Joulua vuonna 2013 ja 2014

Saavuin Lieksan taajamaan, en sentään ladalla kuten Neljä Ruusua esittää kappaleessaan Juovuksissa Lieksassa. Ei pahemmin ladoja näy katukuvassa saapuessani pienellä taajamajunalla eli kiskobussilla Lieksan rautatieasemalle. Saavuin iltapäivällä Lieksaan vaihdettuani ensin isomman IC-junan Helsinki-Joensuu-väliltä pieneen taajamajunaan. Lunta oli sitäkin enemmän. Kuinka klassinen joulupostikorttimaisema odottikaan! Helsingistä lähdin aamulla klo 7.12 ja alla oli pelkkää sateista lumetonta maata. Myöhemmin kuulin, että lunta satoi Helsinkiinkin. Viime jouluna sitä ei ollut, jopa Lieksassakin oli todella vähän. Nyt tuntui ja näytti joululta!

Lieksassa aion olla jonkin aikaa ja joulun. Työkeikkoja ennen loppiaista ei ole, mutta uusi vuosi ja kaikenlaiset asioiden hoitamiset vievät taas Helsinkiin. Virastot ja moiset laitokset kuten työkkäri, viettävät lomaa ja asioita ei saa sen nopeammin hoidettu. No, ehkä ensi vuonna.

Tässä muistelmiani viime joululta 2013, jolloin olin vanhempieni kanssa Helsingin asunnollani, koska tarvitsin myös apua tavaroiden pakkaamiseen alkavaa putkiremonttia varten. Veljeni toinen (vuonna 2014 kolmas) joulu pois Suomesta. Vähän haikeaa ja erilaista.

Pakkausta, siivousta ja siistimistä, joulukoristeiden sijoittelua ja pakkausta vielä kerran. Romua ja rojua notkui vaikka missä.

Äiti teki kaikenlaisia hyviä jouluruokia, joita uskaltauduin syömään hyvillä mielin. Porkkanalaatikko ja bataattilaatikko ovat suosikkejani, lanttulaatikkoa inhoan eikä perunalaatikkokaan uppoa jos se on imelletty. Paljon suklaata, erityisesti tummaa, raaka ja stevialla maketettuja kunnon "hifistely"-suklaita. Pipareita, joululimppua. Kaunis kattaus ja oma jouluinen keittiö, voi kun minulla sellainen on!

Lahjaksi sain mm. oman kahvakuulan, hartaasti toivomiani CD-levyjä kuten Aerosmithin viimeisimmän albumin ja Pink Floydin The Wall erikoispainoksen, vaatteita ja viimeisimmän pienen pinkin furbyn.

Vuonna 2013 on taas aika Pohjois-Karjalan. Junamatka menee nopeasti. Aika ,miettiä kuinka alkaisin pitämään blogia muillekin, mutten sitten jaksakaan. Piirtelen pöllö-kuvaa ilman mallia. Olen niin onneton keksimään aiheita ilman mallia ja tuntuu, että en jaksa piirtääkään. Voi tätä taiteilijan elämää, vaikka taiteilija en olekaan.

Ihanaa kun joulu vihdoin saapuu! Käymme aina aikaisin hautausmaalla ennen monen muun saapumista, sitten odottelemme Lumiukkoa ja joulurauhan julistusta. Jokainen joulu on samankaltainen, mutta fiilis on kiva ja lempeä, vaikka vähän kireä mm. ahdistavien asioiden vuoksi-. Lapsuuden huolettomuus ei ole enää läsnä, mutta samat perinteet tuntuvat mukavilta, jopa lahjojen saaminen ja antaminen ilman isoa materialismin hulluutta.

Lahjaksi toivoin eniten seinäkalenteria ja CD-levyjä/vinyyleitä sekä pari kirjaa, mutta niiden oikea hankkiminen jäi tältä kertaa, joten posti tuo ne jälkeenpäin. Sain luonnollisesti paljon vaatteita ja kosmetiikkaa sekä pöllö-tavaroita. Eniten innostuin kuitenkin vanhempien Thaimaan-tuliaisista, jotka sain vasta nyt joulupaketissa: furby-kännykkäkoru ja -hiusklipsi sekä kitara-avaimenperä, jossa lukee kuulemma tilanpuutteen vuoksi MARA eikä Marjut. Pidän tuosta Mara-kitarasta, koska se on joidenkin ihmisten kutsumanimi minulle. :)

Nyt käyn lumisella lenkillä ja juon paljon kahvia. 

Marjut kokkaa: välipaloja

Mikä tahansa on haitallista, jos sitä ei syö kohtuudella tai liikaa.  Olen kärsinyt liikasaannista ja puutosoireista, tietenkin. Välipaloja, miksi ihmeessä? Mitä sen pitää olla? Pään sekaisuutta lisää tietotulva siitä mikä on oikein ja väärin. Mikä sitten on minulle parasta? Ainakin se, että aterioiden väliin jää korkeintaan neljä tuntia väliä. Syön aina, kun tulee nälkä ja oikeastaan se tuleekin helposti, mutten apa koko hommaa kerralla tai syö muutenkaan vain kerran päivässä.

Mitä syödä, kun kaikkialla toitotetetaan proteiinien hyvyyttä, mutta olen juuri vähentänyt maitorahkan ja raejuuston mättämistä? Tai sitten ongelmaa kaksi: mietin liikaa ruokaa ja olisi vain helppoa syödä sitä, mikä on hyvää, mutta oikeasti, saan oikeasti kicksejä paprikasta ja mantelitahnasta enemmän kuin pullapalasta, joka tekee välittömästi vatsanväänteet ja vihaiseksi sekä verensokerin matalaksi. Tykkään rouskutella raakaa porkkanaa ja kaalia dippaillen niitä rahkaan, tahiniin, hummukseen tai vaikkapa tomaattisalsaan.

Tosi harvoin syön chiansiemenvanukasta välipalaksi, mutta tämä on törkeän hyvää. Useammin kehiin. Appelsiiniä ja mantelimaitoa, proteiinijauhetta ja appelsiini.

Jokaisella niillä on minulle ollut erilaisia merkityksiä:

Välipalapatukka. Jonain päivänä saan tehtyä näitä itse, koska ostamani ovat hinnakkaita. Pidän tosi paljon taateli- ja mantelipatukoista sekä laadukkaimmista proteiinipatukoista. Nautin niitä tuoreiden vihannesten ja hedelmien kera.

Kouluun ja töihin olen kuljettanut mukanani välipalapatukoita ja hedelmiä, jotka ovat käteviä eväinä. Raw Bite -sarja on raakalaatua ja ei sisällä lisättyä sokeria tai makeutusaineita eikä myöskään ns. huonoa rasvaa. Hifistelyä, mutta ihanaa. Proteiinipatukka sisältää riisiproteiinia.
 

Ihastuin aikoja sitten brittiläisen Pulsin-sarjan punaiseen goji-vadelma-raakasuklaa ja pähkinä-taateli-raakasuklaa-patukoihin sekä pariin energiapatukkaan ja proteiinipatukkaan, joissa proteiinin lähde on luomu-herneproteiinia. Ei se superfoodeilla rikastaminen voita mustikkavälipalaa, ei sillä. Mm. kaakaota, vaniljaa ja maapähkinöitä tarjolla. Samaa suuntaa ovat myös on Raw Bite ja Lifefood. Kumpiakin ostan Punnitse & Säästä sekä Ruohonjuuresta, ainakin.

Muut "hippivälipalapatukat" esim. Lifefood, Cocovi Supersnack ja yllättävää kyllä Leaderin Barebar, ovat luonnollisesti makeita taatelin ja vaihtelevien ainesten kanssa. Näissä on myös jotain pähkinää tai raakakaakaota hyvien rasvojen lähteinä.

Ostamani Raw Bitet cashew, vanilla berries, apple cinnamon ja suosikkini protein.

Proteiinipitoisemmissa ei ole aina parhaimpia tarjoilla. Hyvätkin aineet on sitten pilattu huonoilla kovetetuilla öljyillä tai kamalilla makeutusaineilla/sokerilla/glukoosi-fruktoosisiirapilla. Quest Nutritionin hintavat proteiinipatukat ovat kuitenkin loistavia, ja niiden laamakeutusaineet eivät turvota vatsaani. Pienempien patukoiden kanssa voin nauttia myös jonkun hedelmän tai porkkanan, niin saan tarpeeksi energiaa nassuun. Raw Bite Protein on kuitenkin myös taatelisiskostensa veroinen.

Oma välipalamixini onkin välipalapatukka "mix"

Joskus olen sortunut ostamaan valmiita pähkinä-rusinasekoituksia, mutta useimmiten teen ne itse. Rusinoita enemmän pidän ehdottomasti mielipiteitä jakavista goji- ja mulperimarjoista. Pähkinöistä joukkoon eksyy melkein aina sekoitus tai mantelit, saksan- ja cashewpähkinät.

Dippailtavat vihannekset ja hedelmät.

Parhaimpia ovat lehtiselleri, porkkana. Harvemmin parsakaali, kukkakaali, tomaatti, kesäkurpitsa jne. Joskus teen palsternakkaranskalaisia/tikkuja uunissa välipalakseni, toisinaan sekaan porkkanaa ja punajuurta. Teen yleensä kaveriksi ateriakastikkeeksi sopivaa tomaattisalsaa, hummuksia, pestoja ja hernedippejä. Joskus dippaan. Sopii mainosti myös lisäkkeeksi tai iltapalasi.

Sen resepti on yksinkertainen: valkosipulinkynsi/kynsiä, tomaattimurskaa/sosetta, yrttejä ja muutama tuore tomaatti sekaisin.

Yleensä teen peston, hummuksen ja erilaisen dippitahnan (mm. herne tai parsakaali-avokado) jämistä, kuten vaikka ylijääneistä kikherneistä. Olen vähentänyt parmesanin osuutta tahnoista, laittanut enemmän pähkinöitä. Pinjansiemenet ovat must, mutta tosi kalliita. Lisäksi ostan tosi usein kyllä valmista hummusta (stockan punajuurihummus on ihanin sekä Silva-merkkinen, jossa öljynä on camelinaöljyä). Resepti on siis suun mutikassa tehty! Vielä kirjoitan sen ylös kauniiksi tuunaamaani keittokirjaani.

Sekä tietenkin joka aamun tapaan smoothie. Smoothie on paras ennen treenejä jos käyn treenaamassa ennen päivällistä. Olen Mara voimakas, puhtia antaa kaikenlaiset jauheet, proteiininlähde. Sopii muutenkin. Ihan sama oliko se vaikka vihreä lehtikaaleineen ja avokadoineen, mantelimaidolla ryyditetty mustikkasmoothie, ananasta ja porkkanaa sisältävä aurinkoinen piristys tai sitten mitä tahansa. Jonkun värinen. Tärkein ainesosa on proteiininlähde ja marjat. Love it.

Mikään ei voita ikinä mustikoita ja kotimaisia omenoita!!!! Silloin tällöin ne raejuuston kanssa ovat niin mainiota.

Luukku 5: pikkujoulut

Olen odottanut puhelua tulevasta työkokeilusta/työstä ja haastatteluista enenmmän kuin kuuta nousevaa. Aina saan pettyä: ei töitä, ei töitä keikkafirmalta ei mistään. Jatkettava hakua. Päivät kuluvat siivotessa ja kuntosalilla.

En ole siis koskaan kokenut firman pikkujouluja. Nyt vuorossa on Finnbodyn eli kuntokeskukseni pikkujoulut. Pisteitä on useita ja käytän niitä aikaa tuhlatessani lähes kaikkia jokin päivä ja aktiivisesti.