Siivoa elämäsi

Olen tyytyväinen itseeni ja elämääni joskus. Siivoan kuitenkin liikaa. Nyt on aika siivota ja unohtaa huonot asiat elämässäni.

Haluan jostain kunnon töitä. Keikkatyö alkuun on kuitenkin ihan ookoo, kunhan saan lisää työvuoroja. Jos ei onnista, ajattelin alkaa taas kokoaikatyöttömäksi lusmuksi ja harjoittelijaksi johonkin paikkaan. Kyllä, 26-vuotiaana vailla mitään. Minä kykenen kuitenkin töihin, siitä olen hyvin ylpeä.

Ehkäpä kämppäkin on joskus siisti, kun kokkailen koko ajan keittiössä. Ehkä kaksioni toinen asuinhuone on siisti, kunhan saan siivottua. Luovuudesta ja kädentaidoista en luovu, voi mikä fraasi tuo onkaan, tuolla huoneessa aina.

"Siivous on mielisairaus", on sanonut parikin ihmistä. Avaduin tästä lääkärillekin ja minulle määrättiin masennuslääkkeitä. Oi ihanaa! Selvisinkö pulmistani yksin? En. Ystäviä tarvitsen lisää, niitä minulla on kourallinen. Enää en ole yksinäinen ja painiskele yksin ongelmieni kanssa: minulla on hyviä ystäviä. Ne, joita näin aikanaan paljon ja hengailin heidän kanssaan ja moikkailin, he ovat ehkä tuttuja, mutteivat välttämättä ystäviäni. Joskus harrastin kemutteluakin, mutta se ei kuulu nykyisiin harrastuksiini. Liikunta ja kuntosali kyllä, suunnittelen ruokani tarkkaan ja tämä aiheutti
närää ihmisissä, koska kylkeen minulle tuli ongelmia syömisen kanssa. Haluan löysätä tätä otetta, en ruoa hallita elämääni, mutta ne jotka minulle eniten motkottivat, eivät tienneet, että oikeasti söin ja vielä säännöllisesti mutta muu osa olikin liirumlaarum. Siivoa turhat muiden närkästyneet mielipiteet aivoistasi. Tiedät mitä oikeasti teet. Naks.

Siivoa vain turhat asiat roskiin ja jätä. Banaanikärpäset fyysisesti pois, roskat ja tähteet. Jätä ne koriste-esineet, jotka ovat osa minääsi. Jätä vaikka puolet roskista, jos et aina jaksa siivota.

Red devil smoothie ja spinning

Pidän aamupuuron kanssa nautittavasta smoothiesta. Kumpaakin rakastan yleensäkin, koska syön aina aamiaisen. Smoothiet sopivat erityisen hyvin, jos lähden aamiaisen jälkeen polkemaan spinning-pyörää tai salille/jumppaan, mutta nyt mieleni teki jotain muuta. Chiansiemenkaurapuuro sulaa lempeästi ja hyvin, ja proteiinipitoinen hiilaritankkaussmoothie sopii sen kaveriksi. Minulla on ongelmana ollut syödä ihan liikaa hiilareita nähden proteiineihin ja hyviin rasvoihin. En tarvitse niin paljon ja pöhöytyminen, huono pyöristyminen ja nesteiden kierto kehossani on alkanut sen kamalan syömisongelma-paaston jälkeen. Yritän kuunnella kehoani: mitä se viestii, väsynkö, olenko energinen, kuinka verensokeri pysyy tasaisena ja niin edelleen. Aamulla treenatessa hiilareita liikunnan ympärille ja illaksi ei oikeastaan mitään. Mietin kauhistellen, kuinka olen joskus syönyt pakkomielteisen hullusti vaikkapa ison annoksen leipää illalla (ollen silti tosi laiha) kuinka "asiaan kuului ja lääkäri käski". Nykyisin vihreä smoothie dippivihanneslautanen tai munakas sekä teekuppi ovat vastapainona aamiaiselle ja sen jälkeiselle treenihetkelle.

Tämän aamun pahis-smoothieen ja puuron päälle tuli mansikoita, vadelmia sekä kiistellyistä superfoodeista inka- ja gojimarjoja. Aika punaiselta näytti aamiainen muutenkin, vaikka pistin sekaan hieman vehnänorasjauhetta. Lopetin rahkan ja makeutusaineilla maustetut skyrit lähes kokonaan, kesän ajan raejuustolla höystetty kaurapuurokin vaihtui keitettyyn kananmunaan tai herajauheeseen. Mitä ihmettä?

Sitten lähdin hymyssä suin polkemaan sisäpyörää.

Spinning eli sisäpyöräily miksi tykkään siitä?
Olen ensinäkin jollain lailla masokisti, koska pidän liikunnasta, jossa on intervalleja eli raskaita ja palautuskohtia sekä poistutaan aika ajoin mukavuusalueen ulkopuolella. Liikunnasta pitää nauttia, silloin käyn yleensä uimassa/vesijuoksemassa, höyty kävelen tai käyn pilateksessa ja asahissa. Jälkimmäinen on maailman parasta liikuntaa spinningin jälkeen, vaikka hitaudesta ei tulisi ensimmäisenä mieleenkään liikuntasuoritus.

"Eikös sitä voisi pyöräillä normaalipyörällä ulkona. Tuollainen sisällä pyöräileminen on ajanhukkaa eikä kuluta energiaa ja ole hyödyllistä".
Ei, se on aivan eri asia. Pidän siitä, että joku ensinäkin ohjaa ja huutelee, neuvoo ja kannustaa. Pidän ryhmäliikunnasta ja tietysti on kiva hyötyliikkua ja lähteä vaikkapa pyörälenkille ulos yksin tai kaverin kanssa. Pointtina on kuitenkin intervallit, se liikunnan erilaisuus kuin luonnossa. Sisäpyöräilyssä Eräs ohjaaja sanoi, että jokainen voi tehdä omanlaisensa treenin, aivan kuten lenkkipolulla tai kuntosalilla vaihdellen itselle sopivilla painoillaan. Ohjajana hän kuitenkin halusi meidän kaikkien siirtyvän pois omalta mukavuusalueeltaan, jolloin on mahdollisuus myös kehittyä tässä suhteessa. Spinnaus voi olla harrastus aivan kuten liikunta yleensäkin. Minulla oli pitkä tauko tuosta, koska lopetin homman lähinnä siksi, että treenasin liikaa ja olin todella laiha. Mutta nyt tänä vuonna uhmasin itseäni: halusin takaisin, koska rakastin kyseistä lajia.

Lauantai on lauantai

Lauantai on aina lauantai, vaikka nyt osa-aikatöissä tuleekin putkia. Työttömyys ahdistaa ja masentaa, enkä osaa nauttia vapaista. Jotenkin haluan ansaita vapaani aivan kuten palkkan. "Sitten kun saan rahaa, tuhlaan sen..." -materialistinen fraasi. Onneksi en koe niin suurta ahdistusta elämäntilanteestani kuin kaksi vuotta sitten tähän aikaan. Se oli hirveää, ei ollut edes osa-aikaisia töitä ja pääni löi tyhjää. Olin jossain vaiheessa pahemmassa jamassa.

Lauantai on aina kivaa, kun sen vapaan on ansainnut.

Tällainen oli kuitenkin kiva lauantaini.

Aamulla syön aina ihanan aamiaisen. Chian- ja hampunsiemenillä ryyditetyn marjaisan kaurapuuron sekä viher- ja proteiinijauheilla terästetyn banaanismoothien. Energisöidyn tästä valtavasti.

Sitten siivoan. Siivoan paljon ja koko ajan. Hullua. Rennolla otteella kuitenkin.


Sitten vähän kuntosalille ryhmäliikuntatunnille, josta nautin suuresti.

Loppuilta menikin kaikenlaisten askarteluiden kanssa.

Mietteitä

Syön nykyään aamiaisen aika samalla kaavalla, treenit tulee viikonloppuisin aamiaisen ja lounaan väliin ja mietin kaiken tarkkaan, kuvailen ruokiani sen kummemmin niitä miettimättä. Kamalaa syömishäiriöisen touhua, siltä se ainakin vaikuttaa. Helppoa olisi laittaa vain delete-nappulasta kuvat pois. Ainahan se aamiainen, päivän ihanin hetki, on..

Ruokahihhuli olen edelleenki kun kuvailen ruokiani. :) Eräänlaista terapiaa sekin, koska joskus mielessäni oli vain aina. Tietysti elämässäni on tärkeämpiä asioita, kuten säännöllisesti ja melko lailla saman kaavan mukaan päivästä toiseen, mutta enää en koe huonoa omaa tuntoa sunnuntaisista herkutteluhetkistä, sillä ne eivät mene överiksi, kuten joskus aikanaan. Tai ainakin harvemmin menee.

Mietin kuitenkin toisinaan, että kontroilloin liikaa ja olen armoton, vaikka en anna minkään enää mennä överiksi. En ahmi, napostele tai. Oon vaan siirtänyt sen sieltä älyttömyydestä järkevämpään suuntaan. Voin silti myöntää, että en pysty vieläkään suhtautumaan ruokaan ihan huoletta, mietin vain miksi joskus osasin syödä vain sen kummemmin miettimättä mitään.

Joskus pökkelökokki on entistäkin pökkelömpi, kun tavoitteenani on saada ihanaa treenin jälkeistä ruokaani. Olen onnellinen, etten enää liiku överimääriä ja tee mitään typerää, varsinkaan nälkäisenä. Tänään en vieläkään keksinyt mitä tein, mutta pikakelauksena.

Hävitin punajuuret jonnekin enkä saanut uunijuureksia kuten eilen?!?
Ei ollut enää kikherneitä hummukseen.
Tarjolla oli vain valmista punajuurihummusta.
Kvinoa, jota keitin puuroutui. Ostin eri quinoaa/kvinoaa kuten ennen. Tuloksena tosi ruma tonnikala-papusalaatti.


Hummus oli niiiin hyvää, että santsasin vähän. :)