Hyvää juhannusta!

Juhannusaatto lähti tosiaan aika "hienosti" matkaan. Seinäkellosta olivat loppuneet patterit kesken yön ja huomasin vahingossa kellon olevan jo yli puoli seitsemän kuuden sijasta, läppärin kun olin jo pakannut aikaisemmin matkalaukkuun. Saapuessani katsoin pysäkkitaululle, seuraava olisikin tulossa vasta 19 min kuluttua vaikka olinkin katsonut olevinani varmat aikataulut rautatieasemalle saapumiselle! Lähdin hyvin aikaisin liikkeelle, mutta silti uhkasin myöhästyä, koska aamuvirkkuna valkkasin kello 7.12 lähtevän junan. Onneksi toiseen suuntaan oli menossa bussi, niin, että pääsin yhden pysäkin menemällä nopeammalle pysäkille eikä tarvinnut jumitella 71:llä keskustan suuntaan. Kuski oli kiva kun antoi mennä vielä ilman matkakorttia tuhansine kantamukseni. Ehdin junaan hyvin ja sitten kaikki oli relax. Aamukahvit ja -myslit naamaan, sitten jumitin kahdessa junassa perinteisen kuusi ja puoli tuntia.

Olisipa ehtinyt tehdä kaikenlaista, mutta junassa revin papereita ikuisessa keskeneräisyydessä olevia kädentaitojuttujani varten, piirtelin painoseulan hahmotelmaa ja mietin mitä tekisin Uusixilla omien töiden päivänä, joka on keskiviikkona. En ehdi vieläkään hakea itsevalotettua filmiseulaa, mutta verstaalla on onneksi valmiina kaikenlaista, kunhan tuo omat kankaat. Ainoastaan pari kuviota on "rauhoitettu", ne ovat Helsinki-teemaisia logoja ja töitä, jotka myyvät kierrätyskeskuksen vieressä olevan Uusix-kaupan (jonne siis teemme töitä) myymälässä eniten.

Sää oli mitä mahtavin juhannuksena. Ruoaksi valmistin mm. kalkkunannakkeja ja bataattia grillissä, punajuurisalaattia ja kun juhannuspäivänä päätin tehdä ilman ohjausta vatsatreeniä, oli perinteinen kana ja riisi ruokalistalla. Helteellä oli kivaisaa istua ulkona syömässä.

Aamiaiseksi junassa viinirypäleitä, mysliä ja lemppariani eli kuivattua inkivääriä...

Lounaaksi junassa salaattia...

 ...ja Cafe Picnicin lempparipatonkini, kana-avokadopatonki

Kohti entistä kotipaikkakuntaani kohti menin ja matkahan on pitkä kuin nälkävuosi

 

 

Sunnuntaina istuttuani junassa sen kuusi ja puoli tuntia taas, päätin ottaa sauhut irti ja käydä Ogelissa spinning-tunnilla. Ohjaaja oli vakkarin tuuraaja, ja tunti oli tosi yllättävä. Perinteiset liian raskaat osuudet loistivat poissaolollaan, mutta jaksoinkin sitten hyvin. Nukuin ehkä turhankin hyvin minuksi tämän jälkeen... :D