Poikkeuksetta kevät ja kesä 2011 olivat minulle aika kammottavia. Juuri, kun rakastamani vuodenajat olivat meneillään. Kehitin itseni ärsyttävimmistä ja negatiivisimmista puolista huonoja juttuja ja tein tekoja, joita ei voi antaa anteeksi. Nyt kesän kääntyessä syksyyn on uuden aika. Päällepäin se ei ehkä näy, mutta sisälläni kyllä. Ja se tulee kestämään.
Facebookiin kirjoitin näin:
"Mulla meni kesäkuun puolessa välissä todella perseeksi kaikki, mutta onneksi päätin, että pitää tehdä asian suhteen jotain. Tehdä itselleni, muuttaa asiat, oma käyttäytymiseni.
Itkin melkein pari viikkoa joka ilta ja yö, kunnes yhtäkkiä järki sanoi, että nyt pitää tehdä jotain ja palasin takaisin kuvioihin (eli siis asuinpaikkaani Helsinkiin, josta olin poissa). Yhtäkkiä mulle on kahtena päivänä tullut niin paljon positiivista energiaa ja sellaisia fiiliksiä, jotka olen menettänyt vain negaamalla itsestäni. Mulla ei vieläkään ole töitä, elän todella pienellä budjetilla ja ne kaikki rahat menevät kuitenkin johonkin keikkaan jos ei ruokaan, mutta nyt on energiaa etsiäkin vielä jotain, jotain tulee varmasti joskus eteen.
Huvittavinta on, että kun päätin tehdä asioille jotain, on ollut ihan mahtavia viime päivät, vaikka ovatkin sisällöltään aika tylsän oloisia ja normaaleita.
Rivien välistä luettavaa tekstiä, mutta meinaan sitä, että meinaan oppia vielä joskus arvostamaan itseäni ja selvitä siitä, että olen negatiivinen ja vittumainen ihminen, koska itsetuntoni on nollassa. Ikävä asia muutti minut kuitenkin parempaan suuntaan."
Olipahan kesä 2011 siis. Samat kuviot ovat alkaneet ärsyttää välillä, mutta syksyn tullen tuskin enää tulee oltuakaan samassa puistossa juomassa tai käytyä kesän festareilla. Tein kaikkea kivaa nyt. Hyvin erilainen kuitenkin verrattuna vuoteen 2010.Palailen pian, toivottavasti alan kirjoittelemaan blogiani, kunhan saisin jostain kamerankin käsiini.
Otsikko on Suomennos suosikkiyhtyeeni The Hellacoptersin biisistä By the Grace of God. Armoa maailmalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti