We want more Swedish action

Minusta tuntuu, että olen liian huono pitämään ihmisiin yhteyttä. Se siitä lupauksesta. Feidasin vähän kummallisesti taas, vaikka lupasin lähteä ns. kantsuilemaan (khyllä, vanha kotikaupunginosani on ystävieni paikka). Sitten putoan korkealta ja kovaa, väsyn, ahdistun ja jään yksin perjantai-illaksi tsiigailemaan. Luin Anne Bronten Agnes kotiopettajatar -romaania kamomillakuppi kädessäni. Odotan unentuloa. On vaivalloista. Lopulta saan unen, nukun hyvin ja hartaasti.

Perjantai-iltana en lähtenyt enää baarijatkoille, koska illan päätähtenä oli ruotsalainen Royal Republic. Löysin vanhan merkinnän, jossa olin kyseisen bändin keikalla pienessä klubissa, Dante's Highlightissa. Silloinen hevibaari oli mukiinmenevä ja intiimimesta, k18-keikalla jengi riehui ja bändi tapasi faninsa keikan loputtua. Nyt tilanne oli aivan toinen. Keikka ei ollut Nosturissa loppuunmyytynä, mutta jengiä oli yläparvea myöten täynnä, nuoremmat tietenkin eturivissä. Ja mikä energia!

Encoressa tuli Nirvanaa ja Iron Maidenia sekoituksena, oli ihan jees muta lopulta palattiin omiin biiseihi. Luulin jo keikan päättyvän tähän, mutta ei sentään, biisilistaa olisi voinut jatkaa loputtomiin. Ensimmäisestä bändin coverista yleisö oli enemmän innoissaan, itse taas liputan Iron Maidenille. Onneksi uudet bändit kunnioittavat vanhoja suosikkejaan, koska musiikin täytyy kiertää ajassa.

 Psykedeliaa. Laatu ei huimaa koska en nää millaisia kuvia otan kamerallani. Olin sivussa eturivissä, siinä korokepaikalla, sai mahtavan tuntuman yleisöön ja näki bändinkin.