. Ruoan suhteen olen oppinut syömään lähinnä sitä mitä mieli tekee, vaikka suklaata ja maitotuotteita ryöpsähtää turhan usein kurkusta alas: nämä eivät toimi minun vatsalleni, vaikka aikanaan vannoinkin raejuustokaurapuuron nimeen. Täydellisyyttä ei ole olemassakaan, sen tiedän, sillä ortoreksia oli hengenvaarallinen ja pääsen siitä luultavasti yli vasta vuosien päästä. Ylipainoa on tullut tuntuvasti, mutta mieluummin yritän keskittyä detoxiin enkä siihen mikä on sopivaa laihduttajalle.
Olen myös rauhoittanut iltaisin, harrastanut ahkerasti mainitsemaani pilatekseen perustuvaa asahi-terveysliikuntaa, lueskellut (paitsi kärjistäviä tieteiskirjoja ei voi sanoa rauhoittaviksi, kiitos Naomi Klein!) ja sen huomaan parhaiten hyvillä yöunilla. Kepeää iltalukemista vinkiksi: vanhoja Enid Blytonin viisikkokirjoja. Kädentaitoja ja ompelua sitten lisää.
Vatsani on ollut silti jotain aivan muuta, joka vaatisi parannusta. En saanut lääkäriltä lähetettä allergiatesteihin tai keliakiakokeisiin, mutta vatsaa vaivaa ja mourii noin joka toinen ruoka-aine ja kaikki viljat. Aikaisemmin toteamiani ongelmia huikeat kuitumäärät, hiilareiden mättäminen ja ruoallaleikkimishistoria: ahmimis- ja lohturuoka lukioiaikoina, viha omaa kroppaa kohtaan ja sitten laihdutusinnostus: laihduttaessani olin liian tiukka ja en syönyt hiilareita enkä rasvaa, en ikinä edes suklaapalaakaan, protskupatukoita, light-tuotteita (joita vielä nykyisinkin "hädän iskiessä" ja nopeasti turvaudun noihin moskiin mutta sokerimuroihin ja juotavaan jogurttiin en vahingossakaan). Seuraavaksi iski sitten kamala pakkomielteinen "terveys"(oikeasti epäterveellisyys- ja kalorivahtaaminen)"vahtaaminen ja lopulta se, että syön liikaa hiilareita/viljatuotteita/hedelmiä sekä hyvin hyvin suuri kuitujen saanti. Viljatuotteita opettelin puputtamaan liikaakin ja pääni sisällä surrasi kavalasti jos jätin vaikka treenien jälkeen yhdenkin gramman liian vähän jotain viljatuotetta pois. Nykyään en jaksa kaloriteoriaa, se onkin vähän turhan suuressa osassa terveysvouhotuksia, koska kaikki ruoka ei imeydy sen huomaa jo ärtyvä ja herkkä vatsani/suolistoni.
No kuka on täydellinen, ortho? En ainakaan minä mutta hyvä niin. Suklaa on törkeä synti samoin kuin aspartaamilla makeutetut juomat, jotka haluaisin heittää ruokavaliostani pois. Sokeri ja makeutusaineet saavat vatsanväänteet ja päänsärkyä. Tavallista kokista en pysty ärtyvän paksusuolen ja huonon vatsan takia ollenkaan juomaan saati sitten vielä aspartaamilla makeutettua versiota.
Kuituja pitäisi syödä, mutta vatsa oireilee niistäkin samoin kuin noin joka toisesta kasviksesta. Yritän totutella vatsaani sietämään esim. ihanaa bataattia ja sipulia sekä valkokaalia, jotka aiheuttavat sellaisenaan aivan mielettömät kaasut vatsassa. Syön kasviksia, hedelmiä ja marjoja valehtelematta noin pari kiloa (pari kiloa ylimääräistä on nyt vatsassani sen kamalan laihaläski-kauden jälkeen) eli kuitumäärä on massulleni huikea, kun tähän lisätään vielä gluteenittomat viljatuotteet. Laihuusongelmien jälkeen aloin raejuusto- ja rahkamättäjäksi. Maidon ja muun prosessoidun maidonmättäminen ei ole ollut ravitsemustieteilijöiden mukaan oikeasti kamalan hyväksi, "sillä kärsiihän kalsiumin saanti". Mutta tiedän: lehmänmaitotuotteet paitsi joskus vuohen- ja lampaanmaito, mourivat mahaa.
On aika detoxille ja puhdistautumiselle, johon tulee mukaan myös ruokaa. Kuinka selviäsinkin ilman viljatuotteita tai kahvia? Vai onko se sitä?
Bataattimuusi- ja "ranskalaiset" ovat lempiruokaani. Broilerimunakupit ja kookosjauhotetut sipulirenkaat lisänä, parepaa ei olekaan Tämä ei aiheuta kaasuja vatsalleni juuri koskaan, vaikka sipuli silloin tällöin tuntuukin. Sipulin poisjättäminen on kauhuni.
Detoxia ennen osallistuin Fit Me:n luennolle ja olipahan hyvä kokemus.
Tiesin kyllä jo etukäteen asioita, että ongelmia pään sisällä aiheuttaa myös kuormitettu suolisto. Tiedän mm. liiallisen proteiinin.
Pitääkö sitä proteiinia, esim. purkki rahkaa sitten ottaa joka aterialla tai välipalalla, heräsi monelle kysymys. Ei? Joskus voin vaihtaa rahkapurkin tai munakokkelin kouralliseen pähkinöitä ja (kuivattuja)hedelmiä tai marjoja. Eipä tällainen jumpparityttö tarvitse sitä protskulisää?
Avukseni otan pari kirjaa, sekä suomalaisen että ulkomaalaisen kirjoittajan. Ulkomaalainen on Briteissä asuva ruotsalainen, että hänen näkemyksensä eivät sinänsä hirveästi olleet erilaisia, kuin mitä kuvittelin. Suomalainen Hanna Skyttä on kuitenkin enemmän mieleeni, ja myös kirjoittanut kirjan Fuel Food - syö kroppasi kiinteäksi. On ehkä typerää alkaa kiinteyttämään ja syömään terveellisesti ja hyvin syömishäiriötaustaan vedoten, mutta tietoisuuteni on kasvanut. Enkä ole ikinä pitänyt eineksistä sen kummemmin kuin höttöhiilareista, mutta olen kyllä kaikenmaailman ravintosuositusten viidakossa mennyt jos jonkinlaiseen ansaan, kokeillut dieettejä.
Detox mielletään usein laihduttajien painonhallintakeinoksi. Tätä se ei ole. Kyse on myös muustakin kuin ruokavaliosta.
1. Viljatuotteita ja hiilihydraatteja haluaisin ehdottomasti vähentää. Kalorit eivät merkitse minulle enää oikein mitään, ruoankoostumus jne. on edelleenkin tärkeä. Ortoreksia on niin kamala päähänpinttymä, että tuntuu, kuinka jonkun vieläkin miettimään liikaa ruokaa ja annanko itselleni armoa tarpeeksi syödä vapaasti kun muutenkin lisäaineet tuntuvat aina olevan pannassa.
2. Vaikka tekisinkin aina mitä haluan, antaisin armoa itselleni. Onnellisuus-kirja on myös lukemisissa, hieman kevyempää kuin viime aikaiset luennot kapitalismista ja muusikoiden elämäkerrat (ei sillä, että Michael Monroen uusitussa painoksessa olisi vikaa, hox pox!).
3. "Kamala onks nyt niin vaikeeta syödä roskaruokaa?!? -ruokani" -tyyli. Olen tehnyt roskaruoasta terveellisempiä versioita kuten munakoiso, palsternakka tai muut kasvisviipaleet sämpylänä samoin uunista, sipulia, kurkkua, tomaattia ja salaattia, tomaattimurska-tuore-tomaatti-sosetta dippinä, majoneesin sijaan vuohenmaitojogurttia, porkkana-hapankaali-coleslawia, palsternakka-porkkana-ranskalaisia. Muiden kommentit siis. Eikö minun pitäisi nauttia hampurilainen hampurilaisena pullasämpylän kera, syödä uppokäristettyjä prosessoituja ranskalaisia tai syödä kakku runsaalla sokerilla ja voilla taateliraakakakun sijaan? Tähän en osaa vastata.
4. No entäpä budjetti, onko hirveä juttu kun tietoisuus on tietoisuutta eikä kukaan voi oikeasti tietää, syönkö luomuruokaa vai enkö. Äidin tuomat Lieksan mustikat ja metsämansikat kyllä tiedän olevan tosi Super ja edullista, mutta onko turhaa tuhlata rahaa mukamas luomuun lihaan, tofuun tai makaroniin, jonka alkuperämaa on ties mistä.
Paleo- eli kivikautinen ruokavalio ei ole vielä ollut kokeilussa, mutta haavenain olisi kokeilla edes muutama päivä, varsinkin maidotonta, koska olen syönyt läpi elämäni aivan karmeat määrät maitotuotteita ja saattanut sen takia herkistyä niille. Mieltäisin itseäni vireämmäksi kun verensokeri ei laskisi?
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Voihan perjantai ja pyhäinpäivä
Pyhäinpäivä ja ns. halloween-päivä oli ihan mukava, vaikka olin yksin ja join iltapäivällä monta kuppia kahvia keittiössäni kuunnellen mm. Quiet Riotia, siivoten joka paikan ja samalla näperellen omia sapuskoitani. Ihanista halloween-juhlista työpaikalla on vuosi samoin kuin kuvista, joissa esiinnyin halloween-noitana. Olin aika hurjassa kunnossa näköinen henkisesti että fyysisesti. Vuosi on mennyt eteenpäin hurjasti ja suurilla muutoksilla. Onneksi hyvään suuntaan, ainoa kaipaus on se.
Perjantai oli ensin mukava ja sitten ahdistava. Hukkasin omaisuuden ostamalla seutulipun. Hymyssä suin lähdin aamulla töihin Espooseen asti ja tein kaiken. Oli mukava ilmapiiri ja mahtavia työtovereita, mutta jälleen kerran lopulta tuli se töks. Ja sitten olen taas työtön seuraavan kuukauden.
Halusin ja olin valmistautunut näkemään töiden jälkeen ystävääni, mutta mitä tapahtuikaan? Olin Espoossa ja yhtäkkiä jossain keskellä siellä. Huvittavaa, että asuin joskus viisi vuotta sitten sen paikan keskuksen slummi-alueella, mutten oikein muuta tiedä kyseisestä paikasta. Onneksi tajusin olevani jossain. Ystävälläni ja minulla loppuivat akut sitten kerta heitolla ja yhteydenotto oli vaikeaa. Damn it!
Illan ajatus oli ihan karmea. Itketti ja itketti se palaute. Tiedän, etten sovi ravintola-alalle yhtään. Olen tehnyt ruokapalvelu- ja lounasravintolan apu- ja tiskivuoroja siis. Olin ensimmäistä vuoroista ylpeä ja meni hyvin, mutta nyt päin hanuria. Silti kehityin! Mutta kun se olisi intohimoni kehittyä. Haluan kahvilaan töihin, mutta mitä on tehtävissä.
Negatiiviset asiat sikseen. Nukuin sitten väsyneenä 12 tuntia ja aamulla oli ehkä lievä tokkura, koska nukuin aika roimasti, mutta ihan hyvä toisaalta... olin kuitenkin myöhemmin virkeänä, join lasin sitruunavettä ja kokkailin ihanaa aamiaista. Aika perus minulle: chiansiemenkaurapuuroa ja marja-banaani-proteiinismoothie. Sitten seurasi tietysti spinning-tunti, jossa parissa kohtaa tein liian suuria harppauksia, mutta onnistuin. Oli täyttä työtä, hikeä ja menoa se. Ohjaaja on ehdottomasti yksi kuntokeskuksen parhaimmista. Tunnit ovat loistavia.
Halloween-noita vuodelta 2013, töiden jälkeen olin rauhallisella tuulella.
Perjantai oli ensin mukava ja sitten ahdistava. Hukkasin omaisuuden ostamalla seutulipun. Hymyssä suin lähdin aamulla töihin Espooseen asti ja tein kaiken. Oli mukava ilmapiiri ja mahtavia työtovereita, mutta jälleen kerran lopulta tuli se töks. Ja sitten olen taas työtön seuraavan kuukauden.
Halusin ja olin valmistautunut näkemään töiden jälkeen ystävääni, mutta mitä tapahtuikaan? Olin Espoossa ja yhtäkkiä jossain keskellä siellä. Huvittavaa, että asuin joskus viisi vuotta sitten sen paikan keskuksen slummi-alueella, mutten oikein muuta tiedä kyseisestä paikasta. Onneksi tajusin olevani jossain. Ystävälläni ja minulla loppuivat akut sitten kerta heitolla ja yhteydenotto oli vaikeaa. Damn it!
Illan ajatus oli ihan karmea. Itketti ja itketti se palaute. Tiedän, etten sovi ravintola-alalle yhtään. Olen tehnyt ruokapalvelu- ja lounasravintolan apu- ja tiskivuoroja siis. Olin ensimmäistä vuoroista ylpeä ja meni hyvin, mutta nyt päin hanuria. Silti kehityin! Mutta kun se olisi intohimoni kehittyä. Haluan kahvilaan töihin, mutta mitä on tehtävissä.
Negatiiviset asiat sikseen. Nukuin sitten väsyneenä 12 tuntia ja aamulla oli ehkä lievä tokkura, koska nukuin aika roimasti, mutta ihan hyvä toisaalta... olin kuitenkin myöhemmin virkeänä, join lasin sitruunavettä ja kokkailin ihanaa aamiaista. Aika perus minulle: chiansiemenkaurapuuroa ja marja-banaani-proteiinismoothie. Sitten seurasi tietysti spinning-tunti, jossa parissa kohtaa tein liian suuria harppauksia, mutta onnistuin. Oli täyttä työtä, hikeä ja menoa se. Ohjaaja on ehdottomasti yksi kuntokeskuksen parhaimmista. Tunnit ovat loistavia.
Ostin aika rumannäköisen kurpitsan K-Marketista. Pieni hokkaido-kurpitsa tuunattuna olisi ollut parempi?
Tilaa:
Kommentit (Atom)