D-A-D Tavastialla

Jälleen oli aika suuren musiikkiriemun, koska suosikkiyhtyeisini lukeutuva D-A-D soittaisi Tavastialla. Tuttu keikkapaikka ja kaikki liput loppuunmyyty, vaikka jonottamista ei tarvitsisikaan. Silti odotin keikkaa aina paniikkipäissäni, kuten yleensäkin jonkin hyvän keikan lähestyessä. Maleksin ensin Kampissa ja Tavastian lähistöllä Roosan ja myöhemmin yksikseni kauan ennen ovien avautumista. Kannatti kuitenkin olla ajoissa paikalla, koska sisäovien (jotka vievät lavan eteen) avautuessa ihmiset kyllä marssivat melko nopeasti kilpaa eturiviin. Pääsin tietenkin siihen mihin halusin: keskeltä hieman oikealle Stiggen puolelle.

Uutta levytystä ei bändiltä ole tullut kahteen vuoteen, mutta vuosi 2014 on juhlavuosi: D-A-D täyttää nyt 30 vuotta ja Tavastian keikka oli osa kiertuetta. Juhlalevy/kokoelma on kuitenkin tullut ja tätä levyä en viitsinyt köyhäillessäni pyytää edes lahjaksi, vaikka musiikkikeräilijänä ja friikkinä olisi pitänyt ostaakin. Paitojen ja muun merch-kaman osalta ei ollut oikein tarjolla mitään uutta enkä edes kiertuepaitaa ostanut

Itse keikka oli kyllä sitten ihan odotettava. Tsekkailin settilistaa lavan reunasta ennen keikkaa. Omaa suosikkiani Scare Yourselfiä settilistalla ei näkynyt, mutta monia muita mahtavia kylläkin: hauska ja toiminnallinen basisti-Stiggen päävokaaleilla hoitama Ridin' with Sue, laulaja-Jesperin ikuinen uhobiisi I Won't Cut My Hair sekä klassikkolevyn klassikko Jihad. Encoreen mahdutettiin ne tuon klassikkolevyn klassikkobiisit Laugh 'N' a 1/2 sekä Sleeping My Day Away. Pienessä klubissa on aina niin iso miinus nähdä Stiggen päässä "dynamiittikypärä", jonka olen pari kertaa nähnyt festivaalikeikoilla.

Keikka oli viihdyttävä kuten aina. Näkemistäni Tavastian keikoista en osaa vertailla ja perustella sen enempää, suuri anteeksipyytö siitä. Ei ollut huono vaan päinvastoin mutta ei toisaalta sellainen tajunnanräjäyttävinkään. Keikkapilvessä olin kuitenkin monta päivää tämän jälkeenkin. Aamulla jouduin menemään kouluun ihan pää sumussa, tietenkin oli vielä keittiöpäivä, mutta hyvin se meni. Sleeping My Day Away on tarttuu päähän aina ja sekin soi.

Hiphoraa, Satopihlaja

Viikonloppu meni hujahtaen kaikenlaisten asioiden keskellä ja lepäämättä. Nyt on aika levätä, kurkku on vähän kipeänä käheänä. Taloni on rakennettu 70-luvun alussa ja Satopihlajan talot ovat ensimmäisiä taloja koko alueella, joten putkiremontti on paikallaan. Putkiremontti on minulle siitä stressaava, että vuokralaisena on vaikeaa lähteä evakkoon mihinkään, koska joutuisin maksamaan tuplavuokraa eli toisestakin asunnosta. Onneksi vuokra tulee kuitenkin puolittumaan remonttikuukausiksi. Autuaita ovat naapurini, jotka menevät pakoon putkiremonttia muualle minun kärsiessäni kahdessa huoneessani.

"Por por por" kuuluu viereisestä huoneesta! En uskalla katsoa mitä tapahtuu.

Kämppäni 50 neliötä on kaventunut pienemmäksi. Muuten asuntona neliöt on käytetty hyvin hyödyksi ja pohjaratkaisu mahtava: monet kaksiot on rakennettu "pötköiksi", mutta ei minun asuntoni. Kaksioni sisältää kaksi huonetta ja keittiön erikseen, joten keittiö ja vessa menevät remonttiin, mutta pystyn asumaan kahdessa muussa huoneessa. Sisustuksessa ei tosin ole enää jäljellä mitään kivaa: ihana lampunvarjostin, keittiön pöytä, koristeet, ne kaikki ovat paketissa siinä missä keräilyesineeni ja musiikkitallenteet. Julisteita, kuvia ja seinäruusukkeita on kaikennäköistä tarttunut seinilleni, mutta nekin piti repiä pois. Keittiötä koristivat mm. Jim Morrison, Def Leppard (aito kasarijuliste!) ja Red Hot Chili Peppers. Marjutin rockluola on kuihtunut. Olohuoneessa, jonne siirsin myöhemmin sänkyni ja nukuin yöni siellä, on tavaraa liiaksi asti. Siivosin, järjestelin ja siirtelin tavaroita kuukausikaupalla putkeen, energiaa kului varmaan enemmän kuin yhdelläkään jumppatunnilla.

Dion sekä muut kuvat ja julisteet lähtevät remonttialueiden seiniltä pois.

 

Ja uutinen on, että ystäväni muuttaa takaisin Helsinkiin Kirkkonumen perukoilta. Nyt ehdimme toivottavasti nähdä enemmän, vaikka elämä pienen lapsen äitinä onkin vaikeampaa aikatauluttaa kuin minun ikisinkun menokoppani.

Eipä tässä ihmeempiä muuten sitten olekaan. Lauantaina kävin kuntosalilla TRX (tehokas jumppa, jossa tehdään lihaskuntoliikkeitä roikkuvilla "naruilla")-treenissä, imuroin lisää, piirtelin illat, söin joka aterialla suklaata, jota olen kerännyt pahvilaatikkoon: tuunattu DIY-craftbox eli Mara's chocolate box on pullollaan kaikkea hyvää. Leivoin paljon joulun jäänteistä. Kookoskakut ja mustikkapiiraan aion viedä töihin, vaikka pelkkä suklaa ja karkkia tuntuu siellä menevän enemmän.