Äitini valittaa keikoilla käymisestä. Maksavathan ne maltaita ja toiset laittavat omaisuutensa keikoilla käymiseen. Mikä nyt ei maksaisi. Joskus syytellään huonoiksi faneiksi niitä, jotka käyvät vähän keikoilla ja ovat nähneet lempibändinsä vain kerran elämänsä aikana.Niin, he ovat idootteja. Entäpä jos asuu Lapissa? En itse asu siellä, mutta monelle helsinkiläiselle tämä on Pohjois-Suomea ja Lappia, susiraja kaukana sivistyksestä ja keikkalavoilta. Toisin sanoen asun kuitenkin tarpeeksi kaukana halvasta Helsinki-reissusta, joten matka maksaa usein enemmän kuin keikkalippu.
Kuka nyt vaivautuisi olemaan poissa opiskeluiden parista jossain kuuntelemassa Crashdïetin voihkimista? Tällä kertaa en edes matkustaisi Helsinkiin vaan Länsi-Suomeen!! Saa nähdä onnistuuko lippujen saaminen sinne Rytmikorjaamon keikalle, koska jos onnistuu, olen mahdollisesti näkemässä HC Olliverin, Martin Sweetin, Eric Youngin ja Peter Londonin livenä huomenna. Jos ei, maailma ei kaadu tähän. Jos taas en näe Alice Cooperia, maailmani kaatuu. Pitäisköhän tässä vähän kuunnella niitä biisejä... Alice Cooper soittelee oikeastaan jossain Härmän korvessa. Aivan kuten asun idässä, nyt tuo on vain lännessä.
Yksi ikävä asia: KAMERANI ON KADONNUT!!!!!!. Joudun ehkä (kuten aina) turvautumaan kamerakännykkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti