I got the keys to highway

Viikonloppu oli musiikin muttei alkoholin juhlaa. Rumuusolo ei iskenyt tällä kertaa, mutta tietenkään kameraa en ottanut todistamaan keikkoja tai muuta häppeningiä. Ärsyttää yleensä, kun näyttää edes jonkun kerran viikosta hehkeältä (tai ihan siedettävältä) ja jaksaa pynttäytyä kunnolla, niin eipä ole kameraa todisteena miltä näyttää ennen. Myös sen jälkeen, kun olen tullut keikalta, silloin tukka on mennyt sotkuun ja silmämeikit levinneet, mutta juuri silloin soisin itsestäni otettavan kuvan, en missään arkivetimissä. Facebookin kuvakansio tulvii kamalia kuvia, missä ei milloin ole mielestäni tarpeeksi edustavat vaatteet, tukka hyvin tai sitten riittävästi huulipunaa, niinpä niin. Minulla on vähän pakkomielle tällaisiin asioihin. En ole mielestäni hyvännäköinen, lähinnä lihava ja iljettävä, mutta tiirailen kyllä tyyliäni ja sen yksityiskohtia aina ihan taukoamatta.

Tänä viikonloppuna kävin katsomassa pari baarikeikkaa, joista kumpikin ovat mieleisiäni live-esiintyjiä. Levyllä nämä toimivat kyllä, ja ennen kuin edes pystyin käymään hirveästi keikoilla, oli tyydyttävä vain kuuntelemaan musiikkia.

Perjantaina esiintyi Dante's Highlightissa ruotsalainen Royal Republic, jonka löysin vähän vahingossa MySpacesta jokunen aika sitten. Ihastuin Tommy-Gunin videoon heti ja huomasinpa bändin vieläpä tekevän Suomeen pari keikkaa, joten en nähnyt suureksi kynnykseksi lähteä katsomaan. Rahatilanteeni ei ole parhaimmasta päästä, mutta 10 euron liput (paitsi plus tietysti se saatanan pakollisuus: narikka) saivat pääni kääntymään. Enkä katunut keikalle menoa sekuntiakaan, niin hyvää rumputusta se oli. Neljä tennarijalkaista perusrokkarin näköistä kundia otti lavan haltuunsa tosi hyvin ja olin ihan edessä koko keikan ajan, tosin mielestäni ehkä väärässä kohti lavaa, koska plektroja tai settilistaa en saanut itselleni (jep, minä pidän sellaisten hommaamisesta). Musiikki on aika modernia rokettirollia, jossa ehkä vähän jopa funkkia, särökitaraa ja alternativea, sanoisin Danko Jonesin perusrockin ja The Hivesin uuden autotallirockin menevän aika paljon samalle tasolle. Väittäisin kuitenkin, että Royal Republic on myös sekoitus hyvin osuvia sanoituksia ja kappalerakenteita, ettei mene kuitenkaan tylsäksi. Nämä aikaisemmin mainitsemani bändit olen Royal Republicin lisäksi nähnyt livenä ja pidän niistä hyvin paljon keikoilla, eikä illan keikka tehnyt poikkeusta. Voisin mennä uudelleenkin ja ehkäpä ehdottomasti menenkin seuraavalle lähelle tulevalle keikalle. Voin tosin kuvitella, millainen ryminä Ruotsissa vastaavissa oloissa on, koska nyt bändi yllättyi suurenmoisesta vastaanotostaan Helsingissä ja meno oli törkeän kuuma ja hyvä yleisön pomppiessa ja tanssiessa. Ruotsissa varmaan myyvät keikkansa loppuun. Yksityiskohtana keikalta mieleeni jäi joku ruotsipaitainen mies siinä lähelläni, sillä ainakin näytti olevan about hauskinta koko iltana, mutta en usko keikan jättäneen ketään muutakaan kylmäksi... No ei helvetissä, pieni "homostelu" bändin jäsenten kesken, rintsikoiden heittäminen yleisöön bändin laulajan pyynnöstä tai paidattomuus ovat ehkä vähän kliseisiä, mutta pidin näistä kohtauksista.

Keikan jälkeen bändi tuli itse myymään tavaroita (paitoja, levyjä ja jotain alushousuja (!!!), ja jakoivat nimmareitakin siihen. Itse tosin käytin rahaa 3 euroa pinssi/button-pakettiin ja sanoin, ettei ole enempää käteistä, koska olen köyhä opiskelija. HAHAA, laulaja Adam sanoi ymmärtävänsä, sitten se vielä tarjosi mulle siideristänsä osan :D


Royal Republic

Loppuilta meni vakiotyyppien kanssa vakiobaarissa Kampissa, Bar Bäkkärillä, jonne hipsin suoraan Dantesista. Sielläkin näytti olevan keikalla ollutta jengiä, en ihmettele, hyvä rokkibaari keskustassa kuitenkin. Oli kyllä semitylsä ilta, eikä tullut edes juotua mitenkään vettä enempää, kun huomasin aikojeni saatossa eläneeni ihan yli varojeni, joten selväpäisyys vei voiton. Ainakaan ei tule krapulaa tai vitutusta kalliista hinnoista.

Lauantaina tein reissun Paloheinään, onneksi ei oltu ulkona, kuten aluksi piti, mutta illanviettoni siellä jäi sitten tosi lyhyeksi, koska lähdin Roosan kanssa Nosturin Alakertaan katsomaan suomalaista garageretroilua eli The Flaming Sideburnsia. Asiaankuuluvasti päälläni oli näiden vanhan kaveribändin The Hellacoptersin paita ja itse siirtokuvalla silittämäni Fleimarit-kassi. Onneksi joku lähti vihdoinkin keikalle mukaan, koska aiemmin olen käynyt muutaman kerran Fleimareita katsomassa yksin, mutta ei se haittaa missä seurassa on, koska keikalla riittää mesoamista. Aluksi jengi on aina jäissään ja hörppii juomiaan, mutta jo muutaman biisin kohdalla bändi saa aplodeja ja ainakin lavan etuosan tanssimaan. Kauempanakin nytkytellään päätä, mikä on merkki bändin musiikin hyvästä fiiliksestä. Laulaja Eduardo on mielestäni aivan ihana, varsinkin kun puhuu ja laulaa äidinkielellään espanjaksi (viime vuonna Nosturissa hän toi Argentiinan lipun lavan eteen muistoksi kotimaastaan), silloin myös tietää hyvien biisien tulevan. Jouduin käymään pikavessassa (kiitos, mulle juotettiin karpalolonkeroa!) juuri ennen Street Survivoria, harmi vain, silloin kaikki ainakin olivat kirjaimellisesti liekeissä. Harmi, ettei omaa suosikkiani Stripped Downia kuule yleensä, mutta onneksi Count Me Out ja Save Rock'N'Roll tulevat, joita tämä tyttö fanittaa paljon. Flowersia on ihana hyräillä taas kaverin vieressä. Encorekin oli hyvä ja yleisö meni taas matalalle polvilleen yhden biisin aikana. Keikan päätyttyä olin hieman hikinen.


The Flaming Sideburns

Hot chocolate dreams

Koulun jälkeen keskellä viikkoa on harvemmin mitään suurenmoisia tekemisiä, joten iloitsen pienistä asioista (esim. saan tehtyä jotain ruokaa itselleni tai näen kaveriani kirpparikierroksella iltapäiväruuhkassa). En halua olla stereotypinen opiskelija, joka tekee makaronia ja tonnikalaa ruuakseen, mutta yleensä koristeelliset ja vaivalloiset annokset jäävät tekemättä väsymyksen takia.

Viikon aikana päätin piristää itseäni kivalla kaakaoannoksella, jonka kuvan näin ystäväni Facebook-kuvissa. Vaivaisuudesta huolimatta tykkään toisinaan koristella ruokia ja juomia erikoisesti. Kävin K-Kaupassa ostamassa valmiskermaa (jotain Cessibon) ja kuumensin kaakaon hellalla kaakaojauheen kanssa (rasvaton maito ja O'Boy!). Ostin myös pussillisen Pätkis-karkkeja, joita laitoin lasiini muutaman. Otin vähän huonolaatuisia kuvia webkameralla.

Vaahtoa.

Kaakaoannokseni.

Bonuksena vielä pari kuvaa. Furbyni on kaikki kaikessa, joten Lola-furby kiipesi olalleni.

"Furby kills me"

Rakastan hiuskoristeita. Musta ruusu on ostettu Glitteristä vähän aika sitten.

Maran paskablogi

Minulla on ollut paljon erilaisia pieniä blogeja, päiväkirjoja ja kirjoitusvihkoja aina. Julkisia niistä ei ole oikeastaan mikään, koska pohdin vähän turhan usein henkisiä ongelmiani, muita ihmisiä ja ilmiöitä sekä angstaan yksinäisyyttäni. Eikä elämässäni oikein ole ainakaan tällä hetkellä muuta kuin sama viikkorytmi: koulu-koti-nukkumaan. Viikonloppuisin nään yleensä paria samaa kaveria ja otetaan pari drinksua ja sitten nauretaan usein minun jutuilleni. Ehkäpä tämä voisi olla elämän tsemppausblogi tai keksisin jotain uutta elämääni.

Olen Marjut aka Mara, kuten jotkut minua sellaiseksi sanovat. Olen 22-vuotias duunariamis, mutta elämä ja oikea ala ovat aivan väärillä raiteillaan. Suosikkipaikkojani ovat kirjastot, keikkapaikat ja kaverin vierusta. Luoteentani olen perusahdistunut ja melankolinen suomalainen, juntti pohjoiskarjalainen. En usko kirjoitusteni saavan paljon mielenkiintoa, mutta päätän kokeilla kirjoittelua ihan omalle itselleni. Mieleeni tulee nykyisin kuivakan oloinen IRC-Galleria, jonka päiväkirjaan kirjoittelin aikanani turhan usein, yleensä tosin yksityisiä horinoita, mutta kaikkea joutavaa ja hehkutin vaikkapa jonkin bändin kitaristia.

Perushorinaa siis!