Mietin monen muun ihmisen tapaan ensimmäisenä negatiivia asioita itsestäni, jos pitää kuvailla itseään. Ainakin melkein. On vaikeaa etsiä ja kertoa parhaimmat puolet itsestään.
Mietin aina, miksi minä olen omiin oloihin vetäytyvä ja lähden kaikista tapahtumista, kuten keikoista tai baarista liian aikaisin. Mukavuuden haluisuutta, tingin jatkobileistä, ystävistä tai muusta virkistäytymisestä siksi, että haluan nukkumaan aikaisin? Muutama vuosi sitten juoksin baareissa ja valitin omia negatiivisia puoliani viimeiseen ystävieni mielenterveyden rikkomiseen asti. Halusin silti olla mukana ja tingin välillä siitä mukavuudesta roikkumalla yli pilkkuun juurikin baarissa ja jatkobileissä tai missä sitten olikaan. Se ei tehnyt minua onnelliseksi. Kokeilin rauhoittumista, kädentaitoja iltaisin, rohtoja, liikuntaa saaden kaupan päälle miinus kaksikymmentä kiloa painoa. Nekään eivät tehneet minua onnelliseksi. Päätin aina "nyt saa riittää". Sitten se asennemuutos kesti aina lyhyen aikaa.
Nyt päätin, että siitä tulee pysyvä. KIROSANA.
Mietin aina, miksi olen yksinäinen, mielenvikainen, syömishäiriöitä läpi käynyt, maanisdepressiivinen suluissa, hajamielinen, kummallinen, itseäni mollaava, siivouspakkomielteinen, pakko-oireinen, koulukiusatuksi aikanaan alistunut, tyhmä, hitaampi oppija kuin muut, minä-minä-minä-keskeinen ja välillä tunnun luovuttavan haaveideni eteen, kun menee huonosti.
Välillä kuitenkin mietin, että olen hyvä tyyppi, jos jaksan nähdä ihmisiä ja tuon heille parhaimmat puoleni esiin. Olen ihan mahtava, minulla on kaunis hymy, olen valloittava, tiedän paljon musiikista ja voisin tehdä siitä vaikka blogin, olen hyvä kädentaidoissa, olen tosi luova, olen reilu, olen omaperäinen hyvällä tavalla, erotun massasta hyvällä tavalla, olen oikeudenmukainen, olen valmis tekemään töitä tavotteideni eteen loppujen lopuksi, ja vaikka olisin keskittymishäiriöinen en ole koskaan jättänyt suuria töitä kesken esim. käynyt jokaisen kouluni loppuun ja tehnyt työni valmiiksi, olen rehellinen ja suora, olen vastuullinen, olen iloinen hyvällä tavalla. Kaiken kaikkiaan minä olen minä itse, en ehkä samanlainen suomalainen kuin joka tulee kadulla vastaan. Parhaimmalta ystävältäni kuultua tiedän, että erotun häntä näkiessäni hyvällä tavalla. Minä näyn ja kuulun metrien päähän, jos se häiritsee jotain niin sitten häiritsee.
No, pointti oli siinä. MarjutB kiittää itseään.
